Syysloma Tallinnassa: Viron suosikkikaupunki pandemian jälkeen

Ilouutinen! Tallinna alkaa vihdoin heräillä koronahorroksesta. Kiertelin kaupunkia parin päivän ajan katsastaakseni mikä on muuttunut ja mikä pysynyt ennallaan.

Palasin Tallinnasta Viking Linen Xprs -laivalla eilen illalla. Jalat ovat yhä hyytelöä, sillä olen painellut viimeiset kaksi päivää ympäriinsä ja ahminut suosikkikaupunkia koko pandemiatauon edestä. Eniten yllätti, kuinka vähän suomalaisia Tallinnassa yhä oli, vaikka matkustusrajoituksia on purettu. Viroon pääsee, jos on osoittaa todistus täydestä koronarokotesarjasta, negatiivisesta koronatestistä tai sairastetusta Covid19-taudista (tarkemmat speksit täällä). Kukaan ei tosin Tallinnan satamassa ollut kyselemässä lappujen ja todistusten perään, mutta useimmissa ravintoloissa ja museoissa näitä pyydetään. Jos suuntaat Viroon, tallenna koronatodistus puhelimeen vaikka screenshottina niin, että se on helppo näyttää kännykästä. Todistusta kysytään myös Suomeen palatessa terminaalissa.

Vaikka virolaiset toivovat varmasti jo, että suomalaisia saapuisi täysin laivalastein, turisti hyötyy rauhallisemmasta menosta. Hotellien hinnat ovat yhä maltilliset ja kaikilla laivayhtiöillä on Tallinnaan edullisia tarjouksia. Hinnat edestakaiselle matkalle vaihtelevat muutaman kympin ja 60 euron välillä (linkit ajantasaisiin hintoihin täällä: Eckeröline, Viking Line ja Tallink Silja).

Missä Tallinnassa kannattaa syödä? 11 Tallinnan ravintolasuosikkia täällä.

P.S. Ota seurantaan myös Instagram-tilini, niin pääset mukaan matkoille reaaliaikaisesti!

Uusi silta terminaalien välillä

Ensimmäinen ja näkyvin muutos osui silmään heti satamassa. Satama-altaan yli on rakennettu komea valkoinen silta, jota pitkin pääsee kävellen tai pyörällä näppärästi A-terminaalista D-terminaalin puolelle. Tämä osoittautui todella näppäräksi: ennenhän isot satama-altaat piti kiertää kaukaa reunoilta. Siltaa saadaan tarvittaessa myös käännettyä niin, että veneet pääsevät vierasvenesatamaan väylää pitkin.

Satamaterminaali ja kävelypromenadi

Tallinnan satamaan on avattu myös uusi terminaali, joka on tarkoitettu kaupungissa vieraileville kansainvälisille risteilyaluksille. Alue ilahduttaa muitakin: tänne on rakennettu pitkä kävelypromenadi, jonka varrella on kuntoilualue. Uudessa satamaterminaalissa on muuten myös loistava kalaravintola Ocean 11, jota pääsin aiemmin viikolla bloggaajaporukan kanssa testaamaan.

Tallinnan pyörätiet ja sähköpotkulaudat

Silmiinpistävin muutos Tallinnassa ovat uudet pyöräilykaistat, jotka erottaa punaisesta väristä. Kohti ekologista kaupunkitrendiä mennään siis täälläkin, vaikka keskustassa pääsee yhä autollakin liikkumaan melkein minne tahansa. Varsinaisia kaupunkipyöriä Tallinnassa ei käsittääkseni ole, mutta fillareita voi vuokrata City Biken kautta (Vene 33). Muutaman tunnin ajelulle pääsee edullisimmillaan 7 eurolla, vuorokauden mittaiset pyörävuokrat ovat 15 euron luokkaa.

Yksi suosituimmista uutuuksista täällä on Bolt-sovellus, jonka kautta voi rekisteröidyttyään vuokrata sähköpotkulautoja ja tilata takseja. Sovelluksen karttapalvelu näyttää vapaana olevien lautojen sijainnit ja käyttöön ne voi napata näppärästi osoittamalla kännykkäkameralla laudan tangossa olevaa QR-koodia. Samalla saa tietää, kuinka paljon akussa on vielä ajomatkaa jäljellä.

Tiedän, että monet eivät voi sietää sähköpotkulautoja, koska ne aiheuttavat väärin käytettynä ja pysäköitynä vaaratilanteita. Tallinnassa näin potkulautailijoita ainoastaan merkityillä pyöräkaistoilla. Esimerkiksi vanhankaupungin mukulakivikaduille niiden kanssa ei tee edes mieli lähteä täristämään. Kun potkulaudalla puolestaan päättää matkansa, sovellus vaatii ottamaan valokuvan todisteeksi, että lauta on pysäköity oikein. Ohjeiden laiminlyönnistä voi seurata sakko.

Ajomatkan hinta vähenee automaattisesti luottokortilta ja matkasta saa myös kuitin sähköpostiin. Itse ajelin kolmessa eri pätkässä perjantaina yhteensä hiukan vajaa 10 kilometriä. Hintaa kertyi yhteensä 8,50 euroa. Kotiinlähtöpäivänä tilasin Boltin kautta myös taksin Tallink City Hotellista A-terminaaliin. Kyyti kustansi 5,40 euroa.

Tallink City Hotellin muodonmuutos

Pääsin testaamaan remontoitua Tallink City Hotellia (majoitus saatu). En ollut tunnistaa paikkaa samaksi, jossa olin viimeksi kolme vuotta sitten. Rakennus on kokenut täydellisen faceliftin aulatiloja, ravintoloita, huoneita ja käytäviä myöten. Ja hyvä näin: olihan se vanha jo hiukan kulahtanut. Sisustus on tehty aikaa kestäväksi: sävyt ovat kauttaaltaan rauhallisia ja huonekalut muodoiltaan moderneja. Yövyin tilavassa Cityside-sviitissä (38 neliötä), jonka seinän kokoisista ikkunoista avautui näkymä kaupunkiin. Tilavassa kylppärissä oli kylpyamme. Tähän huoneeseen majoittuvat tarvittaessa myös lapset, sillä vuodesohvasta saa sängyt perheen pienimmille.

Tallink City Hotellin alakerrassa on muuten yli 18-vuotiaille tarkoitettu rentoutumisalue, jossa on kolme erilaista saunaa ja kauneushoitolan palvelut. Varsinaista uima-allasta tai poreallasta täällä ei ole.

Rotermannin kaupunginosan löytöjä

Olen aina Tallinnassa ollessa jotenkin ohittanut Rotermannin korttelin, vaikka sinne on helppo suunnistaa heti satamasta. Nyt alue osui niin näppärästi hotellin viereen, että kävin tutkimassa sitä iltakävelyllä. Rotermann osoittautui jo arkkitehtuurisesti viihdyttäväksi paikaksi: miten paljon eri muotoja, materiaaleja, värejä ja erilaisia erkkereitä onkin mahdutettu samaan läjään! Suomessa tällainen ei menisi ikinä rakennusviraston lupaviidakon läpi. Kapeiden katujen varsilta ja sisäpihoilta löytyi kiinnostavia kahviloita ja ravintoloita, kuten fine dine -herkkuja tarjoava F14, grilliruuistaan tunnettu Pull ja ihana leipomo Røst. Itse kävin testaamassa mainion uuden kasvisruokaravintola Oasiksen (tästä arviota seuraavassa postauksessa).

Rotermannin kiinnostavimpia kauppoja ovat nuorisomuodistaan tunnetut Pull & Bear ja Bershka, aikuisempaan makuun sopiva Cos ja Springfield, sekä virolaista designia myyvät Tallinn Design House ja A.G.A.N.

Fotografiskan näyttelyt

Fotografiskassa käyn yleensä joka kerta tutkailemassa uutuudet. Tykkään siitä, että näyttelyt eroavat selvästi toisistaan. Uuteen galleriatilaan astuessa tuntuu aina konkreettisesti siltä, että sitä hyppää eri maailmaan. Niin tälläkin kertaa. Näyttely alkoi pysäyttävästi Nick Brandtin kuvilla, joissa oli maailmanlopun tunnelmat: kuvissa Afrikan leijonat, sarvikuonot ja elefantit ovat palanneet entisille asuinseuduilleen, jotka ihminen on tuhonnut. Brandtin Inherit the Dust -näyttelyn sanoma on selkeä: jos emme toimi, tuleville sukupolville jää perinnöksi pelkkää tomua.

Nickin kuvat ovat nähtävissä Tallinnassa 20.2.2022 saakka.

Suomalaisittain kiinnostavin on Arno Rafael Minkkisen Kaksisataa vuodenaikaa. Tunnustan, etten ole aiemmin tiennyt suomalais-amerikkalaisesta taiteilijasta juuri mitään, mutta Fotografiskan näyttelyn jälkeen teki mieli heti ruveta kaivamaan hänestä tietoa. Minkkisen näyttely on maaginen sukellus mustavalkoisiin omakuviin, joissa ihmiskeho sulautuu ympäröivään luontoon. Kuvissa näkyy myös Minkkisen vahva suhde Suomeen, vaikka mies on asunut kuusivuotiaasta lähtien Yhdysvalloissa. Hauska detalji muuten on, että Britney Spears julkaisi juuri muutama päivä sitten instagramissa yhden Minkkisen kuvista.

Näyttely jatkuu 30.1.2022 saakka.

Suurin hyppäys Fotografiskassa on Arno Rafael Minkkisen eleettömistä mustavalkokuvista brittiläisen Maisie Cousinsin näyttelyyn. 29-vuotiaan taiteilijan kuvat ovat räikeitä ja vahvoja, melkein rivoja, vaikka lähiotoksessa olisi vain lerpahtanut kaali, jonka päällä kotilot mönkivät. Näyttely kantaa humoristista nimeä Roskat, dippi, nurmikko, pioni, pylly. Kaikki kuvissa on jotenkin märkää, tahmeaa ja jopa ruman realistista, mutta överiksi vedetty värimaailma tekee kuvista satumaisia. Tämä näyttely jakaa varmasti mielipiteitä, voisin kuvitella. Itse jotenkin perverssillä tavalla tykkäsin. Maisien näyttely tuo mieleen hullun somemaailman, jossa kaikki kuvat käsitellään miljoonan filtterin kautta epärealistisiksi.

Maisie Cousinsin näyttely avoinna 27.1.2022 asti.
Fotografiskan sijainti kartalla.

Telliskiven värikylpy

Telliskiven alueelta en löytänyt sinänsä uusia puoteja tai ravintoloita, mutta hienoja uusia seinämaalauksia kyllä. Se onkin täällä aina parasta: iloa tuottaa pelkkä ympäriinsä kuljeskelu ja värikylläisten talonpäätyjen kuvaaminen. Kulman takaa vastaan osuu aina joku uusi muraali, jota en ole ennen nähnyt.

Noblessnerin vanha telakka-alue

Telliskivestä tuuppasin potkulautani vauhtiin ja ajelin hetkessä Kalamajan ja Noblessnerin alueelle. Kaupunginosa muuttuu nyt niin vauhdilla, että melkein joka kerta täällä on jotain uutta. Noblessnerin satama on nykyään kaunis ja värikäs, istuin rannassa taas vaikka kuinka kauan veneitä ja tekeillä olevia rakennusprojekteja seuraillen. Kauppoja ja ravintoloita täällä on vielä yllättävän vähän, mutta veikkaan, että palvelut kehittyvät, kunhan alue kasvaa ja lisää väkeä muuttaa uusiin taloihin.

Viron taideteollinen ja designmuseo

On kiva huomata, että Tallinnan vanhassakaupungissakin on vielä paljon kohteita, joissa en ole käynyt. Viron designmuseo sijaitsee vähän huomaamattomasti Lai-kadulta avautuvalla sisäpihalla. Museo on ollut täällä yli neljäkymmentä vuotta, mutta jotenkin olen onnistunut aina ohittamaan sen. Kannatti astua sisään: museo on huima katsaus virolaiseen huonekalu- ja valaisinmuotoiluun, sekä tekstiili-, keramiikka- ja lasitaiteeseen. Yhteistä kaikille on se, että ne ovat olleet kotien käyttöesineitä.

Sisäänpääsymaksu 6 e.
Sijainti kartalla.

Paksu Margareeta ja näköalaterassi

Näin kesällä idyllisiä kuvia Paksun Margareetan tornin kattoterassista ja halusin päästä itsekin täällä käymään. Valitettavasti kahvila oli ilmeisesti jo talviteloilla, mutta komeat näkymät terassilta on joka tapauksessa sekä merelle että vanhaankaupunkiin.

Paksussa Margareetassa toimii myös uudistettu Merenkulkumuseo, jossa on nähtävillä mm. keskiaikaisen rahtilaivan hylky, neoliittisen kauden kalastusvälineitä, vanha sukelluspuku sekä rutkasti tietoa merenkulun historiasta Suomenlahdella.

Sisäänpääsy Merenkulkumuseoon 12 euroa.  
Sijainti kartalla.

Parhaat näköalapaikat

Tallinnaan voi nousta kuinka korkeita pilvenpiirtäjiä tahansa, mutta upeimmat näköalatasanteet löytyvät yhä Kohtuotsasta ja Patkulista. Molemmista avautuu näkymä hiukan eri puolille kaupunkia ja ne on kätevä katsastaa samalla kertaa, sillä välimatkaa on vain sata metriä. Parasta on, että näköala muuttuu vuoden- ja vuorokaudenaikojen mukaan. Illallakin tämä on upea, kun valot syttyvät kaupunkiin.

Seuraavaan postaukseen kokoan Tallinnan kiinnostavimmat ravintolat: joukossa myös uutuuksia.

Muista vielä nämä!

Kadriorgin puisto on kaunis myös tähän aikaan vuodesta. Perille pääsee rannan tasaisia pyöräteitä pitkin vaikka potkulaudalla tai fillarilla.

Tallinnan perinteinen joulutori aukeaa Raatihuoneentorille 26.11. ja kestää aina 2.1.2022 saakka. Täällä parin vuoden takaisia tunnelmia, jolloin olin Tallinnan jouluhumussa esikoisen kanssa.