Tallinnan hulvattomin baarikierros

Luulin Tallinnan yöelämää tylsäksi. Samoin itseäni. Väärässä voi ihminen olla.

Kuvittelin, että irrotteluvuoteni ovat takana päin. Tällä tarkoitan niitä spontaaneja ravintolareissuja, jotka saattoivat käynnistyä "lähdetäänkö yhdelle" -ehdotuksesta ja päätyä limboamiseen baaritiskillä (ja kerran jopa kuperkeikkakilpailuun). Vaikea sanoa, mitä ihmiselle keski-iässä tapahtuu, mutta niin vain käy, että sitä alkaa jo yhden lasillisen jälkeen haukotella ja tähyillä kotimatkan bussiaikatauluja.

Sama ongelma on ollut Tallinnan kanssa. Kaupunki on kyllä täynnä huikeita ruokapaikkoja, mutta menomestoista ei ole tullut mieleen kuin suomalaisten kansoittama Virun yökerho (ei kiitos!) ja Raatihuoneentorin kaljakuppilat.

Viime perjantaina suuntasin Tallinnaan luottopakkieni, Katan ja Tinden kanssa, joiden pettämätön bilevaisto on johdattanut ryhmäämme vuodesta 1997. En tiedä, osuivatko feng shuit ja tähdet vain kohdalleen, mutta vietin pitkästä aikaa hillittömän hauskan illan.

Öisen retriittimme aikana käsittelimme suomalaisten ja virolaisten vartaloiden eroja, väittelimme venäläisen miehen kanssa Vladimir Putinista, mainostimme italialaiselle biokemistille Suomea, jorasimme loistavan fiftaribändin tahdissa, kumosimme liekitettyjä shotteja sekä kurkulla maustettuja gin toniceja, jouduimme vedonlyönnin kohteeksi ja lopulta kukitetuksi keskellä Viru-katua. Muun muassa. Hauskinta Tallinnassa muuten on, että sulkemisajassa tuntuu olevan aina jouston varaa. Pilkku tulee, kun asiakkaita ei enää ole. Sisäänpääsy- tai narikkamaksuja meiltä ei peritty missään.

Öinen vaelluksemme:

Butterfly Lounge (Vana-Viru 13): sanoisin, että tässä on paikka nuorempaan makuun (20-30 v). Sapuskat ja coktailit näyttivät hyviltä, mutta musiikki oli sen sortin rynkytystä, että pakenimme takaovesta. Suosituimpia baareja tämä kuulemma silti on.

Manna la Roosa (Vana-Viru 15): ehdoton suosikkini! Kummallinen yökerhon, baarin ja ruokaravintolan risteytys, joka näyttää aivan kitschiltä kummituslinnalta. Sisustuksessa yhdistyvät kaikki maailman värit, kuosit ja tyylit. Drinkeistä löytyy persoonaa, ja kävijöiden keski-ikä on selkeästi laajempi (25-55 v). Dj:n musiikkivalinnat kolahtivat ainakin omaan makuuni.

Chicago 1933 (Aia tn. 3): 30-luvun Amerikasta inspiroitunut baari näytti ovelta ensin vanhalta ruotsinlaivalta, mutta sisällä fiilis tempaisi mukaansa. Live-musiikkia lähes päivittäin. Meidän iltana lavalle kipusi mahtava fiftaribändi läskibassoineen, joten kävimme tietysti tanssilattialla näyttämässä pitkäsäärisille virolaisille mallia.

Route 13 baar & grill (Suur-Karja 2): perusbaari, josta löytyi kuitenkin heti istumapaikat, sekä hikinen pieni tanssilattia. Jamppaa ja pirkkoa joka lähtöön. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia, mutta toisaalta aamukolmelta asialla ei ole kauheasti merkitystä.

Elävää musiikkia Chicagossa. Hyvälle tuulelle tuli ihminen.

Kuplajuomaa laakeasta lasista Chicagossa (vas.). Manna La Roosan tapetit olivat foliosta (oik.)

Manna La Roosa. Skandinaavisten sisustajien painajainen.



1 x mojito. 2 x gin tonic.


Blues brother & Butterfly lounge.

Miss Universum -finalistit (voittaja otti kuvan).