Totuus rantalomista

Tekisikö mieli köllähtää tuohon vitivalkoiselle hiekalle drinkkiä siemailemaan? Mieti vielä!

Lehdet tipahtivat puista. Pellot alkavat näyttää kakan väriseltä. Ulkona on pirun kylmä ja pimeä. Tunnusta pois: olet käynyt jo selaamassa tulevan talven rantalomatarjonnan. 800 eurolla voisit upottaa varpaat viikoksi hiekkaan, joogata turkoosin meren äärellä ja hörppiä sateenvarjodrinkkiä. Tuntuu epätodelliselta.

Ja sitä se onkin.

Ensimmäinen ilta

Takana pitkä lento. Istut aikaerosta tokkuraisena hotellin rantaravintolassa. Mietit, että meri näytti hotellin nettisivujen kuvassa paljon turkoosimmalta, mutta et sano ajatusta ääneen, ettei muun seurueen lomatunnelma mene pilalle. Sen sijaan käyt hakemassa allasbaarista This is paradise -drinkin ja teet siitä ja lomahatusta näyttävän asetelman. Hotellin "super fast wifi" toimii vähän pätkien, mutta ajaa asiansa: saat tarkastettua Vantaan tämänhetkisen lämpötilan (+1 C, heikkoa räntäsadetta) ja postattua lomahattuasetelman someen.

Ensimmäinen aamu

Patistat koko perhettä pukemaan uikkarit ylle heti, että pääsette siirtymään aamiaiselta rivakasti rantaan. Lähtö on tosin kaikkea muuta kuin rivakka. Olit ihan unohtanut totuuden aurinkorasvashow'sta. Luettelet tiukkaa faktaa ihosyöpätilastoista ja jahtaat lapsia ja miestä Nivean tuubin kanssa. Pahimmat vastustajat sulkeutuvat vessaan ja vannovat, etteivät tule ulos ennen kuin tämä painajainen loppuu. Hyvä on, senkun jäätte sinne viikoksi! huudat ja heittäydyt marttyyriksi. Tunnin päästä vitivalkoiseksi voideltu ryhmänne seisoo crocsit jalassa rantahietikolla. Huomenna sama uusiksi.

Vartalokriisi

Olet valmistautunut matkaan jo kuukauden ajan lenkkeilemällä kuin hirvi ja suihkimalla hipiälle itseruskettavaa. Silti säikähdät, kun näet bikinipeilikuvasi hotellin suurista ikkunoista. Muhkurainen ja valkoinen liha hyllyy jokaisella askeleella, vaikka yrität rullata gasellimaisen kevyesti, suoristaa ryhtiä ja vetää vatsaa sisään. Alat vaistomaisesti etsiä allasalueelle hiljaisempia kulkureittejä ja ostat rantakojusta kymmenen neliön kokoisen huivin, jonka suojiin saisi piilotettua kokonaisen rykmentin. Otat tavaksi kuoriutua huivipanssarista vasta, kun olet päässyt turvallisesti makuuasentoon aurinkovarjon, -hatun ja -lasien alle. Toisen päivän iltana ilahdut hotellihuoneen peiliin katsoessa: kyllä ruskettunut iho näyttää paljon paremmalta. Sitten riisut aurinkolasit: ai, se olikin punainen.

Tilaongelmia

Ennen lomalle lähtöä olet haaveillut pitkistä unista ja kiireettömistä aamupaloista. Ei tarvitse repiä itseään sängystä kuudelta. Paitsi että täytyy. Sen huomaat jo ensimmäisenä lomapäivänä, kun erehdyt saapumaan allasalueelle tai rannalle vasta aamuyhdeksältä. Tontti on täynnä kuin Seinäjoen Törnävänsaari Provinssirockissa. Jostain muovipullojen, hiekkalelujen, matkarattaiden ja tirisevän lihan keskeltä löydät lopulta pienen kaistaleen, johon mahtuu juuri ja juuri, jos pitää päätä vinossa ja jalat koukussa.

Aamuihmiseksi

Olet naureskellut näille aurinkotuoleja varaaville idiooteille vuosikaudet. Viimeistään kolmantena päivänä olet yksi heistä. Tunnet rantaloman kultaiset säännöt ja käyt tipauttamassa pyyhkeet paikoilleen heti, kun aurinko on noussut. Laitat oikein piruuttasi kellon soimaan viideltä, että ehdit varmasti apajille ennen naapurihuoneiston ärsyttäviä eläkeläisiä. Elät koko viikon neljän tunnin yöunilla.

Idyllinen bungalow

Kaverin reppureissaajatytär on suitsuttanut lomasaaren bungalowia maasta taivaaseen. Illalla voi kuulemma nukahtaa rauhoittavaa meren kohinaa kuunnellen ja aamulla poimia puusta tuoreita banaaneja apinoiden kanssa. Tämä paratiisi mielessäsi buukkaat perheelle soman huvilan. Perillä astutte pientä puutarhavajaa muistuttavaan hökkeliin, jossa ilmastoinnin virkaa toimittaisi pieni pöytätuuletin, jos se toimisi. Aaltojen kohina kuuluu kyllä. Samoin öinen ötökkäravi. Perkeleen apinat varastavat kaiken minkä näppeihinsä saavat ja syövät banaanit ennen kuin ehdit kättä kurottaa. Pyörit moskiittoverkon alla hikisenä viikon ja alat tuntea outoa vetoa persoonattomiin hotelliketjuihin.

Hiekassa ja rasvassa

Viidentenä lomapäivänä olet päässyt kaikkien ulkonäkökriisiesi yli. Itsetuntosi on sitä luokkaa, että voisit lompsia hotellin aamiaiselle vaikka alasti. Rykmenttihuivi on pienentynyt hädin tuskin nenäliinan kokoiseksi lapuksi, jolla saa peiteltyä kriittisimmät paikat. Alat yhtäkkiä rakastaa auringon päivettämää ihoasi, jossa on aurinkorasvan ansiosta seksikäs kiilto. Valitettavasti sama ilmiö on käynyt hotellihuoneelle. Siivooja yrittää turhaan naamioida hiekan ja rasvan tuhrimia pyyhkeitä joutseniksi. Lakanat ja vaatteet tuntuvat ällöttävän tahmaisilta, eikä hiekkaa pääse pakoon edes suihkussa.

Liikkumisen vaikeus

"Tällä matkalla aion käydä joka päivä lenkillä ja kuntosalilla", uhoat vielä lentokoneessa gin tonicin siivittämässä nousukekkulissa. Ensimmäisenä loma-aamuna säntäät määrätietoisesti kolmen kilometrin mittaiselle rantaviivalle. Kyllä on kaunista! Kotikulmilla pitäisi juosta jo nenä huurussa, täällä tarkenee sortseissa. Aurinko kurkistaa horisontista ja värjää taivaan vaaleanpunaiseksi. Tosin liikaa ei kannata sivuille vilkuilla. On keskityttävä etsimään sopivaa juoksukohtaa. Jos hölkkäät kuivalla rantaosuudella, jalka uppoaa ja lenkkarit täyttyvät hiekalla. Jos juokset liian lähellä vedenrajaa, aallot vyöryvät päällesi ja lenkkarit kastuvat. Heität kengät menemään ja yrität juosta avojaloin. Kauhean raskaalta tuntuu. Käännyt takaisin ja päätät mennä iltapäivällä hotellin kuntosalille. Sitä kertaa ei tosin tule, sillä olet hörpännyt lounaan jälkeen vahingossa puoli litraa sangriaa ja nukahtanut aurinkotuoliin.

Yliannostus

Et halunnut viedä perhettä ylikansoitettuun turistirysään. Valitsit hotellin rauhallisemmasta pikkukylästä, jossa on tasan kolme ravintolaa. Hotellin buffa, ripulin aiheuttava chicken on the beach -rantakoju ja se kylätien varressa oleva aito thaimaalainen, johon koko perhe rakastuu. Tilaat joka päivä panang curryn, jonka maut soivat kuin Vivaldin Neljä vuodenaikaa. Loppuviikosta alat kaivata vaihtelua ja testaat pad thain ja tom yamin, mutta ekstaattista sinfoniaa ei enää synny. Kaikki ruuat maistuvat kookokselta ja chililtä. Lapset vonkuvat Mäkkäriin ja mies ikävöi maksamakkaravoileipää Turun sinapilla. Haaveilet jo hetkestä, jolloin kone rullaa Helsinki-Vantaan kiitoradalle ja pääset lentokentän Alepaan.

Ultimaattinen vetelyys

Loman viimeisenä päivänä huomaat, että kaikki suunnitellut projektit jäivät toteuttamatta. Kymmenen kirjan pino odottaa yhä koskemattomana laukussa, postikorteista puuttuvat osoitteet ja kuntosali on korkkaamatta (mutta oluet eivät). Retki alkuperäisheimon luoliin jäi sittenkin välistä, etkä jaksanut vuokrata perheelle edes autoa, jolla olisitte voineet kiertää saaren muita nähtävyyksiä. Sen sijaan olet käyttänyt 7 tuntia aurinkorasvan levittämiseen, toiset 7 sen poistamiseen ja 42 tuntia rantatuolissa maaten, minkä vuoksi ristiselässä on nyt joku omituinen pistävä kipu. Lomakeho tuntuu niin turvonneelta, että verkkaritkin kiristävät. Olet mennyt sekaisin viikonpäivissä ja kellonajoissa, etkä muista enää miehesi nimeä. Toivot, että ehdit ennen maanantaita selvittää, missä olet töissä.

Lisää totuuksia:

Totuus kiehtovista lentokentistä
Totuus matkalle pakkaamisesta
Totuus hotellin buukkaamisesta
Totuus purjehtijoista
Totuus lasten kanssa matkustelusta