Turisti, sinua kytätään!
Osaan luetella heti viisi herkullisinta hahmoa, jotka olen tavannut lomakohteissa.
Tai no, tutustumisesta ei kai voi puhua. Olen kyttääjä. Parkkeeraan uima-altaan reunalle, naamioidun aurinkolaseilla ja ryhdyn hommiin. Eikä tässä vielä kaikki: olen kouluttanut lapsetkin tähän vaativaan tehtävään.
Ei syytä paniikkiin: en tee töitä Supolle tai FBI:lle. Tarkoitan nyt harmitonta kyttäämistä, jota jokainen teistä lomamatkoilla harrastaa, vaikkei ehkä myönnäkään. Huolellisesti ja kohdetta kunnioittaen suoritettu kyttäys ei satuta ketään. Se on puhdasta viihdettä, josta riittää iloa vielä silloinkin, kun rusketus on haihtunut ja maksat hampaat irvessä luottokorttilaskuja.
Huvittaa aina, kun ihmiset naureskelevat, että kyllä on näyttelijöillä hyvä mielikuvitus. Että miten ne keksivätkin niin mielipuolisia sketsihahmoja. Kerron totuuden: ei siihen mielikuvitusta tarvita. Riittää, kun pitää silmät ja korvat auki. Paremmin tyypit jäävät mieleen, kun heille antaa nimen.
Jouni
Pari vuotta sitten teimme perheen kanssa perinteisen ruotsinlaivakeikan. Olimme saaneet kahdeksannen kannen kahvilassa juuri ranskanperunat ja lihapullat eteemme, kun viereisessä pöydässä ollut mies alkoi oksentaa. Jotta raivoisasti rykivä setä ei olisi säikäyttänyt mukuloita, ristimme hänet kotoisasti Jouniksi ja pidimme samalla lapsille pienen alkoholivalistuksen. Jounin pitkä sylki pilasi kieltämättä vähän ruokailutunnelmaa, mutta antoi myös mukavasti puuhaa risteilyn ajaksi. Jäimme vielä jälkkärikahvien ajaksi seuraamaan, kuinka kaverit pitivät Jounia hupusta, ettei hänen päänsä olisi osunut oksulammikkoon. Jouni elää puheissamme yhä silloin tällöin. Kuopus yllätti taannoin kauppareissulla kysymällä yhtäkkiä, että onkohan Jounilla yhä paha olo.
Mäkihyppymies
Tallinnalaisessa hotellissa, vastapäätä meidän huonettamme asui kerran mies, joka katsoi koko ajan mäkihyppyä. Todennäköisesti Mäkihyppymies ei poistunut ollenkaan huoneestaan, sillä aina kun me lähdimme tai tulimme, vastapäisen huoneen televisiosta kajasti tuttu valo. Vaimoa ei ollut tai sitten hän oli saanut tarpeekseen kaksikymmentä vuotta jatkuneesta Oberstdorfin kisasta.
Pätsi
Pätsi oli uskomaton näky. Siis Todella upeeta -sarjan Patsy potenssiin sata. Arviolta kuusikymppinen rouva saapui Mallorcalla täydessä tällingissä ja pinkissä velour-asussa lenkiltä aina klo 9, kun istuimme aamupalalla. En nähnyt Pätsiä kertaakaan meikittä. Hän levitti aurinkoöljytkin pakkelien päälle. Pätsiä ei tarvinnut hirveästi edes kytätä, sillä kun rouvaa oli seurannut yhden päivän, tiesi loput. Pätsin sijainnin pystyi päättelemään raskaiden kultakorujen helinästä. Kerran olin näkevinäni, että Pätsi kaivoi laukustaan naukkupullon, mutta saattaa olla, että kyseessä oli vain chanelvitonen.
Vohveliperhe
No, tämä ei ollut sinänsä ainutlaatuinen keissi, sillä Vohveliperheen nyt tuntee joka ikinen. Se on se äänekäs lauma, joka tukkii hotellissa vohvelikoneen kolmeksi tunniksi. Kap Verden tapaus on jäänyt silti parhaiten mieleen. Viisihenkisen Vohveliperheen isä oli jakanut yksikkönsä vuoroihin niin, että sillä aikaa, kun joku perheestä päivysti raudan luona, vapaavuorolaiset kisailivat pöydässä mättämisennätyksestä. Ennen aamiaiselle tuloa Vohveliperhe kävi varaamassa eturivin allaspaikat pyyhkeillä.
Diskomään-Börje
Palataan takaisin laivalle. Kun lapset olivat parin vuoden ikäisiä, jouduimme jumittamaan buffet-ruokailun jälkeen usein hytissä. Alkuaikoina tuli naristua menetettyä vapautta, kunnes löysimme uuden lajin: diskokyttäyksen. Jokaisen hyvin varustellun laivan hytissä on nimittäin televisioruutu, josta pääsee kurkistamaan suoraa disko-realityä laivan ravintoloista. Siis miettikää nyt! Piilokamera, josta voi kytätä luvan kanssa. Kerran osui erityisen viihdyttävä ilta, kun yökerhon lattialla pyörähteli joustavin nilkoin ja laajoin liikekaarin Diskomään-Börje. Pari kertaa liukui virtuoosilta lattiakin alta, mutta se ei menoa haitannut. Niin addiktoiva koreografia oli, että oli pakko valvoa valomerkkiin saakka.
P.S.
Vinkki! Jos tapaatte seuraavalla reissulla erään nelihenkisen perheen Vantaalta, niin siinä on muuten herkullinen kyttäyksen kohde. Riittää juttua vuosikymmeniksi.
Aurinkolasit: paras kyttäysasu. Laajalla näkökentällä pystyy kyttäämään niin, ettei kohde huomaa.
Tylsät matsit (eli kaikki) ovat otollista maisemaa. Paljon ihmisiä, paljon kytättävää.
Kesäterassit: ihan parhaita. Humaltuneet hahmot saattavat käyttäytyä aina arvaamattomasti.
Niin miksi luulittekaan, että ihmiset käyvät puistoissa? Kyttäämässä tietty!
Tulisinpa pian vanhaksi. Olisi aikaa istua puistonpenkillä, ja kytätä.
Pariskuntia kyttäämällä pystyy päättelemään lyhyessä ajassa paljon.
