Asikkalan Vääksystä tuli Päijänteen oma Fiskars

Vesijärven ja Päijänteen reunustama Asikkala on maisemallisesti ainutlaatuinen, mutta keskustaajaman boheemi Vääksy yllättää myös palveluillaan. Täällä tuhti kohdepaketti oppaaksesi.

Kaupallinen yhteistyö: Visit Lahti

Elokuinen Lahden-kiertueemme päättyi Asikkalaan, jonne on Lahdesta vain puolen tunnin ajomatka. Reitti kulki keltaisena hehkuvien peltojen halki, josta bongasimme useamman viljapuimurin. Varma merkki syksyn lähestymisestä. Muistelin Annille, että olen piipahtanut Vääksyssä joskus vuosia sitten, mutta mieleen on tuolta reissulta jäänyt lähinnä Päijänteen ja Vesijärven yhdistävä Vääksyn kanava.

Nyt meillä oli aikaa hengailla Asikkalassa yön yli, joten ehdimme saada seudusta paljon paremman otteen. Kivoja kohteita täällä on niin paljon, että tekemistä riittäisi useammaksikin päiväksi. Pelkästään Päijänteen kansallispuisto on retkeilijöille ja veneilijöille melkoinen aarreaitta, mutta ei kyläkulttuurista ja shoppailusta pitäväkään pety.

Pääseekö sinne julkisilla?

Asikkalassa ei ole juna-asemaa, mutta ainakin Matkahuollon bussit liikennöivät perille.

Vääksyn kanava ja joki

Mietin pitkin reissua, mitä paikkaa Vääksyn keskustaajama muistuttaa. Kanavaa reunustavissa puistoalueissa ja kylän halki kiemurtelevassa joessa oli jotain tuttua. Oivallus tuli vasta näitä kuvia käsitellessä: Vääksyssä on mielestäni paljon samaa kuin Fiskarsin ruukkialueessa. Lehvästöjen läpi siivilöityvä valo ja jokea ylittävät puiset sillatkin näyttävät samalta. Mielikuvaa vahvistaa myös tunne yhteisöllisyydestä, joka on paikallisten mukaan vahvistunut viime vuosina.

Vääksyn vaeltavat ankeriaat

Enpä muuten tiennyt, että Vääksyn jokeen vaeltaa joka vuosi Vesijärven puolelta ankeriaita. Uhanalaisen lajin suuntana on Atlantti, mutta koska reitti on pitkä ja vaaroja (=voimalaitoksia) täynnä, ankeriaat tarvitsevat apua. Niitä varten on Vääksynjokeen rakennettu suuri ankeriasarkku, joka kerää talteen vaeltajat. Arkusta ankeriaat kuljetetaan pakettiautojen kyydissä merelle.

Ankeriasarkku on Vääksyn vesimylly- ja sähkölaitosmuseon kohdalla. Museo on auki kesäkaudella (yleensä juhannuksesta heinäkuun loppuun).

Päijännetalo ja panimo

Kattavaa tietoa Vääksyn historiasta ja nähtävyyksistä saa Päijännetalon matkailuinfosta. Vanha meijeri kätkee sisäänsä myös vapaa-ajankalastusmuseon, lähituotemyymälän sekä Kanavan panimon. Kävikin tuuri, sillä pääsimme kierrokselle panimon puolelle ja vaihdoimme muutaman sanan omistajaveljesten, Janski ja Jukka Karlstedtin kanssa. Käsityöläispanimoa pyörittävältä kaksikolta eivät tunnu ideat loppuvan makuinnovaatioiden suhteen: mekin ostimme kotiin viemisiksi mm. tyrnigosea, raparperilla ja sitruunalla maustettua Kajo cream souria ja Aava belgian ipaa.

Toivon talosta tuli kylän keskus

Vuonna 1925 rakennettu Vääksyn kansakoulu ehti olla Asikkalassa pitkään tyhjillään. Tammikuussa 2024 koulu sai vihdoin uuden elämän, kun Minna Linnaksen ja Sarita Saloheimon perustama Hyvän toivon säätiö teki rakennuksesta kaupat. Samalla talo ristittiin Toivon taloksi.

Toimintaidea on nerokas. Säätiön ideana ei ole tuottaa voittoa, vaan rahoittaa myyntituotoilla historiallisen kohteen kunnostusta sekä tukea alueen nuoria ja vanhuksia. Sarita kertoi, että ajatuksena on ollut alusta saakka luoda kyläläisille yhteinen kohtaamispaikka. Talossa järjestetään mm. käsityökursseja, keikkoja, kundaliinijoogaa ja äänimaljarentoutusta. Lisäksi lähialueen taiteilijat, käsityöläiset ja tuottajat voivat vuokrata tiloja myyntipaikoikseen. Yläkerrassa on myynnissä mm. vintage-vaatteita ja -koruja, valaisimia, keramiikkaa ja taidetta.

Minnalla ja Saritalla on myös silmää sisustamiselle, niin hauskan näköiseksi paikka on kierrätystavaroilla tuunattu. Ja mikä parasta: jokainen Toivon talossa oleva huonekalu ja esine on myynnissä eli täältä voi tehdä melkoisia löytöjä.

Syömään Toivon taloon

Toivon talon alakerran sydän on kahvila, jossa on myynnissä mm. täytettyjä uuniperunoita ja leipiä, salaatteja ja valtava valikoima paikan päällä leivottuja kakkuja, munkkeja ja pullia. Testasimme Annin kanssa mörskypotun salaatilla ja lohella sekä lämpimän kanaleivän, joista varsinkin jälkimmäinen oli todella runsas ja maultaan loistava.

Toivon talossa anniskeluoikeudet, mutta suosittelemme testaamaan myös alkoholittomia mocktail-sekoituksia. Toimivat kivasti suolaisten annosten parina.

Persoonallisia puoteja ja rentoja yrittäjiä

Valitettavan usein pienten paikkakuntien keskustat ovat tyhjenemään päin. Vääksy on saatu pidettyä yllättävän elinvoimaisena. Yrittäjät täällä ovat oivaltaneet, että naapuriputiikin suositteleminen ei olekaan itseltä pois, vaan siitä hyötyy jokainen. Tätä samaa asennetta toivon lisää muuallekin Suomeen.

Ranskalainen kyläkauppa

Turhaa on lähteä Provenceen, kun Ranskan maalaisidyllistä voi nauttia Suomen Vääksyssä. Vaaleanpunaisessa kivitalossa jo yli kymmenen vuoden ajan palvellut Ranskalainen kyläkauppa, jota pitää Stéphane Maytraud poikansa Valentinin kanssa. Sanonpa muuten heti, että tänne kannattaa varata aikaa. Kaksikerroksisessa kaupassa on valtava määrä ranskalaisten pientuottajien herkkuja, sisustustavaraa, vaatteita ja koruja.

Parasta on tietysti ruoka: tuoreet patongit, croissantit, omeletit, lämpimät leivät, tapastyyppiset apérolautaset ja salaatit. Stéphane ja Valentin eivät puhu suomea, mutta tilaukset onnistuvat englanniksi tai vaikka elekielellä.

Ensi kerralla meinaan tulla viettämään tänne iltaa hyvän viinin ja fonduen parissa.

Lauran kauppa

Tavaroita hamstraavalla mummullani oli tapana tokaista "mitä täältä ei löydy, sitä ei tarvita". Sama fiilis tulee legendaarisessa Lauran kaupassa, joka on palvellut Vääksyntien varressa 55 vuotta. Isot ketjumyymälät kalpenevat Lauran kaupalle, jossa on kaikkea mahdollista ruuveista kukkiin, kankaisiin, vaatteisiin tai vaikka kaappien vetimiin. Tavaraa on kahdessa kerroksessa niin runsaasti, että se näännyttää ja naurattaa yhtä aikaa. Juuri, kun luulemme nähneemme kaiken, löydämme perimmäisestä nurkasta huoneellisen joulukoristeita.

Lauran kaupan perusti aikoinaan taiteilija Nanna Suden äiti, Laura Susi. Kun Laura menehtyi vuonna 2016, kauppaa jatkoi yrittäjä Kirsi Andelin. Kirsi halusi säilyttää vanhan kaupan nimen ja ideologian: kaikkea kaikille.

Zoom Design

Vääksyyn on valunut paljon yrittäjiä Lahdesta. Sisustustavaroihin ja vaatteisiin erikoistunut Zoom Design on hyvä esimerkki tästä: Tomi Kulmala ja Natalia Mesterton päätyivät Vääksyyn reilut 15 vuotta sitten ja jäivät näille sijoilleen.

Zoom Designin runsaasta valikoimista löytyy mm. Balmuirin, Riviera Maisonin, Lexingtonin, Mos Moshin ja Birger et Mikkelsenin tuotteita. Verkkokauppakin toimii, mutta tilava liike on myös visiitin väärti.

Päijänteen muikkuja Kanavan Kruunussa

Mansardikattoinen rakennus kiinnitti huomioni jo ensimmäisellä Vääksyn-visiitillä. Vuonna 1930 valmistuneessa talossa on ehtinyt toimia muun muassa matkustajakoti, matkahuolto ja kangaskauppa. Kahvilanakin paikka on ollut usein, eikä sinänsä ihme: sijainti keskellä kylää ja kanavan varressa on täydellinen.

Nykyään tiloissa toimii Liljeblomin perheen pyörittämä ala carte -ravintola, Kanavan Kruunu. Menu on laaja ja varsin klassinen: listalta löytyy mm. pizzoja, hampurilaisia, pastoja, salaatteja ja keittoja.

Annokset ovat runsaita. Me söimme nachoja (12,90 e), paahdettuja chili-valkosipuli-rapuja (14,90 e), Päijänteen muikkuja (22,90 e) ja caesar-salaattia (19,90 e). Jälkkärilistalta olisi himottanut Kruunun pavlova (12,90 e) tai creme brulee juustokakku (12,90 e), mutta vatsa oli sitä mieltä, että parempi jättää seuraavaan kertaan.

Se kannattaa Vääksyssä muuten huomioida, että ravintoloista läheskään kaikki eivät palvele ympärivuotisesti. Kaikki Vääksyn ravintolat koostetusti täällä!

Kanavan Helmi: oman kylän artesaanijäätelöä

Vääksyn kanavan kupeessa toimii muuten myös kesäkahvila Kanavan Helmi, joka on auki toukokuusta elokuun loppuun. Olimme kuulleet kehuja näistä itse tehdyistä jäätelöistä, joten pitihän niitä käydä maistamassa. Omaan kupposeen päätyi minttusuklaata, Anni valitsi oreojäden. Kumpikaan näistä ei ollut överimakea, vaan pikemminkin raikas.

Päijänteen kansallispuisto ja Lehmonkärki Resort

Synti olisi käydä Asikkalassa kokematta Päijännettä. Jos 14 neliökilometrin kokoista Päijänteen kansallispuistoa katsoisi yläilmoista, se olisi yhtä saarten ja pitkulaisten harjujen tilkkutäkkiä. Padasjoen, Asikkalan ja Sysmän alueelle levittäytyvä kansallispuisto koostuukin valtaosin vesistöstä ja monille retkeilyreiteille pääsee vain veneellä (saapumisohjeet). Mikäli et omista omaa venettä, voit aina hyödyntää venetaksien palveluita.

Me ajelimme Vääksystä 15 kilometrin matkan Lehmonkärki Resortiin, josta on mahdollisuus tilata kyyti vesille. Lehmonkärki on muuten juuri se paikka, jonka rannalla kohoavat ne somepostauksissa nähdyt Haasi Mirror Houses -peilitalot. Toki nuo ovat vain pieni siivu Lehmonkärjen majoitusvalikoimaa ja palveluja. Ari Yrjölän kotitila on kasvanut ympärivuotiseksi lomakeskukseksi, jossa on mm. saunamaailma ja aktiviteetteja tenniksestä vesiurheiluun sekä talven kelkkaretkiin.

Me tilasimme Lehmonkärjestä venetaksin Päijänteen kansallispuiston suurimmalle saarelle, Kelventeelle. Venetaksin vakiovuorot kulkevat perjantaisin ja lauantaisin ja kyyti maksaa 45 euroa henkilöltä (jos ilmoittautuneita kyytiin vähintään 4). Matka taittuu nopealla moottoriveneellä noin vartissa.

Patikointi ja retkieväät Kelventeen saaressa

7,7 kilometrin pituinen Kelvenne on kuin järvessä köllöttelevä mato. Päijänteen kansallispuiston suurin saari on syntynyt jääkauden kasaamasta sora-aineksesta: keskellä kulkee korkea harju ja koko komeutta reunustavat hiekkarannat. Ari kertoi, että kesällä saari on niin suosittu kohde, että porukkaa on ruuhkaksi asti. Elokuun puolivälin jälkeen meininki rauhoittuu. Mekin saimme nauttia merkityistä luontopoluista aivan kaksin.

Kaikkiaan saarella riittää vaihtelevakulkuisia retkeilypolkuja 9,7 kilometrin verran. Kelventeelle olisi mahtavaa tulla seuraavalla kerralla telttailemaankin: leiriytyminen on sallittua Isohiedan, Likolahden, Kyyränlahden, Kirkkosalmen, Nimettömän ja Hinttolanhiekan alueilla, joiden kupeessa myös kuivakäymälät ja nuotiopaikat.

Ehdimme nähdä muutaman tunnin seikkailun aikana vain pienen siivun Kelventeestä. Patikoimme Kirkkosalmesta Hinttolanhiekalle, josta Ari tuli meidät noukkimaan ja kuljetti takaisin Lehmonkärki Resortiin.

Symppis Apteekinmajoitus

Vääksyssä vietimme yhden yön Apteekinmajoituksessa, jonka historia ulottuu yli sadan vuoden päähän. Kauniissa mansardikattoisessa rakennuksessa toimi vuoteen 1959 asti apteekki ja sen jälkeen tiloissa on ollut mm. kansakoulu, Rapalan uistintehtaan toimintaa sekä kansalaisopisto. Onpa pihapiirissä valmistettu apteekin aikaan limonaadiakin.

Majoitustoiminta talossa alkoi 2007: ensin paikkaa pyöritti Matilan perhe, nyt Nina ja Jan Laitiainen. Apteekinmajoitus kuuluu ehdottomasti sarjaan "sympaattiset ja suloiset pikkuhotellit". Talossa on seitsemän kahden hengen huonetta ja pihalla erillinen saunatupa, joka on majoittujien käytössä. Kaikissa huoneissa on wc ja kylpyhuone, ja aamiainen sisältyy hintaan (huoneet alkaen 115 e).

Apteekinmajoituksen huoneet

Jokainen huone on sisustettu omalla tyylillään, mutta pääväritys Apteekinmajoituksessa on vaalea ja rauhallinen. Me yövyimme tuossa yläkerran kahden hengen huoneessa, joka oli todella tilava. Sängyt olivat mukavat, wifi toimi, ja huoneessa oli myös pieni jääkaappi omia eväitä varten. Ilmastointia täällä ei ole eli hellekelillä viilennys tapahtuu lähinnä pienen pöytätuulettimen ja avatun ikkunan kombinaatiolla.

Apteekinmajoituksen aamiainen

No juu, aika kiva oli tällaisella kokonaisuudella uusi päivä käynnistää. Nina oli kattanut somaan vaaleanpunaiseen huoneeseen vastapaistettuja sämpylöitä, leikkeleitä, juustoja, tomaattia, kurkkua, mustikoita, mansikoita, lakkoja, leipäjuustoa, kunnon paksua jogurttia ja munia. Juomapuolelta sai valita kahvin, teen ja parin erilaisen tuoremehun välillä.

Parasta pienten hotellien aamiaisella on rauha, joka vielä korostuu näin loppukesästä ja sesongin ulkopuolella. Metallinen möykkä puuttuu eikä aamiaisesta tule sen vuoksi pikaista suoritusta, vaan pikemminkin kiireetön pieni hetki. Arvostan.

Leikkokukkatila Loisto: tuliaisiksi vastuullisia kukkia

Kotimatkalla koukkasimme vielä Asikkalan Kopsun kylään, jossa sijaitsee kehuja kerännyt Leikkokukkatila Loisto. Paikkaan liittyy myös kiinnostava alanvaihdostarina, sillä rekrytointipuolella ennen työskennellyt Marianna "Malla" Liikola pyörittää leikkokukkayritystä sukutilallaan nyt kolmatta vuotta. Loiston toiminta perustuu Slow Flowers -filosofiaan, jossa kukkia kasvatetaan luonnonmukaisin keinoin ja satokausilähtöisesti. Tämä on siis lempeä vastaisku kaikille Suomeen roudattaville tuontikukille. Vastuullista kukkaviljelyä.

Loisto on nimensä mukainen eikä tilan ohi ainakaan vahingossa aja: pelloilla on elokuun lopussakin vastassa melkoinen kukkameri. Kiva idea on sekin, että Malla kertoo aina Loiston nettisivuilla, mitkä kukkalajikkeet milloinkin ovat sesongissa. Tilalle voi tulla poimimaan itse kimpun (34 e), osallistua Mallan vetämille kursseille tai poimia valmiin kimpun pellon laidalla olevasta kojusta. Maksu hoidetaan tällöin Mobilepayn kautta.

Vierailu Mallan luona oli kiva päätös meidän Lahti-Asikkala-turneelle. Tänne täytyy tulla uudestaan keväällä, kun tuhansien tulppanien näytös alkaa.

P.S. Samalta reissulta syntyivät myös nämä postaukset:

Villa Rauhala - Lahden kätketty helmi syntyi elämänmuutoksesta

Lahden helppo lähiloma: näin paljon ehdit nähdä päivässä