Synttäriyö ja -illallinen Kalasataman pilvenpiirtäjässä

Oletko aina miettinyt, millainen näkymä Helsingin Kalasataman korkeista pilvenpiirtäjistä avautuu? Kävimme selvittämässä. Samalla huipulta löytyi loistava ravintola.

Meillä on ollut Timpan kanssa jo pitkään tapana suosia elämyslahjoja. Usein vielä niin, että niihin liittyy jokin yllätys (Istanbul nevöfoget!). Lokakuussa sain perheeltä tuon Annin piirtämän mielettömän hienon kortin, johon sisältyi vihje.

Timppa oli bongannut Kalasatamassa olevan vuokra-asunnon Booking.comista. Hintaa yölle kertyi lokakuussa 125 euroa. Ei paha! Hotellista ei todellakaan saisi tähän hintaan 39 neliön huonetta ja yhtä päräyttävää maisemaa. Redin kaikki palvelutkin löytyivät hissimatkan päästä.

Kaiken lisäksi siippa oli hokannut, että viereisessä tornitalossa on kiitoksia kerännyt BisouBisoun ravintola. Ihan loistava lahjakombo!

Kurkistetaanpa, miltä huudeilla näytti.

Vau, mikä näköala!

Vuokra-asunnon ikkunoista avautui huikea maisema, vaikkemme edes olleet ylimmässä kerroksessa. Ranskalaisesta parvekkeesta oli kiva tiirailla merelle ja bongailla laivoja. Käytännössä eteen levittäytyi 180-asteinen näkymä Kulosaaren suunnasta aina Vallilaan saakka. Keskustasta erottuivat kirkkojen silhuetit ja muut korkeat maamerkit.

Parasta oli seurata auringonlaskua ja nähdä, miten valot syttyivät asuntoihin. Unelmapaikka tällaiselle kyttääjälle!

Vinkki asunnonostajalle: tutustu alueeseen yöpymällä siellä

Muutimme pois Helsingin keskustasta jo yli kaksikymmentä vuotta sitten. Vielä ei ole tullut ikävä takaisin, mutta joskus olen miettinyt, miltä tuntuisi palata kerrostaloasujaksi aivan ytimeen. Jos sellainen olisi suunnitelmissa, saattaisin hyvin käydä tutustumassa eri alueisiin vaikka airbnb:n asuntotarjontaa tiirailemalla. Täydellinen konsti testata, miten paljon naapurustosta tai liikenteestä lähtee melua, ja millaiset palvelut alueella on. Vuorokauden aikana saa huomattavasti enemmän informaatiota kuin perinteisestä asuntonäytöstä.

Sijoitusasunto vai jonkun koti?

Olemme vuokranneet loma-asuntoja niin paljon vuosien varrella, että näen yleensä aika äkkiä, onko kyseessä oikeasti jonkun koti vai sijoitusasunto. Kalasataman kaksiossa ei todennäköisesti asu kukaan. Jokin kodikkuus puuttui, vaikka kaapeissa olikin kaikki tarvittavat astiat ja kylppärissä pyykinpesuaineet. Asunnon pohjahan on ihan hyvä, mutta jotain ilmeikkyyttä se olisi kaivannut.

BisouBisou: loistava tulokas Helsingin ravintolamaailmaan

En ymmärrä, miten viime keväänä Kalasatamaan avautunut BisouBisou on mennyt minulta ihan ohi, vaikka seuraan ravintolauutisia suht tiuhaan. Sadan metrin korkeudessa ja 24. kerroksessa sijaitseva ravintola kuvaa itseään sanoilla French Tradition. New York Attitude. Vertaus onkin osuva: näköala vie heti Manhattanin tunnelmiin ja menu on täynnä ranskalaisia klassikoita. Ravintolan ohjaksissa ovat Teemu Aura ja Maiju Åsted, joilla on kokemusta muun muassa Mat Distriktistä, Albinasta ja Coucou Vertistä. Lupaava tausta.

Miten saada ikkunapöytä?

BisouBisou koostuu kahdesta erilaisesta alueesta. Sisäpuolella olevasta tilasta näkyy avokeittiöön ja baaritiskille, mutta näkymä ulos on rajoitetumpi. Lasitettu, ympäri vuoden auki oleva terassi on sen sijaan BisouBisoun haluttu paraatipaikka, jossa tuntuu siltä kuin istuisi Helsingin katolla. Mikäli haluaa varmistaa paikan lasiterassin puolella, paikkavarauksesta peritään lounaalla 20 euroa ja illallisella 50 euroa. Toki jos pölähtää paikalle selkeästi hiljaisempana aikana, ikkunapöydän voi varmasti saada ilman etukäteisvaraustakin.

No, miltä ruoka maistui?

BisouBisoun menu on kiva yhdistelmä rentoja ja juhlavampia annoksia. Niitä voi tilata erikseen tai 3–5 ruokalajin settinä. Me valitsimme neljän ruokalajin yllätyspaketin. Peli käynnistettiin tartarilla, parmesanilla ja paahdetulla hasselpähkinällä. Ehkä paras tartar, jota olen syönyt Suomessa! Annos oli juuri passelin kokoinen ja täydellisesti maustettu.

Samanlaista ylistyslaulua teki mieli laulaa grillatulle kampasimpukalle, myskikurpitsalle, ruskistetulle voille ja suolasitruuna beurre blanc -kastikkeelle. Kampasimpukat sulivat suuhun ja kastike oli niin hyvää, että kaavimme juurileivällä lautaselta viimeisetkin pisarat.

Pääruoaksi Timppa testasi 150-grammaisen pippuripihvin kastikkeella, neulapavuilla ja parmesanranskalaisilla. Pihvi oli mehevä ja makumaailma toimi tässäkin. Itse päädyin grillattuun meribassiin, ayriäisbologneseen ja sitruunakastikkeeseen. Kastike oli jälleen aivan priimaa, muilta osin annos oli hiukan tavanomaisempi peruskala.

Jälkkäriksi söimme pistaasijäätelöä, sabayonea ja suklaa-feuillentinea (!). Loistava lopetus aterialle.

4 ruokalajin menu maksoi 62 euroa per nenä. Viinipaketin hintaa en nyt muista, mutta aika tyypillisissä hinnoissa sekin.