Älä droppaa mun tunnelmaa!

"Katso nyt, kuinka ihana paikka! Ihan mielettömän kaunista!
Muutan tänne."

Olen aina ollut helposti innostuvaa sorttia. Ja kun puhun innostumisesta, en tarkoita mitään normaalia positiivistä perusvirettä. Olen ultimaattinen heruttaja potenssiin kuusisataa. Siis juuri se puolijuoksua ympäriinsä säntäilevä naisihminen, joka ampuu kuvia sarjatulena jo lentokentän matkalaukkuhihnalta ja huutaa koko perheen katsomaan parvekkeelle 90 asteen kulmassa siivilöityvää auringonsädettä. Kuinka kauniisti se heijastuukaan hotellin seinänviertä kipuavaan bougainville-köynnökseen, joiden pinkit kukat sointuvat itse asiassa täydellisesti tähän huoneen punaiseen sohvaan, kun katsoo täältä vessan oven suulta.

Lapset eivät enää jaksa reagoida jokaiseen superlatiiviin, mutta mies on 17 vuoden yhdessäolon aikana oppinut, milloin kannattaa yhtyä heruttajan kullanhohtoiseen kuplaan. Sinnikkäästi hän rientää ihailemaan vuorten takaa valuvia pilvimuodostelmia tai pysäyttää auton sen käsityöliikkeen eteen, jonka ikkunassa rouva on nähnyt taidokkaasti tehtyjä saviruukkuja.

Joskus mietin, että onko tällainen kolmevuotiaan tasolle jäänyt kukkien ja mehiläisten ihmettely ylipäätään normaalia. Pitäisikö olla kriittisempi? Olenko tullut usein huijatuksi naiivin hippiyteni takia? Miten olen ylipäätään säilynyt elossa? Saati toimittajan työssä, jossa skeptisyys tuntuu olevan välillä ainoa osoitus ammattitaidosta?

Ehkä parisuhde on ollut pelastukseni. Olen tehnyt matkaa realistin kanssa, joka osaa väittää vastaan ja kyseenalaistaa asioita. Hänen ansiostaan "idyllisen pieni" hotellihuone on paljastunut ylihintaiseksi ja ahtaaksi loukuksi ja "maailman herkullisin luomuaamiainen" ihan syötäväksi perusmätöksi. Kun heruttaja ehdottaa, että voisi lähteä Rauman pitsiviikoille, realisti uskaltaa kysyä, että miksi ihmeessä. Entäs Tallinna? Juurihan siellä oltiin, vastaa realisti.

Heruttajan mielestä realisti on usein ärsyttävä jäärä, joka ei tajua maailman kauneutta idyllisissä hotellihuoneissa, saviruukuissa tai vanhan Rauman puuhuviloissa. Realistin mielestä heruttaja sortuu ylidramatisointiin, joka estää häntä näkemästä sitä tosiasiaa, että pulitimme nenäliinan kokoisesta hotellihuoneesta liikaa. Ei ravintolan hidasta palveluakaan saa anteeksi sillä, että pöytien maljakoissa sattuu olemaan nätit pionit.

Kun on matkustanut yhdessä pitkään, on onneksi oppinut tekemään kompromisseja. Niiden ansiosta realisti on nähnyt monia hienoja auringonlaskuja ja puuhuviloita, joiden sisältä on saattanut löytyä ensiluokkaisia pienpanimo-oluita. Onpa tapahtunut sekin ihme, että heruttaja on tullut järkiinsä ja jättänyt joskus saviruukun ostamatta.

Oleellisin oivallus liittyy kuitenkin molemminpuoliseen terveeseen itsekkyyteen. Heruttaja on jo oppinut, ettei realistia kannata raahata mukaan festareiden tungokseen, käsityöläiskyliin, pitsiviikoille tai muille markkinoille, joissa hän ei viihdy. Sinne on järkevämpää etsiä kaltaistaan seuraa, jotta hyvä herutus ei mene hukkaan.

Maailman kaunein auringonnousu Thaimaan Koh Changilla. Eikö heijastukin taianomaisesti valo tuolta puiden välistä ja tuo maiseman ylle tuollaisen elokuvamaisen harson?

Heruttaja: "Ihana pieni puoti! Pysähdy heti tässä!"
Realisti: "Talo täynnä vanhojen mummujen kutomia pitsiliinoja."

Heruttaja: "Eikö olisi upea siinä meidän keittiön ikkunalaudalla tällainen ruukku?"
Realisti: "Ja mitä me tuossa muka säilytettäisiin?"

Heruttajan mehukas hetki. Uskomattoman tyyni lammenpinta ja maisema kuin Järnefeltin maalauksesta.

"Tulepa tähän kohtaan makaamaan ja katso tuonne oikeanpuoleisen männyn latvaan. Ihan mieletön kukkakuvio rungossa ja sen takana tuo kumpupilvi. Oi, ja nyt harakka lensi tuosta. Tuo kamera!"

Heruttaja: "Tällaiset näin Mikkelin Kenkäverossa. Hirveän hyvä idea olisi meillekin portinpieleen."
Realisti: "Kunhan et mun kenkiäni ota."

Heruttaja: "En kestä, kuinka ihana sininen kahvila! Mennään tuonne! Tästä saa ihanan kuvan Instagramiin."
Realisti: "Mennään vaan, mutta viereinen kahvila sai kyllä paremmat arviot Tripadvisorissa."

Vinkki hotelliyrittäjille: heruttajan saa sekoamaan, kun tarjoilee smoothiet lasipullosta ja nimeää myslin granolaksi.

Heruttaja: "Katso, kuinka paljon skumppaa täällä laivan taxfreessä on! Ostan jokaista pulloa yhden."
Realisti: "Mutta kuka noi kantaa kotiin? Tätä samaa tavaraahan löytyy meidän lähi-Alkosta."

Heruttaja: "Vitsi, kuinka romanttinen tämä jäähotelli. Onpa hyvä, että tultiin!"
Realisti: "Missä täällä on vessa, jos yöllä tulee kusihätä?"

Heruttaja: "Katso, kuinka vaikuttava tämä Kusaman installaatio!"
Realisti: "Nainen ompelee huoneen täyteen falloksia ja joku haluaa vielä maksaa tästä."

Pieni pala heruttajan paratiisia.