Tulossa: synttärimatka näihin maisemiin

Täytän lokakuussa 50. Olen yhä elossa ja terve. Se tuntuu saavutukselta, jota haluan juhlistaa elämäni ensimmäisellä Hetta-Pallas-vaelluksella.

"No, kai aiot pitää jotkut bileet?", moni on viime aikoina kysynyt. En ole osannut vastata vielä mitään. Tämä ei johdu siitä, että kieriskelisin jonkun ahdistavan ikäkriisin kourissa. Tunnen itseni monessa suhteessa energisemmäksi kuin kolmekymppisenä, jolloin yritin selviytyä arjesta kahden pienen taaperon kanssa jatkuvalla univajeella. Koen olevani myös ihanteellisessa vaiheessa urallani: viimeisen kymmenen vuoden aikana työelämässä on tapahtunut muutoksia, jotka ovat kasvattaneet itseluottamusta roimasti.

En mistään hinnasta haluaisi palata ajassa taaksepäin. En, vaikka silmäkulmiin, huulten ympärille ja kaulaan puskee koko ajan uusia kurttuja. Ehkä niistäkin pitää olla vain ylpeä. Kurkistaa aamuisin peiliin ja tuumia, että vau, tämmöinenkin uusi kuvio on tänään ilmestynyt. Huomaan olevani monessa suhteessa itseäni kohtaan armollisempi kuin nuorempana ja sileämpänä. Esiinnyn somessa usein meikittä, enkä jaksa pelleillä utuisten filttereiden kanssa.

"Lähdetäänkö syyskuussa Lappiin?"

Katselen Lapin ruskakuvia syyskuussa aina hiukan haikeana. Itse olen kokenut pohjoisen väriloiston vain kerran: työmatkalla Levillä ja Kuusamossa neljä vuotta sitten. En ikinä unohda, miltä tuntui kivuta yksin Särkitunturin huipulle tai meloa Ounasjoella. Sydän on kaivannut monta kertaa takaisin näihin maisemiin, mutta olen herännyt haaveeseen aina liian myöhään. Tilanteessa, jossa kalenteri on ollut jo piukassa töitä ja irrottautuminen mahdotonta.

Vuoden 2023 elokuussa osallistuin pressiporukan kanssa Fjällräven Classicin 110 kilometrin vaellukselle Pohjois-Ruotsissa. Kokemus oli todella rankka mutta monin tavoin tarpeellinen: opin paljon pidemmästä vaelluksesta ja sen vaatimista varusteista sekä kunnosta. Mietin jo Nikkaluoktan ja Abiskon kivisiä reittejä harppoessani, että haluan päästä kokemaan tällaisen joskus omassa tahdissa ja puolison kanssa.

Tämä putkahti mieleen kesälomalla riippukeinussa, kun hetken mielijohteesta huusin Timpalle: "Lähdetäänkö syyskuussa Lappiin?".

Onneksi reissukaveri on useimmiten valmis rouvan metkuihin.

Hetta-Pallas: 3 vaelluspäivää ja 55 kilometriä

Lennämme Kittilään ensi torstaina. Haaveilin ensin, että olisimme päässeet junalla Kolariin, mutta se olisi vaatinut pidemmän loman ja maksanut liki saman verran kuin Kittilän-lento. Lisäkustannuksia kertyy vielä jatkokyydistä Enontekiölle molemmilla kulkutavoilla, sillä sekä Kolarin asemalta että Kittilän kentältä on vaellusreitin alkupäähän vajaan kahden tunnin ajomatka. Taksilla tämä olisi kustantanut 300 euroa (!), nyt löysimme onneksi Facebookin Kimppakyydit-ryhmän kautta edullisemman kyydityksen.

Koska olemme perillä vasta myöhään torstaina, olemme buukanneet ekan yön Hotelli Hetan majatalosta. Varsinaiselle reitille on tarkoitus suunata heti perjantaiaamuna ja määränpäähän Pallakselle saapua sunnuntai-iltana. Tuolloin vietämme vielä yhden yön Lapland Hotel Pallaksessa ennen kotiinpaluuta.

Tiedän, että moni kulkee Hetta-Pallaksen reitin neljässä päivässä, mutta me kokeilemme nyt tätä kolmen päivän siivua. Matka on kuitenkin lyhyempi kuin viime vuoden Nikkaluokta-Abisko-reitillä Ruotsissa, jossa taitoin vaikeakulkuista rakkakivikkoa ja tunturinousuja 110 kilometriä 4,5 päivässä.

Nyt pitäisi patikoida rinkan kanssa reilut 18 kilometriä päivässä. Nähtäväksi jää, onko matkaan varattu aika riittävä.

Vuokrateltta ja muut varusteet

Viime vuoden vaelluksella pääsin testaamaan Fjällräven Abisko Lite 2 -telttaa, joka oli ihan näppärä pystyttää ja riittävä kahdelle nukkujalle. Ilahduin, kun huomasin, että Partioaitasta saa vuokrattua tätä samaa mallia. Viiden päivän telttavuokra maksaa 67,50 euroa. Haaveissa on toki jossain vaiheessa ostaa omakin teltta, mutta ainakin toistaiseksi näillä yöpymismäärillä vuokraaminen tuntuu kustannustehokkaammalta.

Onneksi tulin säästäneeksi myös viime vuoden vaellusreissun varustelistan, johon olen merkinnyt ylös kaikki vaatteet ja reissukamat painoa myöten. Yhden kerran reissukokemuksella on helpompi arvioida myös ns. "turhat tavarat" ja jättää ne tältä matkalta pois.

Vielä on hankittava muonat ja selvitettävä, saammeko Enontekiöltä kaasupullon retkikeittimeen. Hiffasin nimittäin juuri, että sitä ei saa kuljettaa lentokoneen ruumatavaroissa.

Ruska ja sääennuste

Olen hiukan huolissani seurannut Lapissa asuvien kaverien ruskapäivityksiä. Näyttää siltä, että väriloisto jää tänä vuonna himmeämmäksi ja rajut tuulet ovat jo tiputtaneet puista lehtiäkin. Ensi viikon sää on vielä täysi arvoitus: ennusteet lupaavat vuorotellen sadetta ja aurinkoa. Kaikkeen on siis varauduttava, mutta tulkoon mitä tulee. Uskon, että synttärimatka on verraton joka tapauksessa.