Valita vähemmän, syö enemmän!

Edes Paulo Coelho ei pysty muuttamaan kaamosta Karibiaksi. Tämä auttaa...

Ällös säikähdä, ihminen! En aio kirjoittaa hurmoshenkistä herutusta Suomen talvesta. Väitän, että ääni muuttuisi Coelhonkin kellossa, jos äijä tarpoisi puoli vuotta eteläsuomalaisessa loskassa. Pimeässä on pimeää ja kengät ovat aina märät, vaikka tässä minkä aivopesuohjelman läpi itsensä linkoaisi.

Yhden jutun olen silti huomannut. Joka kerta, kun lopetan vallitsevista olosuhteista narisemisen ja raahaudun kylille, pössiskin paranee. Ei siihen sen filosofisempia oivalluksia tarvita. Pää pois ankeuden hanurista ja liikkeelle.

Niin teimme Timpan kanssa eilen. Piti hujauttaa Helsinkiin leffaan ja syömään, mutta päädyimmekin hetken mielijohteesta Porvooseen. Postikorttimaisemaan on meiltä vain puolen tunnin ajomatka ja reitti kulkee vielä Sipoon idyllisten peltojen halki.

Timppa on pidempään haaveillut Porvoon Meat Districtin testaamisesta, joten buukkasimme ravintolaan pöydän kolmeksi. Hyvä, että tuli varattua. Paikka oli ensimmäisen adventtiviikonlopun vuoksi täynnä jo iltapäivästä. Meat Districtin päätuote on nimensä mukaisesti laadukas luomuliha. Valkkasimme listalta Dry aged -pihvit, joita raakakypsennetään riiputtamalla niitä kaapissa viisi viikkoa. Kyytipojaksi tuli herkuteltua ruohosipulilla ja punasipulilla ryyditettyä polentamuusia, keltajuuri-lehtikaalisalaattia ja erinomaista Amarone-punaviiniä (2012). Kaikin puolin toimiva kombo!

Jälkkärikahvit ja Sacherit nautimme perinteitä kunnioittaen Cafe Fannyssa Raatihuoneentorin laidalla. Kävely vanhan kaupungin mukulakivikaduilla on aina jotenkin rauhoittavaa. Joulutähdillä valaistut näyteikkunat ovat somia kuin nukkekodit, punaiset aitat heijastuvat jokeen ja Porvoon vanha kivikirkko vartioi koko komeutta mäen päältä.

Ihan retriitistä meni.

Lihamässäilyn vastapainoksi osuin perjantaina myös Helsingin uuteen vegeravintolaan. Iso-Roban Yes yes yes:in menu on monipuolinen ja persoonallinen. Saimme kaverini Saijan kanssa paikat baaritiskin ääreltä, jossa oli kiva seurata keittiöporukan työskentelyä. Tilasimme jaettaviksi annoksiksi mm. halloumiranskikset, artisokkaa, tandoorileipää avokadotahnan kera ja risottoa. Cocktailitkaan eivät näyttäneet hullummilta!

Summa summarum: silmät kiinni ja suu auki. Ei kuulkaa ahista mikään enää (paitsi vaakalukema, mutta sitä ei onneksi näin pimeässä näe).

Kävi tuuri: puut olivat lauantaina hetken ihanan lumikuorrutteen peitossa.



Meat District avattiin Porvooseen viime vuonna.

Sisällä oli rento ja silti tyylikäs tunnelma.

Lisukesalaatti. Simppeliä ja hyvää.

Dry aged -menetelmällä valmistettua lihaa ei monesta ravintolasta saa. Viimeksi maistoimme tätä herkkua Kolilla.

Tuvat kuin nukkekoteja.




Perjantaina eksyin sattumalta Helsingin uuteen Yes yes yes -vegeravintolaan. Tykkäsin!