Risteilyllä lapsen kanssa ennen ja nyt: "No niin äiti, rauhoitupa jo"

MAINOS: Tallink Silja Oy. 15 vuotta sitten meno meidän risteilyillä oli kuin moukarihäkissä. Enää kukaan ei heitä kärrynpyörää hytissä tai livistä buffasta pallomereen. Mitä nyt äitillä on välillä hankalaa.

Viihdytimme Annin kanssa äskeisellä Riian-reissulla toisiamme muistelemalla meidän perheen vanhoja laivaristeilyjä. Monet niistä tuntuvat nyt kuin joltain kaukaiselta unelta, jonka todenperäisyyttä alkaa itsekin epäillä. Arki vuoden ikäerolla syntyneiden lasten kanssa oli välillä jotain Monty Pythonin, Mr. Beanin ja Kummelin väliltä. Eikä villeihin juonenkäänteisiin tarvittu aina edes matkaa: riitti, kun lähti 1- ja 2-vuotiaiden kanssa lähikaupassa käymään.

Risteilyt olivat ensimmäisiä reissuja, jotka teimme nelihenkisenä perheenä. Parhaimmillaan buukkasimme pari, kolmekin laivakeikkaa vuodessa. Se oli helpoin tapa päästä pois kotiympyröistä silloin, kun seinät alkoivat kaatua päälle.

Eka perheristeily - sumeat mielikuvat

Ensimmäisen risteilyn teimme vuonna 2006. Anni oli silloin 3- ja Lassi 2-vuotias. Kaivelin arkistojen kätköjä ja löysin matkalta tasan kaksi kuvaa, pari epätarkkaa suttua pallomerestä. Todenmukainen dokumentti sikäli, että siellä todennäköisesti vietimmekin koko risteilyn ajan.

Hytti ennen

Ensimmäinen taistelu risteilyillä käytiin yleensä aina petipaikoista: kuka saa nukkua yläsängyissä. Päiväsaikaan yllättävän monikäyttöinen hytti muovautui telinevoimistelusaliksi, jossa venyttiin näyttäviin spagaateihin sänkyjen välillä, heiteltiin kärrynpyöriä ja seisottiin käsillään vessan ovea vasten. Kun tuli nukkumaanmenon aika, puolet porukasta oli piiloutunut sänkyjen alle tai karannut hyttikäytävälle.

Hytti nyt

Aistitaanpa hetki yläkuvan harmonista tunnelmaa. Kyllä. Muutos on mahdollinen. Riian-risteilyllä pötköttelimme Annin kanssa leveässä parivuoteessa, lueskelimme, notkuimme somessa ja korkkasimme hytin jääkaapista löytyneet skumpat.

Kulinaristiset elämykset

Muistan, miten podin joskus morkkista siitä, että lasten lautasilta löytyi hotelliaamiaisilla aina pelkkiä sokerimuroja ja laivareissuillakin ruokavalio koostui lähinnä suklaamoussesta. Kiristyksellä ja lahjonnalla ("jos syöt vielä yhden palan, niin mennään katsomaan Harri Hyljettä") saattoi pari ranskanperunaa ja lihapullaa upota. Päättelin, että olen totaalisen epäonnistunut kasvattajana, kun en edes yrittänyt viedä jälkeläisiä a'la carten puolelle.

Turhaan stressasin! Viime vuosina ruoka on alkanut määrittää yhä enemmän koko perheen kohdevalintoja. Varsinkin Annista on kasvanut ennakkoluuloton kokeilija, joka arvostaa laadukkaita raaka-aineita ja testailee myös kotona uusia reseptejä.

Riian-risteilyllä Grande Buffetin kesämenussa oli 126 eri ruokalajia, joten istuimme siellä pitkän kaavan mukaan. Paluumatkalla Chef's Kitchenissä nautimme alkupalaksi skagenia, pääruoaksi grillipihvin ranuilla ja jälkkäriksi Crème brûléen.

Mikä parasta, kukaan ei ollut hoputtamassa, että mennään jo. Ajatella, että tämäkin päivä tuli! Kannatti odottaa.

Viihde ennen

Muistatteko hyttien telkkarit, joiden yhdeltä kanavalta saattoi tarkastella yökerhon tapahtumia? Aijai, mitä herkkua pienten lasten kanssa matkustaville! Tuon jännittävän ruudun äärellä vietetimme monet risteilyillat, kun telinevoimistelijat ja sirkusklovnit piti saada nukkumaan. Vieressä pari pussia karkkia ja yksi vessan lavuaarissa lämmitetty olut. Mitä pidemmälle ilta yökerhossa eteni, sitä paremmaksi muuttui yleensä telkkarin reality.

Viihde nyt

Riian-risteilyllä ei avattu hytin telkkaria kertaakaan. Sen sijaan parkkeerasimme Annin kanssa sekä meno- että tulomatkalla laivan yökerhoon, jossa esiintyi mainio coverbändi Groove Brothers. Yhden asian suhteen on otettu tosin takapakkia: 15 vuotta sitten ei ollut mitään ongelmaa saada lapsia mukaan tanssilattialle. Tällä risteilyllä tein kaikkeni, että olisin saanut Annin kanssani joraamaan Duran Durania ja Vicky Rostia, mutta ei herunut.

No, onneksi olen tarpeeksi häpeilemättömässä iässä tanssiakseni yksin.

Bingo koettelee äitin hermoja

Elämä on kyllä siinä mielessä merkillistä, että haasteiden määrä on lopulta aina vakio. Nyt, kun ei tarvitse enää taistella lasten kanssa syömisistä tai nukkumaanmenosta, oma mieli on alkanut heittää arkeen draamaa. Tuskanhien ja verenpaineen kohoamisen voivat aiheuttaa kadonneet lukulasit, jono kassalla tai lähimmäinen, joka hengittää öisin liian äänekkäästi. Riian-risteilyllä hermostuin bingokuponkiin, joka ei tuonut voittoa, vaikka ihan TOSISSANI yritin.

"No niin äiti, rauhoitupa jo", lapsi tyynnytteli ja piti huolen, että pysyin paluumatkalla kaukana bingosta.

Asioita, jotka eivät muutu

Meri. Se on ajaton, iätön ja hypnoottisen addiktoiva. Muistan, miten jo 15 vuotta sitten saimme sokerihumalan villiinnyttämät lapset rauhoittumaan laivan kannella tai näiden pyöreiden ikkunasyvennysten luona. Sama resepti toimii yhä, eikä laineiden ihmettelyyn tarvitse edes houkutella.

Reissujen parhaat muistot

En olisi uskonut toteavani tätä, mutta välillä huomaan ikävöiväni vuosia pienten lasten kanssa. Juuri niitä kaaottisia lähdön hetkiä, jolloin eteinen oli täynnä vaatenyssäköitä ja puolet jengistä teillä tietymättömillä. Mekkalaa, nahinoita ja telinevoimistelua hyteissä, hotellihuoneissa ja autossa. Diplomaattista neuvottelua ruokalautasten äärellä ja kivuliaita legopalikoita jalkapohjien alla.

Tunnen myös kiitollisuutta siitä, että meillä on ollut mahdollisuus tarjota lapsille reissuelämyksiä. Se on maksanut itsensä moninkertaisesti takaisin.