Rymättylän parempi Flow

Mistä tunnistaa keski-iän? Siitä, että lähden mieluummin saaristoon kuin flow-festivaalille.

Tiedän, että te elokuun lomailijat ette halua kuulla tätä. Sanon silti: ilma tuoksuu syksyltä. Saaristossa se on hyvä asia. Hyttysiä ja satamien tungosta ei enää ole. Illat ovat pimeitä mutta lämpimiä. Auringonlaskut juuri näin jumalaisia kuin Naantalin Rymättylässä lauantaina.

Myöntäkää pois. Puolet teistä NUKAHTI siinä vaiheessa, kun mainittiin sanat “jumalainen auringonlasku”. Hyvästi jännittävät Amerikan-roadtripit! Mitä hittoa on tapahtumassa? Facebook- ja Twitter-päivitysten perusteella koko Suomi sai viikonloppuna flow-festareilla Nick Caven muotoisen orgasmin. Minä istuin lahon laiturin nokassa ja yhdyin luontoon.

2000-luvun alussa olisin päätynyt Nick Cave -ratkaisuun (tai mitä niitä bändejä nyt on), ilakoinut aamuyöhön ja kiitänyt seuraavana päivänä uuteen nousuun. Nyt pelkkä ajatus tuntuu työläältä. Meteliä. Vessajonoja. Hyi olkoon!

Mitä ihmeellistä Rymättylässä sitten oli? Ei niin mitään. En jaksanut edes vajaan kilometrin päässä olevalla kirkonkylälle kävellä. Pötkötin veneessä, söin pullaa, räpsin kuvia, katselin meressä likoavia mukuloita, kuuntelin seurojentalolta kantautuvaa hääbändiä, pötkötin hiukan lisää.

Päivän purjehdus tuntui viikolta. Arki lähti minusta.

Tavallaan olen jo päästänyt irti ikärimpuilusta. Hyväksyn sen, että olen totaalisen pihalla tulevan viikon lounaskeskusteluista töissä. En tiedä, mikä on Autre Ne Veut tai Mykki Blanco. Rymättylässä soi Rauli Badding Somerjoki.