Ouluun uusi hotelli! Tähän vanhainkotiin minäkin voisin muuttaa

Ennen De Gamlas Hemissä asuivat ruotsinkieliset hienostoleidit. Nykyään kaltaiseni vantaalaisrouvat.

Toteutettu yhteistyössä De Gamlas Hemin kanssa.

Viime aikoina vanhustenhuollosta on kiirinyt niin paljon epäilyttävää puhetta, että tässä on alkanut omakin ikääntyminen hiukan huolettaa. Visiitti Ouluun muistutti, että joukkoon on mahtunut poikkeuksia. Ainakin viime vuosituhannella. Pääsin tutustumaan kauniiseen jugend-taloon, jossa toimi vuosina 1906–1982 vanhainkoti. Tosin pääasiassa asukkaiksi hyväksyttiin Oulun kaupunkiin kuuluvat, turvattomat, sivistyneet ja kunniakkaat naiset, joiden kotikieli on ruotsi (no niin, siinä menivät mahdollisuudet!). Asukkaat olivat tyytyväisiä Kirkkokadun ja Puistokadun kulmassa sijaitsevaan vanhainkotiin, jonka kakluuneissa paloi tuli ja ikkunasta pilkotti vielä tuolloin peltomaisema. Talvisotavuosina vanhukset siirrettiin Haukiputaalle turvaan, jolloin De Gamlas Hemiin majoittuivat ruotsalaiset F19-rykmentin taistelulentäjät. Mahtoi mummoja jurppia: sen kerran, kun talo täyttyi komeista nuorista miehistä, heidän oli väistyttävä. Itse olisin kokeillut piiloutumistaktiikkaa.

Kun vanhainkodin toiminta loppui 80-luvulla, talo siirtyi Oulun kaupungin omistukseen ja siinä riitti toimijoita aina jätehuollosta rakennusvirastoon ja maahanmuuttajien terveyspalveluihin. Vuonna 2017 paikalle osuivat visionäärit Veli-Pekka Pohjola, Timo Paakki ja Arto Keränen, jotka tekivät upeasta jugend-vanhuksesta kaupat ja remontoivat sen hotelliksi. Kaikki vieraat tervetulleeksi toivottava De Gamlas Hem avasi ovensa reilu kolme kuukautta sitten.

Yleisfiilis
De Gamlas Hem eroaa monista ketjuhotelleista jo koollaan: hotellissa on vain 17 huonetta, joten pahempaa ryysistä ei ole tiedossa edes talon ollessa täysi. Samasta syystä tunnelma hotellissa pysyy mukavan kodinomaisena. Aulassa tulijan vastaanottavat hirsiseinät, avotakka ja keinutuolit.

Huoneet
Koska talo on suojelukohde, remonttia ovat määritelleet tietyt lainalaisuudet. Seiniä ei ole esimerkiksi saanut kaataa, minkä vuoksi hotellihuoneet ovat samankokoisia kuin vanhainkodin aikoina (suurin osa vain 10-12,5 neliötä). Monessa huoneessa on yhä jäljellä vanha kakluuni. Lasiseinillä rajattu pieni kylpyhuone on moderni, mutta hieman epäkäytännöllinen. Laskutilaa on heikosti ja lavuaari on kooltaan pieni. Yhden, kahden yön majoittumiseen huone sopii kuitenkin vallan mainiosti, jolloin matkatavaroitakaan ei ole liikaa tilaa viemässä. Huoneiden hinnat lähtevät noin 123 eurosta (tarkemmat tiedot löydät täältä).

Ruoka
De Gamlas Hemin aulassa on tarjolla joka päivä kello viiden tee, joka on maksuton hotellin vieraille. Idea on tosi kiva ja kokoaa vieraat yhteen makeiden ja suolaisten leivonnaisten ääreen. Laadukas oli myös hotellin aamiainen, jossa oli tarjolla munakokkelia, pekonia, vihanneksia, hedelmiä, smoothieta, kahvia, mehua ja vastaleivottua leipää. Paikan päällä paistetut pannukakut tai omeletit olisivat vielä piste iin päälle, joka olisi varmasti helppo toteuttaa näin pienessä hotellissa. Illallinenkin tuli testattua: maistoin elämäni ensimmäistä kertaa rössypottua eli timjamivoissa paistettua veripalttua, paahdettua porsaankylkeä, ruskistettua voita ja puikulaperunapyreetä. Aivan mielettömän hyvä! Pääruuaksi nautittu siika oli myös maukasta ja jälkiruuaksi valitsemani lakka-rosmariini crème brûlée täyskymppi. Vieruskaverit kehuivat myös listalla ollutta poronverimakkaraa, pippuripihviä ja karitsankareeta (ruokalistan löydät muuten täältä!)

Tulossa!
Koska hotelli on aivan uusi, moni asia todennäköisesti elää vielä. Omistajat kertoivat, että sisäpihalle rakennetaan saunatilat, joiden yhteyteen tulee myös jonkin sortin spa. Yläkerrassa oli myös useampi huone kokousvieraille ja yksityisjuhlia varten.

Mikä jäi mieleen?
Kodikkuus, hyvä palvelu, kello viiden tee, sekä laadukas ruoka ylipäätään.

P.S. Veikkaan muuten, että elämän viimeisiksi vuosiksi kannattaisikin muuttaa hotelliin. Tulisi varmasti halvemmaksi kuin attendot ja espericaret. Palvelu olisi parempaa, ruoka maukkaampaa ja sängyt pehmeämpiä. Aion harkita.

De Gamlas Hemin aula on talon sielu, ei pelkkä kalsea ohikulkupaikka.
Sisäänkäynnin luona tulijan vastaanottaa komea kattokruunu.
Talo on täynnä kakluuneja, joilla on aikoinaan pidetty rakennusta lämpimänä. Sisustuksessa yhdistyy uusi ja vanha.
Vanhat kauniit hirsiseinät ovat esillä ravintolasalissakin.
Aulassa tarjoiltava kello viiden tee on maksuton hotellin asukkaille. 
Santeri Finne ja Olli Kauppinen hemmottelevat vieraita hyvällä ruualla.
Karitsankareeta, selleri-spelttiä ja hiillostettuja juureksia.
Vadelmalappapuuro (vas.) on talon suosituimpia jälkiruokia. Lakka-rosmariini crème brûléen (ylh.) ja mokan (alh.) maut toimivat loistavasti.
Huoneet ovat kodikkaita, mutta melkoisen pieniä. Tänne ei kannata tulla massiivisten matkalaukkujen kanssa.
Huoneiden kauniit yksityiskohdat ilahduttivat.
Lasiseinillä erotettuja kylpyhuoneita näkee hotelleissa nykyään usein. Veikkaan, että ratkaisu jakaa mielipiteitä.
Ennen osattiin tehdä kaunista.
Aamiainen oli laadukas. Erityisesti pisteitä höyryävän lämpimästä leivästä, jota leivotaan De Gamlas Hemissä joka aamu.
Aika hassua ajatella, että tätä samaa näkymää ovat aikoinaan katselleet ikkunoistaan ne hienot vanhainkodin rouvat.
Veli-Pekka Pohjola palautti yrittäjäkaveriensa kanssa De Gamlas Hemin entiseen loistoonsa. Pisteet rohkeudesta!