Tästä alkaa seikkailu
En ole hysteerikko, mutta myönnän, että Alpeilla tapahtunut lentoturma järkytti.
Kävin katsastamassa matkamessutarjonnan. Tässä kiinnostavimmat osastot ja tunnelmia bloggaajien illanvietosta.
Osaan luetella heti viisi herkullisinta hahmoa, jotka olen tavannut lomakohteissa.
Auton akku on loppu. Pakastin vuotaa. Tukassa juurikasvu. Semmoinen joulu.
Seuraavan kerran kun valitan, että on tylsää, muistuttakaa tästä postauksesta.
Vuosi sitten uhosin, etten vietä 40-vuotissynttäreitäni. Sitten päätin syödä sanani
Keitin flunssaan kymmenen kupillista inkivääriteetä ja katsoin matkaohjelmamaratonin. Tässä suosikkini.
Marraskuu. Suomen yllä on musta säkki. Tällaiselta näytti kotimatkani tänään.
Matkustelu ei ole ainoa autuaaksi tekevä lomapuuha. Onnellisimmillani olen takapihan riippukeinussa, kun naapurin koira haukkuu ja paljun piippu tupruttaa savua.
Siinähän se on, matkojen perimmäinen kysymys. Pissahätä iskee heti, kun vessa on kaikonnut näköpiiristä. Tunisiassa päädyin kupla otsassa Saharan aavikolle.
Luin jutun, jossa nomadit kertoivat, kuinka he rahoittavat reissuelämänsä. Ensin ajauduin kateuden valtaan. Sitten tajusin, etten edes haluaisi tehdä niin totaalista elämänmuutosta.
Onneksi olkoon! Vuoden lyhin päivä on lusittu. Enää puolen vuoden lento ja Suomen kesä on täällä. Tässä lahjani teille: virtuaalimatka suveen, jossa tuoksuu syreeni, grillimakkara ja vastaleikattu nurmikko. Hyvää joulua!
Siis eihän tätä kukaan ääneen tunnusta. Harvoin olen itsekään avautunut chicken on the beach -ripuleistani tai jäätävän kylmästä rantakelistä. Ja silti melkein joka reissulla tulee päiviä, jolloin mikään ei mene niin kuin Strömsössä.
Täytän vuoden päästä neljäkymmentä. Se vaikuttaa rajapyykiltä, jota on juhlittava.
Matkailu on meille intohimo. Tällaisia valintoja teemme arjessa päästäksemme reissuun.
Tiedättekö mitä? Olen kyllästynyt Turun jatkuvaan mollaamiseen. Tykkään vanhasta kotikaupungistani.
