Satumainen Smoky Mountains

Yksikään miljoonakaupunki ei pärjää tälle maisemalle. Luonto voittaa aina. Onneksi.

Mitä enemmän olen reissannut, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut yhdestä seikasta. Olen sielultani luontoihminen. Niin se on ollut tälläkin kertaa. En koskaan kyllästy New Yorkiin, ja olihan Washingtonissakin viimein kiva päästä käymään. Silti viimeiset päivät ovat tuntuneet eniten lomalta.

Lintujen laulu, rauha, puiden lomasta siivilöityvä valo, kukat ja pörriäiset, aamupala terassilla, maan tuoksu sateen jälkeen. Joutenolo. Näitä ominaisuuksia arvostan omassa kodissakin eniten.

Koska eilen oli viimeinen päivämme ennen kaupunkihulinaan palaamista, oli pakko ottaa kaikki irti ympärillä olevista kansallispuistoista. Ajelimme ensin puolen tunnin matkan päähän Highlandsille, joka on täynnä idyllisiä järviä ja solisevia puroja. Kävimme katsastamassa valtavalla pauhulla ryöppyävän Dry Falls -putouksen, jonka takaa pääsi kävelemään. Vierestä löytyvä Bridal Veil Falls oli pienempi, mutta kaunis sekin.

Tälläkin Amerikan-reissulla vaivaa tietysti tuttu dilemma. Aikaa on liian vähän ja nähtävää niin paljon, että koko ajan on tehtävä kompromisseja. Reitti Highlandsilta Smoky Mountainsille näytti kartalla ihan lyhyeltä, mutta niin vain siihenkin pari tuntia hujahti.

No, kyllä se kannatti. Ajelimme inkkarikylä Cherokeen läpi ja kiemurtelimme koukeroista tietä kansallispuiston korkeimpaan kohtaan, Clingmans Domelle (2024 m). Huipulle on rakennettu näköalatasanne, josta avautuu 360:n asteen maisema. Teatraalisen lisän toivat ohi valuvat tummat pilvimassat, joita olisi voinut melkein kädellä koskettaa. Kun ukkonen alkoi jyristä, palasimme nöyrästi takaisin autoon.

Jos keli olisi jäänyt pelkkään sateeseen, olisimme käyneet tekemässä täälläkin lasten kanssa pienen vaelluksen. Salamoiden leiskuessa ei kuitenkaan tehnyt mieli lähteä kipuamaan vuorten päälle (jotain pitää säästää ensi kertaan).

Sen sijaan ajelimme kuuluisan Roaring Fork Motore Nature Trailin. Auto mahtui juuri ja juuri kapealle tielle, joka luikersi uskomattoman kauniin satumetsän läpi. Reitin varrella on pieniä siltoja, sekä museoituja taloja ja maatiloja jopa 1800-luvun lopulta.

Huomenna kamat kasaan, kantri soimaan ja kohti Nashvillea.