Uuden vuoden lupaus

41-vuotiaana ihminen on jo oppinut, ettei kannata mitä tahansa lupailla.

Jokainen tammikuu, jonka olen päättänyt aloittaa tipattomana, herkuttomana ja kaikin tavoin synnittömänä, on kosahtanut noin parin viikon jälkeen.

Tällä kokemuksella väitän tietäväni, mikä elämässä on vaikeinta.

Kohtuus.

Että söisin enemmän kasviksia. Pystyisin kulkemaan kylmän viileästi lähikaupan irtokarkkihyllyn ohi. Vaihtaisin kuohuviinin veteen. Menisin nukkumaan kymmeneltä. Harrastaisin hyötyliikuntaa. Lukisin enemmän. Somettaisin vähemmän. Luopuisin turhista tavaroista ja stressistä. Eläisin säästeliäämmin. Että olisin läsnä.

Helpompaa on antaa heti periksi, sillä lihavat ovat leppoisia ja erehtyminen inhimillistä. Haluanko edes kuivan kesän oravaksi, joka saa orgasmin makrobioottisesta ruokavaliosta ja herää joogaamaan aamukuudelta? Tuskin siinäkään on aina kyse kohtuudesta.

Heräsin tänään klo 13.15. Ensin iski perinteinen morkkis: koko päivä on mennyt hukkaan! Sitten muistin, että tätähän olen viime aikoina halunnut. Unta. Lopetin itseni sättimisen, join "aamukahvit", ja houkuttelin Annin kanssani kävelylle Sipoonkorven kansallispuistoon.

Siellä kirkastui samalla uuden vuoden lupaus.
Lupaan tykätä itsestäni enemmän ja tehdä asioita, joista tulee hyvä mieli. Kaikki terveellinen roina, joka tulee kylkiäisenä, on vain plussaa.

Rennompaa vuotta 2016 teillekin!