Ruuhkavuosilainen Nauvossa
Onhan se hölmöä, että kaikki lomalaiset pakkautuvat Nauvoon juuri heinäkuussa.
Alkukesällä tai -syksyllä täällä olisi taatusti rauhallisempaa. Toisaalta juuri kansainvälinen kuhina ja täysi vierasvenesatama ovat oleellisin osa Nauvon kesäfiilistä. Hiukan kuin ulkomailla piipahtaisi.
Muistan, että Nauvon vierasvenesatama jakoi purjehtijaperheessämme mielipiteet jo 1980-luvulla. Luonnonsatamissa viihtyvän isän mielestä se oli liian täyteen pakattu, minkä vuoksi tuulet olivat Nauvoon yllättäen aina “vääränsuuntaiset”. Minua taas olisi teini-iässä ilahduttanut nimenomaan se täyteen pakattu. Oikeastaan mikä tahansa paikka, jossa olisi ollut ihmisiä (=söpöjä poikia), musiikkia ja laituribileitä.
Nyt 38-vuotiaana ruuhkavuosilaisena ymmärrän isää oikein hyvin. Toimittajan työ on niin sosiaalista, että vapaa-ajalla ei välillä huvita tutustua yhteenkään uuteen ihmiseen. Omissa oloissa jurottaminen on alkanut tuntua varteenotettavalta lomanviettotavalta. Jee! Ei tarvitse puhua kenenkään kanssa!
Ironista on, että kun viime keskiviikkona hyppäsimme mukuloiden kanssa paattiin Raision Hahdenniemessä, tuulet Nauvon suuntaan olivat oikein otolliset. Olin salaa haaveillut rauhallisemmasta Berghamnista, mutta sinne olisi ollut Nauvon keskustasta vielä parin tunnin purjehdusmatka. Nyt isä itse ehdotti Nauvoa. Piti tämäkin päivä nähdä.
Täyttä Nauvossa oli tälläkin kertaa. Satamavahti kertoi, että vierasvenelaiturin kaukaisimmat veneilijät olivat purjehtineet Englannista saakka. Bongasin myös Ruotsin, Hollannin ja Saksan lippuja. Nauvon sesonkikautta kuvaa hyvin edellisviikonlopun tilanne: venepaikkoja satamassa on 120, mutta tulijoita oli tuolloinkin niin paljon, että kylkikiinnityksellä tilaa raivattiin 160 paatille. Ruuhka näkyi nytkin suihkutiloissa: kun menimme saunomaan iltayhdeksältä, lämmin vesi oli jo loppu.
Nauvon satama on kehittynyt 20 vuodessa rutkasti parempaan suuntaan. Rannasta löytyy söpöjä kahviloita ja ravintoloita moneen makuun, sekä kalakauppa Börje´s fisk (ostimme veneelle savulohta, tosi hyvää!). Testasin myös Hanko Sushin. Palvelu oli aika hidasta, mutta annoksen syötyäni olin valmis antamaan odottelun anteeksi.
Niin, ja sitten on vielä se heikko kohtani: käsityöpuodit. Mitä ihmiselle oikein näissä kaupoissa tapahtuu! Olen aivan veloissani Kalifornian jäljiltä, mutta silti meinasin törsätä surutta ihanaan majakkalamppuun, koristeveneeseen ja kesähattuun. Viime hetkellä sain hillittyä itseni ja lankesin vain yhteen Wallmon pellavamekkoon (120 e). Hinta oli tarkoitus pitää salassa, mutta tytär perkele lipsautti sen ensitöikseen, kun saavuimme kotiin.
No, olihan se Suomessa suunniteltu ja valmistettu. Että tavallaan kotiin päin vedin. Tuin suomalaista työtä. Olen siis hyvä ihminen.