Talviretki Puumalaan – pesäkinosten kolausta norpille ja löylyt jääsaunassa

Koimme ensimmäistä kertaa Saimaan talvella ja ajelimme järven jäällä uusilla sähköskoottereilla. Parasta oli päästä auttamaan norppia kolaamalla pesäkinoksia.

Kaupallinen yhteistyö: EU:n osarahoittama LakeSaimaa 2.0 -hanke, jonka rahoittajaviranomaisena toimii Etelä-Savon maakuntaliitto.

Viime viikon reissu Saimaalle oli monin tavoin unohtumaton. Tuntui hassulta kulkea samoja teitä ja katsella samoja järviä, jotka on yleensä kokenut lumettomaan aikaan. Jos Puumalan seutu on kesällä täyteen pakattu, talvella paikka tuntuu olevan puoliunessa. Matkailijan kannalta se on todellista luksusta: ei ole jonoja teillä tai ravintoloissa, ja majoituksissa löytyy valinnanvaraa. Toivon, että ihmiset ymmärtäisivät tämän: jos haluat kokea oikeasti rauhallisen loman, mene suosikkikohteeseen sesongin ulkopuolella. Koe Lappi kesällä ja Saimaat, Hangot ja Porvoot talvella. Samalla näet tutustakin paikasta aivan uuden puolen.

Niin kävi meille Puumalassa.

Näin toimii sähköskootteri jäällä

Kas tässä on Keinäsen Arto. Muutama vuosi sitten osallistuimme alkukesästä Arton järjestämälle norpparetkelle. Silloin liu'uimme sähköveneellä pitkin järveä hiirenhiljaa, jotta emme säikäyttäisi norppia. Nyt Arto on hankkinut myös ekologisia eLyly-sähköskoottereita, joilla pääsee huristelemaan jäätä pitkin 25 kilometrin tuntivauhtia ilman meteliä. Sähköskootteriretkiä tehdään Sahanlahti Resortin rannasta talvikaudella kolme kertaa päivässä (klo 10, 14 ja 19). Puolentoista tunnin ajelu maksaa 75 euroa henkilöltä.

Sähköskoottereilla pääsevät ajelemaan kaikki yli 10-vuotiaat ja alle 110-kiloiset. Retket alkavat lyhyellä käyttöopastuksella ja testiajoilla. Käytännössä skootterilla ajelu on kuitenkin helppoa: se muistuttaa sähköpotkulautaa eli päällä seistään tukevasti ja ohjaustangon napista säädellään vauhtia. Sen huomasin, että miellyttävintä eLylyllä on ajaa pienen lumikerroksen päällä. Paljas ja röpelöinen jää antaa tärisevämmät kyydit.

Norpat tarvitsevat ihmisten apua pesänrakennuksessa

Saimaalla on jo vuosien ajan kolattu ihmisten voimin apukinoksia, jotta saimaannorpat pääsisivät rakentamaan niihin pesiä kuutteja varten. Pesäkinokset ovat norpille elintärkeitä, sillä ilmastonmuutoksen edetessä lumitilanne on yhä heikompi. Kinokset suojelevat vastasyntyneitä kuutteja kylmettymiseltä ja pedoilta (kettu on yleisin saalistajista).

Yleensä vapaaehtoiset talkoolaiset tekevät apukinoksia, mutta tänä vuonna pesien kolausta kokeiltiin tammikuussa ensimmäistä kertaa matkailijoille myytävänä pakettina kahtena viikonloppuna. Käytännössä kolausretket järjestää Arton Lakeland GTE -yritys yhteistyössä Metsähallituksen kanssa.

Me pääsimme Annin kanssa mukaan kolaushommiin. Ensin jouduimme allekirjoittamaan salassapitosopimukset, joissa lupasimme, ettemme kerro norpan potentiaalisia pesäpaikkoja ulkopuolisille. On tärkeää, että kun pesimäkausi alkaa helmi-maaliskuussa, norpat saavat olla rauhassa.

Mitä ihmeellistä lumen kolaamisessa muka on?

Tämä oli itselläkin ensimmäinen ajatus, sillä onhan tätä hommaa päässyt tänä talvena tekemään riittämiin myös kotipihalla. Siksi olikin lopulta yllätys, että retki osoittautui oikeasti elämykseksi. Tuli mieleen ihan lapsuuden talvet, kun rakentelimme kotipihalle lumilinnoja kavereiden kanssa. Ja toki pohjimmainen ajatus on jotenkin liikuttava: että tässä me yritämme norppakavereita jeesata. Viiden hengen kolaustiimimme sai aikaan reilut kymmenen metriä pitkän ja metrin korkuisen kinoksen, joka sitten tampattiin lumikengillä tiiviiksi. Jos hyvin käy, pesässä on tilaa kahdellekin norpalle.

Arto lupasi, että jokainen apukinoksien rakentamiseen osallistunut saa tietää keväällä pesänlaskennan jälkeen, monessako kinoksessa on uusi asukas. Pesien tarkkoja paikkoja ei kerrota tässäkään vaiheessa, vaan puhutaan laajemmasta alueesta.

Onko oikein tehdä norppien auttamisesta matkailutuotetta?

Huomasin, että Yle oli tehnyt apukinosprojektista jutun, josta jäi päällimmäisenä se mielikuva, että tuhannet turistit ryysivät nyt Saimaalle ja paljastavat koko maailmalle norppien salaiset pesäpaikat. Kokemuksen perusteella uskallan sanoa, että sellaista tunnetta ei ainakaan itselle jäänyt. Retkestä ei käsittääkseni ole tarkoitus tehdä mitään massatuotetta, vaan hyvin rajatulle joukolle myytävä paketti, joka toteutetaan vain muutamina tammikuun päivinä (jos jäätilanne sen sallii). Arton tuntien tiedän myös, että vastuullisuus on hänen liiketoimintansa tärkein arvo, johon koko työ pohjautuu.

Minusta tätä samaa ajatusta voisi itse asiassa jalostaa matkailussa laajemminkin. Keksitään lisääkin matkailutuotteita, joissa turistit houkutellaan tekemään suojelutyötä kohteille ja niiden eläimille. Ainakin se on kokeilemisen arvoinen juttu, niin kuin nyt tämä apukinosten kolaaminenkin.

Kalasoppalounas Matin ja Riitan vieraana

Kolausretkeltä ajelimme Nestorinrantaan, joka on monelle Puumalan-kävijälle tuttu paikka. Lintusalon kauttahan kulkee myös Puumalan 60 kilometrin saaristoreitti, jonka tuhannet pyöräilijät fillaroivat vuosittain. Nestorinranta on Matin vanha kotitila, joka on nykyään monipuolinen matkailukeskus. Täältä löytyy majoitustilaa, sauna, välinevuokrausta, ravintola ja kesäisin lettubaari. Meille Riitta oli keitellyt kalasoppaa, joka maistui taivaalliselta skootteriajelun jälkeen.

Lintusalossakin järjestetään muuten retkiä. Niistä uusin kantaa nimeä Nestorinrannan ryyppyreissu, jossa kuulemma tehdään matka suomalaiseen juomakulttuuriin salakapakan kera. Alkoi välittömästi kaduttaa, että tulimme autolla.

Saimaan luonto talvella

Pakko lausua tästä pari sanaa, sillä jotain ihmeellistä talvisessa Saimaassa oli. Koko ääni- ja värimaailma on tähän aikaan vuodesta aivan erilainen. Mökkirannat olivat tyhjillään ja jää piti hassuja kumahduksia, aivan kuin sen alla olisi asunut joku sadun monsteri. Pysähtelimme Annin kanssa tämän tästä ihastelemaan auringossa hohtavia hankia ja sulakohtien päällä leijuvaa usvaa. Lämpimästi sai toki olla päällä, sillä pakkasta oli 15 astetta ja tuuli puhalteli aakeilla kohdilla.

Elsanrannan villat

Puumalassa yövyimme tutussa Sahanlahti Resortissa. Kävimme täällä ensimmäisen kerran Timpan kanssa viime syksynä ja esittelinkin silloin Elsanrannan villat, jotka Annikin pääsi nyt kokemaan. Tunnelma lumen ympäröimissä villoissa oli aivan erilainen. Laiturin päässä oli avanto ja jään poikki pääsi kävelemään Sahanlahden rantaan. Jos viime kerrasta jäi mieleen laineiden liplatus, nyt nukuimme Elsanrannassa hiljaisuuden keskellä. Terassilla oleva lämmin Drop-allas oli käytössä toki nytkin, mutta kylpyyn pulahtaessa teki mieli vetää pipo päähän.

Sahanlahden jääsauna on jälleen auki

Sahanlahti Resortin puuhapetteri, Janne Kuivalainen on ahkeroinut tänäkin talvena ja rakentanut rantaan mielettömän hienon jääsaunan, jota pääsimme kauden ensimmäisinä kokeilemaan. Jääsaunan sisällä sihahtelee puukiuas ja pyllynsä saa istuttaa puulauteille. Saunojia mahtuu sisään kerralla 4-6 henkilöä, tunnin saunavuoro maksaa 110 euroa. Kauempaa saunassa ei voi oikein kerralla ollakaan, jotta seinät eivät ala liiaksi sulaa.

Lämpö jääsaunassa ei nouse tietenkään tavallisen saunan lukemiin, vaan pysyttelee 50-60 asteessa. Paksut jäätiilet kokivat melkoisen metamorfoosin lämpimässä: niistä tuli yhtäkkiä aivan läpikuultavia niin, että jokainen ilmakupla ja luonnon muovaama kuvio tuli esille. Huomasimme, että saunassa oli helppo hengittää, sillä löylyt pysyivät kosteana.

Ai niin, 24.2. Sahanlahdessa vietetään koko kansan saunapäivää, jolloin 32 euron saunarannekkeella pääsee nauttimaan jääsaunan lisäksi savusaunasta, rantasaunasta, sähkösaunasta ja kahdesta kylpytynnyristä.

Illallinen Pajapirtissä

Aloitetaanpa uutisella: Sahanlahdessa on aloittanut uusi keittiömestari, Veli-Matti Nousiainen. Vellu on kotoisin Saimaan seudulta, mutta ehti kiertää ravintoloissa ympäri maata ennen Sahikseen pestautumista. Pääsimme nauttimaan Veli-Matin loihtimasta menusta tunnelmallisessa Pajapirtissä, jossa ruoka kokkaillaan avotulella keskellä ravintolasalia. Testasimme uudelta listalta BBQ-savustetun lihakimaran coleslow-kaalisalaatilla, piparjuurimajoneesilla, hiillosperunoilla ja ruskeavoivaahdolla. Jestas, että vieläkin herahtaa vesi kielelle, kun muistelen tätä! Jälkkärilistalla oli kaksi annosta: pappilan hätävara ja rikkaat ritarit, joista päädyimme jälkimmäiseen. Toimi!

Aamiainen: taattua Sahiksen laatua

Sahanlahden aamiaista olen tainnut kehua ennenkin. Tämä ravintola Koskivahdissa tarjoiltava buffa on tullut testattua nyt niin monta kertaa, että uskallan sanoa laadun pysyvän tasavahvana. Omia suosikkejani ovat itse leivotut karjalanpiirakat, haudutettu uuniohrapuuro, hölskykurkut, granola ja munakas. Muikkujakin pöydästä aina löytyy ja tyrnishotilla lähtee päivä tymäkästi käyntiin.

P.S. Kiitos Puumala! Seuraavaksi retkiluistelua Oravissa ja pari uutta majoituslöytöä Savonlinnasta. Stay tuned!

Lisää juttuja talvi-Saimaasta:

Hotelliloma Mikkelissä + festarilippujen arvonta