Kesä-Alpit ja sähköpyöräily: rakastuin!
Tästä maisemasta on nyt viikko. Hengitys ei ole vieläkään tasaantunut.
Ehkä muistattekin, että kävin viime joulukuussa skimbaamassa Bad Gasteinissa. Viikko sitten palasin tuohon alppikylään, osittain saman reissuporukan kanssa. Ehdimme viettää perillä kaksi täyttä päivää.
Olisin voinut olla kaksi kuukautta.
Katsokaa nyt tätä...
On uskomatonta, kuinka erilaiselta sama kylä voi näyttää kesällä. Ja kuulostaa! Kukaan ei klompsuttele ympäriinsä monot jalassa, rinnekahviloissa ei pauhaa musiikki, väkeä on puolet vähemmän. Linnut laulavat, purot solisevat. Vuoret ovat niin epätodellisen vihreät, että tuntuu kuin joku olisi muokannut maisemaa photoshopilla.
Vuorille suuntasimme tämännäköisillä fillareilla (tai no, omassani oli hoikemmat renkaat). Olen aina suhtautunut hiukan skeptisesti sähköpyöriin, mutta jyrkillä etapeilla ne tulivat tarpeeseen. Keski-Euroopassa sähköfillarit ovat kuulemma todella kovassa nosteessa.
Alpeilla pyöräileminen kuulostaa hurjalta, mutta on yllättävän leppoisaa puuhaa. Ainakin Sportgasteinin suuntaan tiet olivat hyväkuntoiset ja opasteet selkeät. Matkan varrella vastaan niin huikeita näkymiä, että oli pysähdyttävä koko ajan kaivamaan kameraa laukusta.
Kesällä vuorilla tutustuu muuten aivan erilaisiin kavereihin. Hevosia ja kesyjä lampaita laidunsi useammallakin pientareella. Haastavampi paikka osuu, jos lauma lehmiä tepastaa vastaan kapealla tiellä. Vinkki: rotkon puolelle ei kannata väistää!
Rinneravintolat ovat auki kesäisinkin. Sportgsteinin Valeriehousen terassilla hörpittiin limut. Lämpöä (24 C) oli juuri passelisti niin, että aurinkotuoleissa olisi tarjennut kölliä bikineissä.
Välihuomio: että voi muuten ihminen näyttää pöljältä pyöräilykypärässä...
Mitä enemmän olen reissannut, sitä enemmän olen alkanut arvostaa luontokohteita. Pelkkä rannalla makoilu tai kaupunkien koluaminen ei enää tyydytä. Vaikea sanoa, mistä se johtuu. Ehkä siitä, että arki on nykyään aikamoista härdelliä. Vasta luonnon keskellä tuntuu, että mieli todella lepää.
Tosin ei paraskaan kohde tuntuisi miltään huonossa seurassa. Välillä on pirun virkistävää matkustaa muunkin kuin oman perheen kanssa. Osan tästä rakkaasta ryhmärämästä tunsin entuudestaan, osaan tutustuin vasta nyt. Matkoilla vietetty aika on yleensä niin intensiivistä, että jo parin vuorokauden jälkeen tulee fiilis kuin olisi tuntenut reissukaverit aina. Kuvassa vasemmalta oikealle: Johanna Lipsanen, Jussi Ovaskainen, minä, Antti Hurskainen, Heini Ingman-Jokela, Harri Kaijanto, Mika Jokela, Petri Laine ja Tiina Kyllönen. Hyvällä tavalla pöljiä kaikki, se on heidän edukseen sanottava.
Lumilaikut säilyvät Alpeilla elokuun helteessäkin.
Lisätietoa Bad Gasteinista löydät täältä! Ja kunhan olen saanut loput kuvat käsiteltyä, koostan teille vielä pari uuttakin postausta lempikohteestani.
Tässä myös Ovaskaisen Jussin kuvaama video meidän mankeloinnista:
Matka toteutettiin yhteistyössä STS Alppimatkojen ja Haglöfsin kanssa. Mielipiteet ovat omiani.
