Savonlinnan oopperajuhlien Aida – ikimuistoinen lahja äidille

Vein äidin lapsuusmaisemiin Savonlinnaan ja elämänsä ensimmäisille oopperajuhlille. Täällä ajatuksia illasta ja kohdevinkkejä.

Kaupallinen yhteistyö: Savonlinnan Oopperajuhlat

Laivalla Olavinlinnaan

Tässä hän on, äitini. Aina valmis seikkailuun. Ennen pandemian riehaantumista teimme useamman kivan matkan Etelä-Eurooppaan. Viimeisen parin vuoden aikana yhdessä on koluttu kotimaata. Kun kalenteriin tupsahti heinäkuussa työmatka Savonlinnan oopperajuhlille, tiesin heti, kenet ottaisin mukaan kaveriksi. Musiikkia ja teatteria rakastava äiti vietti lapsena kesiä usein sukulaisten luona Savonlinnassa, mutta oopperajuhlilla hän ei ole ollut ikinä.

Elämyksen ajankohta oli täydellinen: vietämme äidin 70-vuotissyntymäpäiviä tänä kesänä. Onko parempaa tapaa tasavuosien juhlistamiselle kuin Giuseppe Verdin dramaattinen, palavan rakkauden Aida!

Koska juhlailta vaati näyttävää sisääntuloa, saavuimme Olavinlinnan laituriin Elviira-laivalla, joka risteili ensin tunnin auringossa välkehtivällä Saimaalla. Ooppera-risteilyllä (20 e) herkuttelimme savolaisia tapaksia ja skoolasimme kuohuvalla.

Kun laiva kiinnittyi Olavinlinnan laituriin, pääsimme heti sukeltamaan illan tunnelmaan, sillä tanssijat verryttelivät linnan takapihalla illan esitystä varten. Vahtimestari kuljetti meidät ja muut oopperaristeilijät paikoilleen linnan takaovesta. Tätä entrancea pitää kokeilla toistekin!

Upea Helena Juntunen Aidana

Savonlinnan oopperajuhlien Aidana vuorottelevat tänä vuonna amerikkalainen Michelle Bradley ja Suomen Helena Juntunen. Viime tiistain näytöksessä Aidana loisti Juntunen. Ja tosiaankin loisti! Emme ole äidin kanssa kuulleet Helenaa aiemmin, mutta sopraanon ilmeikkyys ja ääni tekivät molempiin vaikutuksen. Helenassa on ihailtavaa karismaa: hänellä on kyky olla herkkä ja vahva yhtä aikaa. Kun etsin Juntusesta taustatietoja, kävi ilmi, että hän on näytellyt teatterissa 10-vuotiaasta lähtien. Ilmaisun vahvuus välittyi: tuntui, että Helena sukelsi sielun sopukoita myöten Aidan nahkoihin ja oli juuri niin vereslihalla kuin rakkautensa puolesta taisteleva nainen vain voi. Kemiat pelasivat yhteen myös miespääroolin laulaneen Martin Muehlen kanssa.

Jos Savonlinnasta lähtee etsimään perinteistä Aidaa, yllätys voi olla suuri. Vastassa ei ole koristeellisia pukuja tai mahtipontisia lavastuksia. Sen sijaan ohjaaja Philipp Himmelmann on tehnyt Aidasta modernimman version. Lavalla nähdään vain sänky sekä valtava lamppurivistö, joiden paikkaa vaihtamalla tunnelmaa muunnellaan. Myös puvut ovat tätä päivää, mikä on ensin ristiriidassa muinaiseen Egyptiin sijoittuvan tarinan ja vanhan tekstin kanssa.

Pelottavan ajankohtainen sotateema

Pelkistetyn lavastuksen nerokkuus avautui meille oikeastaan vasta esityksen edetessä. Kun kaikki ylimääräinen on riisuttu, huomio kiinnittyy paremmin tarinaan. Sodan julmuus tuntui yhtäkkiä pelottavan ajankohtaiselta. Aidan kantaesitys nähtiin Kairossa vuonna 1871, mutta Savonlinnassa teos toimi myös nykyajassa ja toi heti mieleen Ukrainan. Vuosisadat voivat vaihtua, mutta ahneus ei lähde ihmisestä. Mutta ei lähde rakastamisen tarvekaan. Sen oivaltaminen tuo aina toivoa.

Dramatiikkaa esitykseen toi myös rankkasade, joka puhkesi kesken illan ja rummutti Olavinlinnan kattoa niin, että musiikki peittyi hetkeksi kokonaan pauhun alle. Kun sade oli tauonnut, katsomoon pölähti jostain pulu, joka istuskeli pitkään linnan katonrajassa pää kenollaan oopperasta nautiskellen. Hymyilytti.

Nyt katseet ovat tietenkin ensi vuodessa, jolloin Savonlinna ottaa ohjelmistoonsa takuuvarman klassikon, Taikahuilun. Suunnittelimme jo äidin kanssa, että liput on ensi kesäksi ehdottomasti buukattava. Ehkä teemme tästä sukumme naisten uuden perinteen.

Oopperajuhlat jatkuvat muuten vielä heinäkuun loppuun saakka. Ohjelmistoa ja vapaita lippuja pääset kurkkaamaan täältä.

Käytännön vinkit oopperajuhlille

Savonlinnan keskusta on oopperajuhlien aikaan ymmärrettävästä syystä aika ruuhkainen ja pysäköinti voi tuottaa haasteita. Olavinlinnan lähellä oleva parkkipaikka on oopperajuhlien henkilökunnan käytössä, joten sinne on turha lähteä autolla pyörimään. Kätevintä perille onkin tulla junalla tai autolla. Keskusta-alue on niin kompakti, että matkat taittuvat jalkaisin.

Olavinlinnassa ei ole ilmastointia eikä lämmitystä. Meille osui hiostava päivä, ja sen kyllä tunsi katsomossakin. Vesipullo on ehdoton (ja sen saakin tuoda mukanaan). Toisaalta vieruskaveri kertoi, että viileämpinä kesinä linnassa on saanut istua toppatakki päällä. Pukeutumiskoodi oopperassa on muutenkin yllättävän rento.

Aidan kesto on kolme tuntia. Esityksessä on yksi väliaika ja se kannattaa hyödyntää jonkun sortin jaloitteluun vaikka paikoillaan, sillä muuten ahteri kyllä puutuu.

Majoitus Savonlinnassa: Spahotel Casino

Oopperajuhlien aikaan Savonlinnasta voi olla haastavaa löytää majoitusta ja yöpymisten hinnatkin ovat lähtökohtaisesti kalliimmat. Me onnistuimme vielä saamaan huoneen Vääräsaaressa sijaitsevasta Spahotel Casinosta. 30-neliöinen Prime Superior -huone sijaitsi kolmannessa kerroksessa. Parasta oli parveke, josta oli näkymä venesatamaan. Hintaan sisältyy aamiaisen lisäksi kylpylän ja kuntosalin käyttö, kylpytakit ja Rituals-tuotteet sekä pysäköinti. Huoneessa oli hyvä ilmastointi ja nopea Wi-Fi. Oopperajuhlien aikaan Prime Superior -huoneiden hinnat lähtevät 274 eurosta, mutta festivaalien jälkeen elokuussa hinnat tippuvat heti 179 euroon.

Hotellin yhteydessä toimii ravintola Est.1969, jonka listalla on pizzoja, purilaisia, pastaa ja keittoja.

Torille hotellista on vain muutaman sadan metrin matka.

Majoitus Punkaharjulla: Hotelli Kruunupuisto

Olen yöpynyt yleensä Hotelli Punkaharjulla, mutta nyt majoituimme äidin kanssa Kruunupuistoon, joka remontoitiin pari vuotta sitten. Facelift onkin onnistunut: yli satavuotias päärakennus on kunnostettu vanhaa tyyliä kunnioittaen. Meidän Superior-huoneessa oli parveke sekä pieni alkovi vuodesohvan ja television kera.

Käytävilläkin riittää tutkailtavaa: keuhkoparantolana ja sotasairaalana toimineen Kruunupuiston historiaa esitellään seinille ripustetuissa valokuvissa. Viime vuosina kuntoutuskeskus on pyrkinyt uudistumaan monipuoliseksi lomakohteeksi. Jos olisi ollut enemmän aikaa, olisin halunnut vuokrata fatbiken, sup-laudan tai kajakin. Kylpylä oli majoitushetkellämme remontissa, mutta sen pitäisi valmistua ensi vuonna.

Erityiskehut muuten loistavasta aamiaisesta, josta edukseen erottuivat vastaleivotut sämpylät, hyvä lohipiirakka ja perunapiirakat. Kruunupuiston rannassa on myös idyllinen Inkeritalo, jossa kävimme herkuttelemassa vohvelit.

Suomen Metsämuseo Lusto

Olen nautiskellut Punkaharjun upeista kangasmaastoista ja männiköistä monet kerrat, mutten ole koskaan ennättänyt käydä Luston Metsämuseossa. Nyt tuli tämäkin aukko sivistyksessä paikattua. Eniten yllätti museon koko: paikkahan on valtava! Tänne kannattaa siis tosiaan varata aikaa, sillä pari tuntia vierähtää nopeasti. Museossa esitellään metsäkulttuuria ja -taloutta monipuolisesti aina uittoperinteistä metsäteollisuuteen. Vaihtuvissa näyttelyissa on esillä mm. puuarkkitehtuuria, kirkkojen kattoristikoita, Puruveden historiaa ja Saimaata valokuvin. Meidän suosikki oli nallenäyttely, joka perustuu yksityiskokoelmiin.

Kaveri kehui myös Luston museon ravintolaa, jossa on laadukasta ja mutkatonta lähiruokaa. Tämä pitää käydä testaamassa ensi kerralla.

Liput Metsämuseoon maksavat aikuisilta 12 euroa, perhelippu 30 e.

Toivepysähdys: Tertin kartano

Mikkelissä sijaitsevassa Tertin kartanossa pysähdyimme äitin kanssa jo menomatkalla. Tämä on muodostunut kesäperinteeksi, jota ei yksinkertaisesti voi jättää väliin. Tykkään Tertin tunnelmasta, jota Pylkkäsen perhe kehittää joka vuosi innovoimalla jotain uutta. Herkku- ja lahjaputiikin valikoimat olivat taas laajentuneet. Samoin muotikauppa, jonne Pepita Pylkkänen tuo Ranskasta ja Italiasta ihania mekkoja, takkeja ja koruja.

Kartanoravintolan puolella kävimme herkuttelemassa yli 50 makuelämyksen kesäpöydän (aikuisilta 46 e). Suositus: tule paikalle nälkäisenä, koska täällä tekee mieli maistaa kaikkea.

Yksi vinkki vielä Savonlinnaan: Riihisaari

Olavinlinnan kupeessa sijaitsevassa Riihisaaressa pääsee virittäytymään oopperatunnelmaan Erik Bruunin julistenäyttelyssä. Kimmo Taskisen Ajettiinpa ennenkin on puolestaan vanhoja autoja rakastavan unelma: valokuvanäyttely menneiden vuosikymmenten kauneimmista automalleista. Riihisaaressa voi ihastella myös vanhoja nukkeja ja Saimaan seudun historiaa eri vinkkeleistä. Rannassa nähtävänä on neljä museolaivaa. Sisäänpääsymaksu aikuisilta 8 euroa. Alle 18-vuotiaille Riihisaari on ilmainen.