Pakoon turistiryysistä Roomassa
Puistot ovat suurkaupunkien hengähdyspaikkoja. Roomassa luonnon kauneus löytyy Villa Borghesesta.
Kai tämäkin on yksi keski-iän oire. Alan kaupunkilomilla aina jossain vaiheessa hamuilla kartasta vihreitä länttejä. Jotain turvapaikkaa, jossa voin riisua kengät, oikaista hetkeksi nurmikolle ja tuijotella pilviä.
Siihen tarkoitukseen Villa Borghese on täydellinen. Puistossa on 80 hehtaarin verran rehevää kumparetta, kukkaniittyjä, lampia, sekä antiikin aikaisia raunioita ja rakennuksia. Suihkulähteet solisevat patsain koristelluilla patioilla. Ensimmäiset luotisuorat puukujat on rakennettu tänne jo 1500-luvulla, jolloin plantaasit omisti italialainen Borghesen suku. Nykyään puistosta pitää huolta valtio, joka ei luojan kiitos ole ahneuksissaan pilkkonut maata tonteiksi. Borghesessa kaikki on täsmällisesti suunniteltua, mutta silti jotenkin rentoa ja huoletonta.
Borghese näytti olevan myös roomalaisten mieleen. Puisto oli täynnä höntsäfudista pelaavia kaveriporukoita, pussailevia lemmenpareja, koiranulkoiluttajia ja pyöräilijöitä. Me kävelimme Timpan kanssa lähinnä puiston halki, mutta ensi kerralla meinaan houkutella isännän tänne kylmän valkoviinin ja eväiden kera. Se on aina parempi investointi kuin tungeksiminen turistirysässä jonkun kyynärpää suussa.
Puiston nähtävyyksiä:
Supersöpö elokuvateatteri Cinema dei Piccoli
