Tältä näyttää Lux Helsinki 2015

Lux Helsinki katsastettu! Tässä karkelon huiput ja kahden taideanalyytikon parannusehdotukset.

Kehut

Ihan mahtava juttu, että valoteokset oli sijoitettu pienemmälle alueelle. Viime vuonna osa kohteista oli Ruoholahden Kaapelitehtaalla, jonne ei jaksanut erkkikään könytä.

Top 3

1. ACT Lighting Design & Odeaubois: OVO (Hakasalmen huvila)
Munanmuotoinen, puurakenteinen teos vaihtoi upeasti väriä ja näkyi kauas keskustaan saakka. Niin kaunis, että ottaisin tämän heti vaikka omalle takapihalle. Munakehikon sisälle veisin löhötuolin ja pullollisen kylmää skumppaa. Että olisivat naapurit kateellisia!

2. Lighting Design Collective Helsinki: Anonymous (Finlandia-talo)
Hauska interaktiivinen teos. Finlandia-talon edessä oli pieni maitolasista tehty koppi, jonne kuka tahansa sai mennä heilumaan ja mikrofoniin tarinoimaan. Niin näen tämän pikkujoulujen hittinä: kuvitelkaa humalaiset työkaverinne kopperoon laulamaan epävireistä karaokea ja zumbaamaan.

3. Immanuel Pax: Enimmäkseen hyvä näkyvyys (Sanomatalon Mediatori)
Vaikea selittää, mikä tässä vetosi. Ehkä päälle puettavat kärpäslasit (=opaalit), joissa olo tuntui niin pöljältä, että ei siinä voi tulla kuin hyvälle tuulelle. Siinä sitten istuskeltiin kakkulat nenällä ja tuijoteltiin käsinmaalattuja diakuvia. Tuntui hiukan kuin olisi syönyt ämpärillisen vääriä sieniä.

Flop 3

1. Miika Riikonen: Nikolainkirkko (Helsingin tuomiokirkko)

Tämän piti kai olla synttärilahja 163 vuotta täyttävälle tuomiokirkolle, mutta pirskeet jäivät valjuksi. Odotimme koko ajan, milloin varsinainen värishow alkaa, mutta sitä ei tullutkaan. Hailakat valoviirut ja pallot seikkailivat epämääräisesti pitkin seiniä. Aulis Sallisen musiikki oli sen sijaan komeaa.

2.Ishmail Sandstroem: Mandala (Kansallismuseon Linnanpiha)

Kummasti kyllä jätti tämäkin kylmäksi. Analysoimme sen johtuvan koosta: teokset olivat liian pieniä. Kun sisäpihan nurkassa odottaa vaatimaton tuikku, sitä ikään kuin vaistomaisesti jatkaa kulkuaan. Komeimpia valoteoksia Luxissa ovat aina olleet suuret, koko rakennuksen seinän peittävät installaatiot. Niitä oli tänä vuonna yllättävän vähän.

3. Antonin Fourneau: Water Light Graffiti (Rautatieaseman Postihalli)

Odotukset olivat korkealla ennakkohehkutusten perusteella. Ranskalaisen Fourneaun vesivalograffiti on ollut esillä kuulemma Ranskan Lyonissa ja New Yorkin Design week -tapahtumassakin. Kivaa on jälleen se, että yleisö saa itse käydä piirtelemässä kuvioita ja käkkyröitä valotauluun. Silti tämä näytti kuvissa paljon paremmalta.

Parannusehdotuksia


1. Lisää kokoa, voimaa ja väriä valoteoksiin!

2. Putiikit auki! Etsimme tovin kivaa kuppilaa, mutta aika monen liikkeen ovet olivat säpissä. Tuli ihan mieleen Yhdysvaltain suurlähettilään, Bruce Oreckin taannoinen haastattelu, jossa hän ihmetteli suomalaista yrityskulttuuria ja Helsingin kaupungin lupakäytäntöjä. Lux Helsingin kaltaisissa valotapahtumissa liikkuu paljon potentiaalisia asiakkaita.

3. Säkkijärvenpolkka soimaan! Installaatioiden kliseisin äänimaailma on aina jotain ambivalenttia mouruamista ja kohinaa. Hirveän mielellään valoteoksia katselis välillä toisenlaisten soundien ympäröimänä.

Lux Helsinki 2015 teokset ja tapahtumapaikat. Tapahtuma on avoinna 8.1. saakka.

Viime vuoden Lux-tunnelmia ja -kuvia löydät puolestaan täältä.


Muna on aina iloinen asia! Niin tässäkin tapauksessa: ACT Lighting Design & Odeauboisin OVO vaihtaa väriä Hankasalmen huvilan takapihalla.


Tilataan yksi känni-installaatio ensi vuoden pikkujouluihin. Lighting Design Collective Helsinki: Anonymous (Finlandia-talo)


Immanuel Paxin psykedeeliset värit ja kuviot vetosivat omituisiin mieliimme. Enimmäkseen hyvä näkyvyys -teos löytyy Sanomatalosta.


Psykedeeliset kärpäsrouvat (pahoittelemme kännykkäkuvan surkeaa laatua).


Lohdutus: muutkin näyttivät yhtä pöljiltä.


Japanilaisen Kinsein ja suomalaisen äänitaiteilija Aake Otsalan Time Lapse Plant -teos on Kansalaistorilla.


Hirveän kiva, jos varjot olisivat oikeastikin värikkäitä.


Rautatieaseman Postihallissa on ranskalaisen Antonin Fourneaun vesivalograffiti. Livenä ei näytä näin hyvältä.


Rautatieaseman pysyvämpää valotaidetta. Enpä ole ennen näitäkään huomannut.


Mader Wiermannin interaktiivinen Shift-teos ei pääse oikeuksiinsa tässä kuvassa. Lohkareet ja pallot liikkuvat kuin tietokonepelissä.


Ilmeisesti tämäkin oli taidetta, vaikka näytti vantaalaisen omakotitalon seinävaloilta.


Espan jättimäiset valohimmelit ilmestyvät puistoon toivottavasti myös ensi talvena.


Lisää munia! Tämä ilmalla täytetty versio löytyy Espan lavalta. Taiteilija on Kustaa Saksi, joka ilmeisesti saksii munan näyttelyn loputtua.


Suojaväri-teoksen tyttö näytti alakuloiselta. Varmaan siksi, että lomat on lusittu. Tekijä: Anniina Veijalainen.


Viimevuotiseen värien ilotulitukseen verrattuna tuomiokirkosta jäi nyt valju maku.


Helsingin yliopiston päärakennuskin päihitti perusvalaistuksessaan tuomiokirkon…


Tavallaan hauskaa, kun taidetta tehdään persoonallisista materiaaleista niin kuin tässä Ishmail Sandstroemin Mandala-teoksessa diabetesruiskuista. Silti kokonaisuus oli tylsä.


Nämä Jürgen Albrechtin ja Isabelle Marsin laatikot olivat kuin kiehtovia nukkekoteja. Näyttävät kuvissa oikeilta huoneilta, vaikka ovat kooltaan vain parinkymmenen sentin levyisiä.


Prinsessaportaat ihan selvästi.