Lahden helppo lähiloma: näin paljon ehdit nähdä päivässä
No mutta morjens Lahti! Onnistuitpa yllättämään kivoilla kohteilla ja maisemilla. Parasta on, että pääkaupunkiseudulta on perille alle tunnin ajomatka.
Kaupallinen yhteistyö: Visit Lahti
Ilouutinen! Kesälomakausi on vihdoin päättymässä. Se tarkoittaa sitä, että vuoden paras reissusesonki on aluillaan. Mökkeilijät ja lomamatkailijat eivät enää tuki pääväyliä eikä hotellin aamiaisellekaan tarvitse jonottaa. Todennäköisesti reissaat tähän aikaan vuodesta myös huomattavasti halvemmalla kuin heinäkuussa ja löydät majoituksista enemmän valinnanvaraa.
Eikä irtiotto muuten vaadi mitään viikon vapaaputkea. Teimme Annin kanssa parin päivän pyrähdyksen Lahden ja Päijänteen seudulle, ja ehdimme nähdä vaikka mitä. Meiltä kotoa Vantaalta on Lahteen 80 kilometrin ja 50 minuutin ajomatka. Melkein saman ajan istun autossa, jos ajan pääkaupunkiseudulla Espoon ja Kirkkonummen perukoille.
Lahteen pääsee näppärästi myös raiteita pitkin. Esim. junat Helsingistä liikennöivät perille vähintään tunnin välein. Menopaluun saa edullisimmillaan alle kolmellakympillä. Onnibussilla matka kustantaa reilut 12 euroa.
Jos toiveena on kierrellä myös Päijänteen seudun idyllisiä pikkukyliä, oma auto on paras vaihtoehto. Tähän mekin päädyimme.
Pyörälenkki Vesijärven rantaraitilla
Vietimme Lahdessa vuorokauden. Valtaosa ajasta hujahti kaupunkia reunustavan Vesijärven rantatiellä, sillä nähtävää olikin yllättävän paljon. Latasimme kännyköihin Freebike-sovelluksen ja vuokrasimme päiväksi Mankeli-kaupunkipyörät (5 euroa per pyörä). Käyttöönotto oli huomattavasti näppärämpää kuin monien muiden kaupunkipyörien kanssa (Helsingissä ja Turussa on päässyt cityfillareiden kanssa pari kirosanaa). Parasta on, että Mankelit ovat sähköavusteisia eli näillä jaksaa pyöräillä pidemmänkin matkan. Akkutilanteen eli jäljellä olevan kantaman näkee pyörän ohjaustangon pienestä ruudusta.
Lahdessa pyöräteitä ja -kaistoja kulkee keskustassakin eli ei tarvitse sukkuloida autojen seassa. Pyöräreitit ja etäisyydet on myös merkitty hyvin eli opastekylttejä tulee vastaan tämän tästä. Freebike-sovelluksen kartasta näkee puolestaan lähimmät Mankeli-asemat ja tiedon, kuinka monta fillaria on missäkin paikassa vapaana.
Yksi juttu kannattaa kuitenkin huomioida: Mankeleiden mukana ei tule pyöräilykypärää eli se kannattaa tuoda mukanaan kotoa. Me unohdimme nuo ja vedimme riskillä paljain päin (soo soo!).
VINK! Lahden alueen pyöräilyreitit löydät täältä.
Kaunis Myllysaari
Lahden satamasta ajelimme 3,5 kilometrin matkan Myllysaareen, jonne pääsee pientä puista siltaa pitkin. Pikkuinen saari on saanut nimensä tuulimyllystä, joka oli täällä vielä 1800-luvulla. Pitkään Myllysaari oli yksityisomistuksessa, kunnes se siirtyi 1900-luvun alussa Lahden purjehdusseuralle. Monet kävijät tulevat tänne myös Uno Alancon suunnitteleman paviljongin (1910) ja siinä toimivan ravintolan vuoksi (ravintola Kommodorista lisää alempana).
Yhden jutun huomasimme Annin kanssa vasta jälkikäteen: Myllysaaressa on myös sauna, jota voi vuokrata joko omaan käyttöönsä tai tulla nauttimaan löylyistä yleisenä saunavuoron aikaan. Avantouintia näytti olevan ainakin talvikaudella 2023-34 eli eiköhän tulevanakin talvena.
Ravintola Kommodori
Osuimme Myllysaareen juuri puolen päivän jälkeen, joten päädyimme samalla lounastamaan paviljongissa. Ravintola Kommodorissa on päivittäin vaihtuva lounas, kuten keitto ja lounas 14,90 eurolla. Listalta voi valita myös erikseen pääruoan (hinta noin 15-20 euroa). Anni valitsi kananrintaa uuniperunalla, pekoni-tuorejuustolla ja kasviksilla (15,90 e). Itse päädyin lohi & skagen -annokseen, joka tuli myös uuniperunan ja kasvisten kera (18,90 e). Hyviksi osoittautuivat molemmat. Jälkkäripöydän kahvit, teet ja keksit kuuluivat hintaan.
Viikonloppuisin Kommodorissa on tarjolla myös brunssia, ja järjestetään täällä tapahtumiakin: syyskuussa pidetään vielä lavatansseja ja 12.10.24 olutjuhla Octoberfest.
Sataman symppikset kahvilat ja ravintolat
Kahviloita ja baareja Vesijärven satamassa on jokaisen makuun. Entisenä turkulaisen mieltä lämmittävät varsinkin laivaravintolat ja järven ääressä olevat terassit. Me suunnistimme värien perässä Rantatuoli-ravintolaan skoolaamaan lasilliset loppukesälle.
Vesijärven rannoilta voi bongata myös runsaasti puuarkkitehtuuria, kuten kauniin Piano Paviljongin (avoinna kesäkauden elokuun loppuun saakka) ja Puuarkkitehtuuripuiston Puupaviljongin.
Rantaraitin kupeessa sijaitsee muuten myös Kariniemen lehtometsä, jonne noustaan maisemaportaita pitkin. Polku vie Lanupuistoon, jossa voi bongailla Olavi Lanun sammaloituneita veistoksia.
Illallinen: Kokka Bistro & Bar
Osa Lahden satamaraitin ravintoloista sulkee talvikaudeksi, mutta Kokka Bistro & Bar palvelee ympäri vuoden. Kokka sijaitsee näppärästi Sibeliustalon kupeessa eli tämä on loistovaihtoehto myös konserttien ja tapahtumien etkoille tai jatkoille. Muistan käyneeni Kokassa kerran aiemminkin ja tykänneeni ruoasta. Tällä kertaa halusin testata listan kasvisvaihtoehtoja ja buukkasin alkuruoaksi kylmän cazpacho-keiton, joka oli höystetty raikkaalla melonilla ja rapean suolaisilla parmesanlastuilla (11,90 e).
Listalla olisi ollut myös pizzoja (alk. 14 e), mutta päädyin togarashi-paahdettuun punajuureen, inkivääri-seesamimarinoituun kaaliin, maapähkinäkastikkeeseen, miso-punajuurihummukseen ja majoneesiin (22,90 e). Todella hyvä ja täyteläinen annos.
Anni valitsi piripirillä maustetut possunribsit, chipotle-coleslawta, parmesaaniranskalaisia ja sitruuna-persilja-aiolia (28 e). Liha oli niin mehevää, että ei paljon tarvinnut haarukkaa ja veistä käyttää.
Annokset Kokka Bistro & Barissa ovat aika isoja. Me emme venyneet enää alkupalojen ja pääruoan jälkeen jälkkäriin, vaikka kuinka teki mieli.
Malva - Lahden visuaalisten taiteiden museo
Olen halunnut käydä Malvassa siitä asti, kun se vappuna 2022 avattiin. Lahden visuaalisten taiteiden museo on innovatiivista jatkumoa Helsingin Bio Rexin kaltaisille taidekeskuksille. Taiteisiin, muotoiluun ja julisteisiin keskittynyt Malva sijaitsee Malskissa, jossa toimi aikoinaan Mallasjuoman tehdas.
Malvan päänäyttelynä on toukokuussa avattu Määränpää (jatkuu 3.11.24 asti), joka koostuu 12 taiteilijan töistä. Teemana ovat maahanmuuttajat ja heidän kokemansa tunteet elämänmuutoksen keskellä: lähtemisen haikeus, koti-ikävä ja uuteen kulttuurin sopeutumisen vaikeus. Meihin kolahtivat eniten valokuvaaja Stefan Bremerin teokset, joissa 10 maahanmuuttajaa on saanut valita kännykästään merkityksellisen kuvan, jonka kanssa heidät on ikuistettu.
Hieno oivallus on myös Joel Karppasen Pitkänsillan tuolla puolen -sarja, joka kuvaa alustatalouden haasteita ja ruokalähettien arkea.
Jeremy Shawnin audiovisuaalinen Jaksoton järjestelmä -installaatio meidän piti ohittaa aika rivakasti, sillä teoksessa oli niin paljon välkkyviä ja räikeitä elementtejä, että niistä tuli jopa hiukan huono olo. Ehkä tämä on ollut taiteilijan tarkoituksenakin, mutta installaatiota ei voi kyllä suositella ainakaan migreenistä kärsiville.
Ai niin, Malvan yläkerrassa on Juuret-näyttely, johon on koottu nostalgisia julisteita, maalauksia ja huonekaluja museon omista kokoelmista.
Malskin kahvila, ravintola ja panimopub
Malskin talossa viihtyy, vaikkei museokierroksesta välittäisikään. Malvan museokaupan lisäksi alakerrassa toimii Kahiwan viinikahvila, Malskin bistro ja Ant Brew'n pienpanimo.
Lahden syksyn tapahtumia - nämä kiinnostavat!
- 29.-31.8.24 Sibelius-festivaali, Sibeliustalo.
- 10.10.24 Sinfonia Lahti: Kauneuden kaipuu (kapellimestarina japanilainen Masaaki Suzuki), Sibeliustalo
- 18.10.24 Arppa, Sibeliustalo.
- 7.9.-14.12. Rock-ooppera The Black Rider, Lahden Kaupunginteatteri.
P.S. Yövyimme Lahdessa poikkeuksellisen hienossa majoituksessa ja vietimme ihanan vuorokauden idyllisessä Vääksyssä.