Hittisarja Peaky Blinders inspiroi Helsingin uutta The Rook -bistroa

Pääsin testaamaan ennakkoon Yrjönkadulle avautuvan brittihenkisen The Rookin. Bistron hämyisessä tunnelmassa oli jotain tuttua: odotin koko ajan, milloin Tommy Shelby astuu ovesta.

Rakastan tarinoita, ja hyvää ruokaa. Hans Välimäen ja Maria Von Graevenitz-Välimäen The Rookissa molemmat kohtaavat. Yrjönkadulle avautuneen bistron tunnelma käy selväksi jo ovella. Täällä ei ole skandinaavisen hempeitä sävyä ja valoa, vaan tunnelmallisen hämyisää. Ravintola on vuorattu kattoa myöten tummanvihreällä, joka tuo heti mieleen brittipubit. Tehosteväreinä on keltaista ja ruskeaa. Tummaa puuta on käytetty paljon, mutta pöytien ja baaritiskien marmori sekä kristallikruunut tuovat tilaan ripauksen juhlavuutta. Lampuissa on kultaiset jalat ja hapsuvarjostimet, ja wc-tiloissa tummanpunaiset kaakelit. Samat elementit löytyvät myös brittisarja Peaky Blindersista, eikä se ole sattumaa.

"Kun otimme suunnittelutoimisto Fyraan yhteyttä, kerroin, että haluaisin The Rookiin samaa tunnelmaa kuin Peaky Blindersissa. Se on parhaita tv-sarjoja, joita olen koskaan nähnyt. Tyylikäs alusta loppuun saakka", Hans kertoi lehdistölle 15.11. järjestetyllä kutsuvieraslounaalla.

Olen niin samaa mieltä! Löysin Peaky Blindersin pari vuotta sitten Netflixistä ja jäin heti koukkuun. 1920-luvun Birminghamiin sijoittuva sarja kertoo rikollisjengistä, jota johtaa karismaattinen ja armoton Thomas Shelby (Cillian Murphy). Koko casting on täynnä persoonallisia tyyppejä. Tykkään erityisesti siitä, että naiset eivät ole Peaky Blindersissa pelkkiä koristeita, vaan tiukkoja toimijoita, jotka eivät gansterimiehiltään lupia kysele.

Alla kakkoskauden traileri, josta saa hyvän käsityksen Peaky Blindersin herkullisesta tyylistä (ja aika vauhdikkaasta menosta):

Miltä The Rook näyttää?

Vaikka The Rook onkin samaa ravintolaperhettä ranskalaisen Bistro Bardotin ja syyskuussa avautuneen italialaisen Bistro Ginan kanssa, täällä on selkeästi oma fiiliksensä. Enemmän rouheutta ja maskuliinisuutta. Omistajiensa luonnehdinnan mukaan The Rook on "röyhkeä ja ajaton klassikko". Siihen viittaa myös bistron nimi: Rook tarkoittaa mustavarista, mutta sanakirjassa sille löytyy myös merkitykset korttihuijari, petkuttaa ja torni (shakissa).

Salahuone kabinettina

Salaperäisyyttä The Rookiin tuo myös se, että kaikki ei ole täällä ihan sitä, miltä ensin näyttää. Bistrossa yhteen kirjahyllyyn on piilotettu ovi, jonka takaa löytyy oma kabinetti. 8-10 hengen salahuonetta voi buukata vaikka oman työporukan tai kaveriryhmän käyttöön, mutta muutenkin tänne voi päästä. Kabinetissa voi tilata drinkkejä halutessaan napin painalluksella.

Entä The Rookin ruoka?

Pelkäsin etukäteen, että luvassa olisi tyypillistä englantilaista pubimättöä eli rasvaista ja mautonta sapuskaa. Olin väärässä. The Rookin menu on valtava: pelkkiä snackeja ja alkuruokia on liki parikymmentä ja pääruokiakin 15. Sisustustyyli kertoo paljon myös ruokafilosofiasta: ruoka on yhtä aikaa rouheaa ja hienostunutta. Listalla on paljon kalaa ja äyriäisiä, kuten ostereita, hummeria, kampasimpukoita, rapuja, turskaa, piikkikampelaa, merianturaa ja etanoita. Lihavaihtoehtojakin löytyy porsaankyljyksistä kyyhkyyn, makkaroihin ja hirven sisäpaistiin. Kasvisruoat ovat vähemmistössä, mutta sienilasagnen bongasin pääruokien listalta sekä höysteiden puolelta mm. punakaalia, kukkakaaligratiinia ja ranskalaisia. Toki listalla on myös englantilaisia klassikoita, kuten papuja, fish & chipsejä ja veripalttua.

Tuhteja ja runsaita makuja

Lehdistölounaalla maistoimme The Rookin listalta viisi annosta. Pelin avasi suolaisen pekonin ja makean taatelin liitto (Devils on Horseback á la Heston). Loistava makuyhdistelmä! Seuraavaksi pöytään tuotiin Scottish Egg, jonka sisällä oli viiriäisenmunaa, brandadea (kala-perunamuhennosta) ja tryffeliä. Yllättävän hyvä tämäkin, frittimöykyn ulkonäkö siis hämäsi.

Kolmantena annoksena söimme kahvikupista tarjoiltua hummerikeittoa, joka oli ihan TÖRKEÄN hyvää. Todella voimakas, kermainen ja kinuskimainen. Itse asiassa hummerikeitto vaivutti sellaiseen nirvanaan, etten muista sen parina tarjotusta miedommasta hummeritoastista juuri mitään (Lobster Soup with Crab Toast).

Pääruoaksi tarjoiltiin Cod with Clam Chowder eli paistettua turskaa, katkarapuja, sinisimpukoita, piparjuurta, sitruunalla sekä pähkinävoilla maustettua perunakakkua ja savustettua simpukkakastiketta. Todella runsas ja täyteläinen annos tämäkin. Vatsa alkoi tässä vaiheessa ilmoitella, että nyt riittäisi, mutta minähän en tunnetusti jätä koskaan jälkiruokaa välistä.

Ja onneksi en jättänyt: täyteläinen Chocolate Crème brulée oli onnistunut lopetus tuhdinpuoleiselle makumatkalle.

The Rookin juomat

Bistron juomalista oli vielä ensivisiitillä vaiheessa, mutta tarjoilijat kertoivat, että valikoimiin tulee kattava valikoima brittioluita, laatuviinejä ja klassikkodrinkkejä. Alkupalojen kanssa nautiskelimme brittiläistä Hattingleyn kuohuviiniä, jota moni erehtyy kuulemma luulemaan samppanjaksi. Uskon tämän: loistomaku ja -kuplat. Tosin näiden pullojen Suomeen tuominen oli erityisen haastavaa Brexitin koukeroiden vuoksi.

Mitä lysti maksaa?

Snacksit ja startterit 5–19 euroa.
Pääruoat 11–65 e (valtaosa parinkympin tienoilla).
Jälkkärit 7–13 e.

Summa summarum

Tykkäsin The Rookin tunnelmasta ja ruoasta valtavasti. Uskon, että erikoisoluista ja hyvästä ruoasta pitävä puolisokin viihtyisi täällä. Tosin yksi toive vielä olisi: haluaisin nähdä The Rookin miestarjoilijoilla samanlaiset lätsät kuin Peaky Blindersissa. Tyylikäs brittiliivikin olisi komea!