Täydellisyyttä hipova hotelli Itävallan Lechissä

Juhlistimme 20-vuotishääpäivää näin upeissa puitteissa. Hotellille on annettava kiitosta loistavasta palvelusta, spa-osastosta ja fine dine -illallisista.

Jotain spesiaalia halusimme, ja sen saimme. Näin voisi kiteyttää hääpäivämatkan hotellin Itävallan Lechissä. Olen nähnyt jo työni puolesta paljon tasokkaita paikkoja, mutta Madlochblick nousi heittämällä kokemusten kärkikahinoihin. Usein huippuhotellit sortuvat päälleliimattuun pokkurointiin, josta tulee lähinnä kiusaantunut olo. En kestä sitä, että joku hännystelijä pyörii koko ajan kannoillani. On taito palvella asiakasta niin, että hän tuntee itsensä tervetulleeksi ja tärkeäksi, mutta silti kotoisaksi. Tässä Madlochblickiä pyörittävä Schulerin perhe onnistui viimeisen päälle.

Reissun tilasimme STS Alppimatkojen kautta pakettina, johon kuuluivat lennot (Innsbruck), hotellikyyditykset kentältä, kuuden päivän hissiliput, puolihoito viikon ajaksi (aamiaiset sekä viiden ruokalajin illalliset) ja spa-osaston käyttö. Peruutusturvan kanssa hintaa kertyi kahden hengen matkalle yhteensä 6000 euroa.

Summa tuntui ensin isolta, mutta kun pilkoimme sen osiin ja testasimme varata kaikki erikseen (myös vuokra-auton, jonka olisimme omatoimimatkalla tarvinneet), reissu olisi maksanut melkein pakettimatkan verran. Puolihoidon ansiosta rahaa säästyi puolestaan paikan päällä.

Hotellin sijainti

Madlochblick on ski in / ski out -hotelli eli sijaitsee käytännössä laskettelurinteen kupeessa. Pihasta pystyy siis laskemaan suoraan Schlegelkopfbahnin hisseille, ja rinnepäivän jälkeen hotelliin voi myös lasketella suoraan mäestä. Kylän keskustaankan ei ole pitkä matka, vain 300 metriä. Ilmaiset hiihtobussit liikennöivät pääraitilta muun muassa Zugin, Zürsin, Oberlechin ja St. Antonin kyliin, ellei muihin hiihtokeskuksiin malta siirtyä rinteitä pitkin.

Hotellin sisätilat

Madlochblich koostuu kahdesta rakennuksesta, hotellista ja chaletista, joiden välillä pystyy kulkemaan sisätiloja pitkin maan alta. Rakennusten väliin jää iso kylpylä, kuntosali, joogahuone ja pelitila. Respa, lounge ja ravintola ovat hotellirakennuksen puolella.

Sisustus on onnistunut yhdistelmä puuta, valkoista ja maanläheisiä sävyjä. Timppa pani heti merkille, että hotellilla on ollut käytössään poikkeuksellisen hyvä puuseppä: kauniit kattolistat ja koristeornamentit on suunniteltu vain tätä rakennusta varten. Hotellin valaistus lisäsi tyylikerrointa.

Loungessa ja ravintolan puolella soivat Frank Sinatran ja Elton Johnin tyyppiset ikivihreät. Mikään railakas afterski-disko paikka ei siis ole.

Hotellin huoneet

Jos innostut Madlochblickistä, kannattaa huomioida, että huoneet hotellin ja chaletin puolella poikkeavat tyyliltään täysin toisistaan. Me luulimme varaavamme huoneen päärakennuksen puolelta (kuva yllä), mutta paikan päällä kävikin ilmi, että juniorisviittimme sijaitsi chaletissa (kuva alla). Alppimatkat hoiti kömmähdyksen lopulta mallikkaasti hyvittämällä osan huoneen hinnasta (sivuille oli eksynyt väärä kuva). Henkilökunnalta kuulimme, että hotellin puolella sijaitsevia parempia huoneita on harvemmin edes tarjolla, sillä kantisasiakkaat buukkaavat ne usein jo vuotta ennen. Tavallisia ja modernimpaa luukkia edustavia huoneita pitäisi löytyä silti helpommin. Jos palaamme vielä Madlochblickiin, ajattelimme buukata suosiolla sellaisen, sillä tuo ylläoleva tyyli miellyttää ainakin omaa silmää enemmän.

Hotellin spa

Varauduimme tyypillisen hotellin kylpyläosastoon, joka on ahdas, tunkkainen ja täyteen ammuttu. Saavuimme valoisaan ja tilavaan spa-tilaan, jossa oli iso uima-allas sekä poreallas vuoristonäkymällä. Usein saimme rentoutua täällä ihan kaksin tai vain muutaman hotellivieraan seurassa.

Hotellin saunaosasto

Harkitut ja kauniit yksityiskohdat jatkuivat saunaosaston puolellakin, joka oli melkoinen yllätys koristeellisuudessaan. Lämmöstä oli mahdollisuus nauttia joko appelsiinintuoksuisen tai suihkulähteellä varustetun höyrysaunan välillä, kömpiä napakampiin löylyihin tavalliseen sähkösaunaan tai hengitellä yrttisaunan tuoksuja. Vilvoittelemassa kävimme kylmähuoneen puolella.

Keskieurooppalainen saunakulttuuri vaati tosin ensin totuttelua, sillä itävaltalaisilla on tapana lompsia saunaan kelteisillään. Estyneemmät amerikkalaisvieraat häipyivätkin vikkelästi, eivätkä ilmestyneet kylpylän puolelle enää toista kertaa. Kukin tyylillään!

Kuntosali ja joogahuone

Madlochblickin viikko-ohjelmassa on ohjattuja joogatunteja, joihin voi ilmoittautua hotellin respassa (hinta taisi olla 20 euron luokkaa). Kuntosalin varustetaso voisi olla parempi: pienessä huoneessa on lähinnä pari stepperiä ja kuntopyörä sekä irtopainoja. Toki valtaosa vieraista taitaa keskittyä täällä ulkoiluun ja pitää lomaa punttien nostelusta.

Hotellin ravintola

Madlochblickin ravintolakonsepti on loistava. Viikon ajan söimme aamiaiset ja illalliset aina samassa pöydässä, jossa meitä tervehti oma nimikyltti. Koska naapuripöytien seuralaiset ja tarjoilijatkin pysyivät samoina, porukasta ehti tulla kuin pieni perhe. Oli kiva toivottaa hyvät huomenet aina aamulla ja vaihtaa päivän kuulumiset illallisella. Ravintolasali oli koristeltu tuoreilla kukilla ja pöydissä odotti joka päivä kauniille paperille printattu päivän ohjelmaehdotus sekä illallismenu. Pääruokavalinnan sai tehdä kolmesta vaihtoehdosta jo aamulla, jolloin keittiömestari tiesi mitoittaa annokset oikein.

Illallisen pukukoodi oli hienoista puitteista huolimatta aina rento – niin kuin alppikylien hotelleissa tahtoo olla tapana.

Hotellin aamiainen

Kahden aterian taktiikka on yleensä loistava yhdistelmä laskettelulomilla. Kun aamiaisella tankkaa vatsan täyteen, jaksaa hyvin suihkia mäessä ilman lounasta illalliseen asti. Madlochblickin runsaassa buffetpöydässä oli joka päivä mm. useampaa tuorepuristettua mehua, valikoima Lechin leipomon leipiä ja leivonnaisia, erilaisia levitteitä, paikallisia juustoja ja leikkeleitä, bircher-mysliä, luomuhunajaa suoraan kennosta tarjoiltuna, kuorittuja ja valmiiksi paloiteltuja tuoreita hedelmiä ja vohvelinpaistopiste. Pöytään sai tilata haluamansa kahvin (itse valitsin joka aamu latte macchiaton) ja munakkaan omin toivein (kaikkea löytyi uppomunasta omelettiin).

Viiden ruokalajin illallinen

Madlochblickissä puolihoidon tilanneille vieraille tarjotaan joka ilta viiden ruokalajin illallinen, jonka menu vaihtuu päivittäin. Ainoastaan buffet-pöydästä tarjottava alkusalaatti pysyi suunnilleen samana, ja se käytiin hakemassa itse. Loput neljä ruokalajia kannettiin suoraan pöytään: alkupala, keitto, pääruoka ja jälkiruoka. Ruoka ylsi lähes aina fine dine -tasolle: kokonaisuudet olivat mietittyjä, annokset kauniita ja maut muodostivat toimivan kokonaisuuden. Viikon aikana ehdimme syödä muun muassa vuohenjuusto-pannacottaa, tryffelipastaa, parmesaanirisottoa, vasikkaa, naudan sisäfilettä, jättirapuja, piikkikampelaa, kasviskääryleitä ja parsakeittoa.

Juomat eivät sisältyneet puolihoidon hintaan, vaan valitsimme aterioiden kylkeen joka ilta keittiömestarin suositusviinit (viinilasilliset noin 8-10 euroa, viinipullojen hinnat 45-59 euron välillä).

Vaikka neljän ruokalajin kohdalla vatsa oli joka kerta ähkykuoleman partaalla, oli vain pakko jatkaa. Jälkiruoat ovat nimittäin Madlochblickin bravuuri: toinen toistaan kauniimpia ja täyteläisempiä. Menun jälkkärin sai toki halutessaan vaihtaa sorbettiin tai juustoihin.

Hotellin palvelu

Palvelu Madlochblickissä oli omaa luokkaansa. Sympaattinen kroatialainen tarjoilijamme (hitsi, kun en tullut kysyneeksi hänen nimeään) oli aivan huippu: huumorintajuinen, ammattitaitoinen ja aina paikalla, kun tarvitsimme. Kreikkalainen viinuri Spiros toi mieleen entisaikojen yläluokkaisen herrasmiehen. Mitä tahansa häneltä pyysimmekin, mies vastasi of course! (hienostuneella brittiaksentilla äännettynä).

Hotellin omistajat olivat yhtä huomaavaisia. Kun loukkasin jalkani kesken reissun, rouva Schuler ehdotti, että joku henkilökunnasta voisi lähteä viemään minua näköalakierrokselle autolla.

Toki siihen riitti jo hotellin ovesta ulos astuminen: etualan terassilta kun on upea maisema vuorelle.

Sen nimi on tietenkin Madloch.