Unelmien vaellus Yosemitessa
Moni on kysynyt, mikä oli Amerikan-reissun hienoin kokemus. Ehdottomasti Yosemite.
Jos olisin tiennyt, minkälainen maisema meitä 3000 neliökilometrin alueella odottaa, olisin varannut Yosemitelle hiukan enemmän kuin kaksi päivää.
No joo, voi tietysti olla, että Las Vegasilla oli osuutta asiaan. Kuuman ja tunkkaisen kasinokaupungin jälkeen mikä tahansa olisi tuntunut maanpäälliseltä paratiisilta. Yosemitea edelsi vielä yhdeksän tunnin ajomatka Death Valleyn ja muiden kuivien aavikoiden halki. Kun kipusimme auringonlaskun aikaan ylös serpentiinimäistä Tioga-roadia, maisema oli niin uskomaton, että unohdin melkein hengittää. Välillä kiemurtelimme aivan jyrkkien rotkojen reunoilla, sitten pakenimme hellettä tiheään havumetsään. Kun avasin auton ikkunan parin kilometrin korkeudessa, käteen puhalsi 25-asteinen vilvoittava kesätuuli. Ohitimme järviä, leirintäalueita, kesyjä peuraperheitä ja vuorille suuntaavia kiipeilijöitä. Sääli, että Tioga-roadin loppuetappi meni pimeässä ja missasimme todennäköisesti juuri ne huikeimmat maisemat (taas yksi syy palata).
Valitsimme ennen reissua summanmutikassa yöpymispaikaksi Yosemiten kupeessa olevan Mariposan, joka osoittautui sympaattiseksi pikkukyläksi. Samoin sen keskustassa sijaitseva Mariposa Lodge -motelli, jossa oli ihanan kodinomainen fiilis (ja lasten riemuksi uima-allas). Kaksi yötä maksoi 300 euroa. Kuulostaa ehkä hurjalta, mutta kansallispuistosta ei juuri halvempaa hotelli/motellimajoitusta löydy. Jos vielä joskus pääsen Yosemiteen, haluaisin viettää pari yötä teltassa. Siinä kun on semmoinenkin jännitysmomentti, että aamiaista voi päästä syömään yhdessä karhun kanssa.;-)
Parhaimmillaan Yosemite on kuulemma keväisin, kun lumi alkaa sulaa ja vuoriputoukset ovat massiivisimmillaan. Huikeita koskia ja luonnon suihkuja näimme toki nytkin. Ehdimme tehdä yhden vaelluksen 1538 metrin korkeudessa sijaitsevalle Vernal-putoukselle, jonne kertyi matkaa Yosemite Valleyn parkkipaikalta noin neljä kilometriä. Reitti oli paikoitellen jyrkkää, mutta muuten ihan helppokulkuista. Hiukan (=paljon) poltteli jatkaa kipuamista vielä 1800 metrin korkeuteen Nevada-putoukselle, mutta meidän 10-vuotiaan neidin voimat ehtyivät Vernalin kohdalla. Vielä joskus haluaisin kivuta 2695 metrin korkeudessa sijaitsevalle Half Domelle, joka on Yosemiten suosituimpia kiipeilykohteita.
Hikisen haikkailun jälkeen oli muuten aivan mahtavaa pulahtaa viileään vuoristojokeen alhaalla Yosemite Valleyssa. Niin kirkasta vettä en muista hetkeen nähneeni.
Youtube on täynnä Yosemite-materiaalia. Tässä niistä yksi:
Mittasuhteita hahmottamassa.
Kävytkin olivat isompia.
Yosemite on täynnä putouksia, jotka olisivat parhaimmillaan keväällä.
Fillareitakin olisi voinut vuokrata.
Kohti Vernal-putouksia.
Ensi kerralla haluan ehdottomasti kokeilla telttamökkimajoitusta.
Yöaikaan kaikki tummat hahmot näyttivät karhuilta.
Lassi lohkaisi.
30 asteen nousua 30 asteen lämpötilassa.
Vuorikosket ja -purot viilensivät kivasti.
Luonnon penkki...
Viimeinen puristus Vernalille. Suihkut kaupan päälle.
Ihan huikea konsertti lähti tästä.
Laskeutuminen on aina vaikeampaa.
Vernal tarjosi puhtaat drinkit.
Kirittäjä.
Yosemite on täynnä kesyjä peuroja, jotka mutustelevat heinää teiden varsilla ja pelloilla.
Jokikylpy vuorien keskellä.
Käsittämättömän puhdasta oli vesi.
Ei ole yhtään kylmää juu.
Half Dome jäi kipuamatta. Ens kerralla.
Maisema, jonka haluan vielä nähdä.
