Coney Island - rantalomaa New Yorkissa
Muistan aina ensimmäisen kertani Coney Islandilla. Leijuin pienessä kankkusessa onnellisena.
Joskus matkalle osuu niin epätodellisia hetkiä, että tuntuu kuin seikkailisi elokuvan kulisseissa. Siis hiukan samaan tapaan kuin Jim Carreyn Truman Showssa? Meille kävi niin Brooklynin laidalla, Coney Islandilla.
Myönnän, että krapulalla saattoi olla osuutta asiaan. Olimme rellestäneet Timpan kanssa edellisenä iltana pitkin Manhattania stand up –showssa, Chaplin-musikaalissa (loistava!) ja East Villagen kuppiloissa. Aamulla oli niin löysä olo, ettei kerta kaikkiaan huvittanut lähteä talsimaan ympäri kaupunkia.
Pakkasimme siis reppuun uikkarit ja pyyhkeet, ja hyppäsimme Union Squarelta N-metroon. Sillä pääsee suoraan Coney Islandille. Matkaan taisi hujahtaa ainakin kolme varttia, mutta pienessä kohmelossa sekään ei haittaa. On parasta huvia vain istua ja toljottaa eteensä (muttei koskaan suoraan silmiin vastapäätä istuvia matkustajia, se on kuulemma epäkohteliasta).
Perillä Coney Islandilla tuntui aivan siltä kuin olisimme tupsahtaneet eri kaupunkiin. Kukaan ei viipottanut ohi puolijuoksua niin kuin Manhattanilla. Pilvenpiirtäjät eivät peittäneet aurinkoa. Edessä levittäytyi kilometrikaupalla vaaleaa hiekkarantaa ja meren hehkuva horisontti. Kyllä siinä väsyneen juhlijan sielu lepäsi.
En tiedä, kuinka tukossa Coney Island on kesäkuukausina, mutta syyskuun lopussa rannat olivat lähes autiot. Rantabulevardia reunustavat maailmanpyörät ja muut huvipuistovempeleet. Pienissä kojuissa myydään hodareita, olutta (aah) ja jäätelöä (tupla-aah). Bulevardilta löytyy rantapuotikin, jossa myydään uikkareita ja uimapatjoja. Me emme tarjenneet mennä uimaan, mutta latasimme akkuja rannalla makoillen.
Samalla viikolla Coney Islandilla olisi muuten ollut filmifestivaalikin. Jos olen ymmärtänyt oikein, tuolloin leffoja voi katsella myös rannalle pystytettävältä valkokankaalta. Hiukan harmittaa, että jäi tuo elämys kokematta.
P.S. Jostain syystä tämä biisi soi Coney Islandilla koko ajan päässä: