San Franciscon salarakas

Olemme olleet erossa kaksi viikkoa, mutta kaipaan häntä jo nyt.

Rakastuneena on vaikea olla järkevä. Sanat ovat kuin äitelän makeaa kinuskia, jota suolaiset juustoihmiset eivät ymmärrä. Kuvissa rakkaasta tekee mieli näyttää vain ne parhaat puolet. Kukkia on kaikkialla! Ja värejä!

Olen aina uskonut ensireaktioon. Minun ei tarvitse viettää uuden tyypin seurassa kuin kolme minuuttia ja tiedän, pidänkö hänestä. Osaan erottaa ystäväpotentiaalin paskantärkeiden teeskentelijöiden joukosta. Tulen toimeen hyvin erilaisten persoonien kanssa, mutta lähelleni päästän vain ne aidot hengenheimolaiset.

Näin kävi San Franciscossa. Tiedän, että tämä paikka jakaa mielipiteet. Toisten mielestä jo ailahteleva sää on ongelma: rannikkokaupungissa on usein kylmää, tuulista ja sumuista. Minäkin valitsen lomakohteen yleensä lämpötilan perusteella, mutta täällä unohdin elohopeamittarin kyttäämisen.

San Franciscoon pätevät ihannemiehen kriteerit. Sillä on hyvä huumorintaju, letkeä elämänasenne ja yllättämisen kyky. Tämän tyypin kanssa yksikään päivä ei ole samanlainen. Juuri kun olet vaipumassa apatiaan ja itseinhoon, San Francisco vaivuttaa sinut nirvanaan maailman parhaissa ravintoloissa ja tarjoaa jälkiruuaksi jumalaisen auringonlaskun.

Ja onhan sillä aika muodokas runko! Kukkuloita kukkuloiden perään, vuoristoradan lailla kulkevia teitä, massiivisia siltoja, ja tyrskyävää merta. Ei mitään ankeaa ruutukaavaa, johon kyllästyisi vuodessa. San Franciscon värikäs menneisyys vain lisää kiinnostavuuskerrointa: kaupunkia ovat asuttaneet intiaanit, kullankaivajat, hipit, siirtolaiset, it-miljonäärit, homot ja heterot.

Ja onhan San Franciscolla vielä hihassaan vaaramomentti, jota jokainen nainen salaa mieheltä odottaa: kaupunki sijaitsee maanjäristysalueella. Se on siis pohjimmiltaan lempeä mutta arvaamaton.

Tiedän olevani onnekas: sain viettää tämän romeon kanssa kahdeksan päivää. Silti aika tuntui loppuvan kesken. Hän olisi halunnut viedä minut vielä Alcatrazin vankilaan, purjehtimaan, Chinatowniin, teatteriin, keikoille, huippuravintoloihin ja villiin yöelämään. Päätimme säästää ne ensi kerraksi.

Riipivää ikävää hellittävät onneksi kuvat ja tämä biisi:

Tärppejä muille rakastavaisille:

Parada 22
Cafe Zazie
Golden Gate
Pier 39
Fisherman´s Wharf
Golden Gate Park
Westfield
Mission District
Ferry Building Marketplace

Rakkaat riitapukarit ja parhaat kaverukset Tank Hillin kukkulalla.

Kyllä tähän voisi piknikviltin levittää (Tank Hill).

Cafe Zaziessa aamupalalla.

Miksi nämä köynnökset eivät viihdy Suomessa? Onhan Friscossakin kylmä.

Söpöjä kuin nukkekodit.

Golden Gate.

Nam @ Parada 22.

@ Parada 22.

Kaupunki muuttuu, raitiovaunut pysyvät.

Urbaanimpaa sykettä Financial districtillä.

Satamassa asuu Friscon sielu.

Seuraavan Frisco-reissun to do -listalle: katamaraanipurjehdus.

Nyyh. Kaikkialle ei vain ehdi. Alcatrazin vankila jäi näkemättä.

Näillä sinne olisi päässyt.

SF looks.

Sataman kauppahalliin kannattaa mennä nälkäisenä.

Ettei liian terveellistä olis...

64 metriä korkea Coit-torni vartioi Telegraph Hilliä.

Legendaarisen kiemuraisen Lombard streetin löysimme vahingossa.

Ihana hippifiilis tuli täällä, ei voi mitään.

Tuon sinisen huvilan kelpuuttaisin.

Näkymä Russian Hillin päältä, Lombard-kadulta.

Hän arvosteli ohikulkijoita.

Leijanlennätyskeli joka päivä.

Länsirannikon biitsi on leijasurffaajan paratiisi.

Voi sen olohuoneen näinkin sisustaa.

Paras iltasatu.