Tällaisena minä näen Vantaan

Kun kuulen sanan Vantaa, en ajattele betonilähiöitä tai Kehä kolmosta. Minulle Vantaa on kyläkauppa, naapuruston kanala ja iltauinti järvellä.

Muutin Vantaalle kaksitoista vuotta sitten. Vaaralaan, siihen Jakomäen ja Hakunilan väliin, kerroin tuttaville. Ilmeet kertoivat kaiken: ahaa, että sellainen ghetto. Murtovarkaita, työttömiä ja maahanmuuttajia. Vaarallista! Ihan liian kaukana Helsingistä.

Viihdyimme idyllisellä omakotitaloalueella kahdeksan vuotta. Kertaakaan en kokenut oloani turvattomaksi, vaikka kuljin bussilla usein “pahamaineisen” Jakomäen päätepysäkille ja kävelin sieltä yksin metsän poikki kotiin. Helsinkiin hujautin bussilla puolessa tunnissa, töihin Kulosaareen autolla 20 minuutissa. Saman ajan olisin tuhlannut parin kilometrin ratikkareitillä stadissa. Turpaan saisin todennäköisemmin Rautatieaseman snakarilla.

Sitten muutimme vielä kauemmaksi, Nikinmäkeen. Koska rakastan sokeeraamista, kerroin kavereille, että Korson ja Keravan naapuriin. Kukaan ei sanonut ääneen mitään, mutta tunnistin kyllä Jakomäki-katseen. Sillä ei ole väliä. Tärkeintä on, että me viihdymme.

Nikinmäki oli 1960-luvulla helsinkiläisten kesämökkialuetta. Tuolta ajalta täällä on vieläkin pikkuruisia puutaloja, jotka ovat autioituneet ja lahonneet. Muutkin maaseutukriteerit täyttyvät: meillä on ihana Palmenin kyläkauppa, puutarhamyymälän kanala ja pelloilla pöristelevät traktorit. Tupaantuliaisiin saapunut kaveri piti huvittavana detaljina sitä, että Nikinmäkeen kulkee bussi, jossa on vessa. Että tällainen sykkivä urbaani lähiö!

Asuinpaikoista johtuen tunnen hyvin erityisesti Vantaan itäisen puolen. Parasta täällä on luonto. Sotungin aavat pellot ja kuntopolut, jotka muuttuvat talvisin hiihtoladuiksi. Kuusijärven hiekkaranta, savusauna ja avantouintiporukka. Hakunilan Ponihaka ja huikean kaunis kartano, jonka idyllisessä puutarhassa järjestetään kesäisin konsertteja.

Uusin lempparini on Nikinmäen vanhaan kyläkouluun kunnostettu hotelli ja ravintola, Kuninkaan kaarre, joka sijaitsee aivan Palmenin kaupan vieressä, Vanhalla Porvoontiellä. Sitä pyörittää mahtava isäntäpari, Jussi Hurmola ja Caroline Kempf. Tiloissa pidetään joskus myös klassisen musiikin konsertteja, sillä Caroline on entinen konserttiviulisti.

Hakunilan kartano on rakennettu vuonna 1905. Tilukset ovat nykyään Vantaan kaupungin omistuksessa.

Kartanon isolle pihamaalle kuka tahansa on tervetullut vaikka piknikille.

Kuusijärvi on parhaimmillaan keväisin tai myöhään syksyllä, kun uimariryysis on kaikonnut.

Pääkaupunkiseudun tunnetuin lavatanssipaikka, Helsingin Pavikin sijaitsee Itä-Vantaalla.

Sotunki. Maisema, joka voisi olla mistä päin Suomea tahansa.

Luulin tätä pitkään kirkoksi, mutta onkin Sottungin VPK:n talli.

Tikkurilan idyllisin seutu on Heurekan kupeessa ja jokirannassa.

Hotelli-ravintola Kuninkaan Kaarre on Nikinmäen ylpeys, jonka ovat löytäneet jo ulkomaiset turistitkin.

Vantaalainen hovimestari (Kuninkaan kaarre).

Hatunnosto Jussi Hurmolalle ja Caroline Kempfille rohkeudesta! Mahtava idea kunnostaa vanhaan kyläkouluun hotelli.

Täällä luulisi unen maittavan.

Nikinmäen sielu, Palmenin kyläkauppa. Mahtava tunnelma, Suomen parhaat lihat.

Ja tässä veljekset itse, Ingvar ja Stigu Palmen.

Parasta juttuseuraa. Hän ja kaverinsa kaakattavat puutarhamyymälä Vihervimman pihalla.