Kannustamisen merkityksestä

Viime viikolla sain kokea yllätyksen, jonka myötä oivalsin jotain itsestäni.

Pahoittelut, että blogissa on ollut viime viikkoina hiljaisempaa. Tähän kevääseen on osunut sellainen rysä töitä, tapahtumia ja yllättäviä käänteitä, että kalenterini on näyttänyt ampumakerhon maalitaululta.

Ping Helsinki!

Minulla oli etuoikeus osallistua Suomen suurimmalle sisältömarkkinointifestivaalille jo kolmatta kertaa. Eri alojen asiantuntijoita ja visionäärejä kokoava Ping Helsinki (8.5.) oli tänäkin vuonna täynnä kiinnostavia kohtaamisia ja koulutuksia, joilla oli näin hienon kuuloisia nimiä:

"Data-driven storytelling and innovative influencer cooperation with great busines value"

... ja joita tavatessani näytin tältä:

Koska luonteelleni sopii yleensä paremmin rautalangasta väännetty malli, valitsin luennon, jonka nimen ymmärsin. Se oli vanhan työkaverini ja bloggaajakollega Natalia Tolmatsovan (nyk. Salmela) puheenvuoro, jonka ydin kuului kaikessa yksinkertaisuudessaan näin:

How to success?

Heti kiinnosti. Menestystähän kaikki elämässä haluavat. Eri ihmisille se vain tarkoittaa eri asioita. White Trash Disease -blogia pyörittävä Natalia on mainio esimerkki epätyypillisestä suomalaisesta, jolla on pokkaa hankkia osaamiselleen näkyvyyttä, korostaa vahvuuksiaan ja lyödä koko komeuden päälle kunnon hintalappu. On huvittavaa, että Suomessa moista pidetään helposti lesoamisena, vaikka kyse on itsensä arvostamisesta ja unelmien toteuttamisesta. Mitään et saa, ellet uskalla yrittää. Natan puheenvuoro oli muutenkin yksi Ping Helsingin inspiroivimmista: täynnä konkreettisia vinkkejä ja neuvoja. Lisää tällaista!

Kuka sää oot?

Helpompaa olisi tietenkin pyöriä vain oman alan ihmisten kanssa. Niiden, jotka puhuvat samaa kieltä ja ymmärtävät sisäpiirin vitsit. Vertaistuki onkin paikallaan, mutta hitto, että tekee hyvää kurkistaa välillä aidan toiselle puolelle. Tässä tarkoituksessa Ping Helsinki on ollut aina omaa luokkaansa. Olen ajautunut tapahtumassa kiinnostaviin keskusteluihin mm. hammaslääkäreiden, it-gurujen, yrittäjien, matkailualan osaajien ja muotisuunnittelijoiden kanssa. Ihmisten tapaaminen kasvokkain tuntuu näin somen aikakaudella entistä arvokkaammalta.

Kevään suurin yllätys!

Puolitoista kuukautta sitten osallistuin blogissani Momondon Open World Awards -kilpailuun, jossa pyydettiin kertomaan ikimuistoisista kohtaamisista maailmalla. Lähetin tämän tarinan kilpailuun viimeisenä iltana. Tai oikeastaan yönä. Alunperin meinasin jättää koko skaban väliin, sillä viime aikoina on tuntunut siltä, että vuorokauden tunnit eivät vain riitä. Se riipii sielua, sillä sisälläni kytee niin monia asioita, joita haluaisin tehdä. Onneksi venyin: nousin 127 osallistujan joukosta finaaliin, jossa minut palkittiin yleisön suosikiksi ja kolmannelle sijalle. Tiedän, ettei tässä mistään Nobelin rauhanpalkinnosta ole kyse, mutta olen tunnustuksesta ihan käsittämättömän onnellinen ja ylpeä. Se, että juuri te lukijat annoitte äänenne, tuntuu erityisen hyvältä. Kiitos ystävät! Palkinto oli samalla hyvä muistutus palautteen voimasta. Sen vaikutus on välitön, kantaa pitkälle ja saa meidät venymään uskomattomiin suorituksiin. Uskon, että Momondon kilpailun voittanut Sami Lensu ja toiseksi tullut Sonja Riihikangas ovat tästä kanssani samaa mieltä. Oli muuten ihanaa tutustua teihin, tyypit!

Mitä nyt?

Olen pohtinut viime aikoina elämääni monelta kantilta. Tiedättehän nämä keski-iässä iskevät ajatusluupit: Kuka olen? Mistä tulen? Mitä oikeastaan olen saanut aikaiseksi? Mitä haluan vielä kokea? Se on se aivolohkon syvemmistä osista punkeva aines, joka ottaa vallan, kun malttaa poiketa hetkeksi sivuun "töihin-kauppaan-kotiin"-karusellista. Vielä en tiedä, minne päänsisäinen huvipuistolaitteeni minut vie, mutta uskon, että tälläkin matkalla on tarkoituksensa. Oivallusta odotellessa ajattelin surffailla tulevan loman matkoja. Järkyttävintä nimittäin on, että MITÄÄN EI OLE VIELÄ TILATTU. Pitäisi ilmeisesti kelailla vähemmän ja toimia enemmän.

P.S. Kiitos muuten Ping Helsingin tiimille ja erityisesti Inna-Pirjetta Lahdelle huikean elämyksen järjestämisestä! Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon yhä: arvostan rohkeuttasi.

Lue lisää:
Ping Helsinki: 10 oivallusta työstä, elämästä ja digiavaruudesta
10 asiaa, jotka opin Ping Helsingistä