New Yorkin ikimuistoisin hotelli
Yövyin työmatkalla New Yorkin pilvenpiirtäjässä, jonka huoneesta oli tällainen näköala.
Ulospäin Standard hotel ei ole mitenkään erikoinen. Tai no, on se. Jotenkin kolho. Meatpacking districtillä sijaitseva 18-kerroksinen pytinki on kuin vanha Neuvostoliitto: suuri ja harmaa. Ei kannata silti antaa ulkokuoren hämätä. Viiden yön kokemuksella voin vakuuttaa, että Standard ampaisi hotellilistani ykköseksi.
Elämys alkoi jo avaruusasemaa muistuttavasta sisääntuloaulasta. Se oli täynnä erikoisia valoja, seinäpintoja ja nahkanojatuoleissa hengailevia katemosseja, jotka näyttivät aivan siltä kuin heidät olisi tilattu hotelliin sisustuselementiksi.
Hotelleissa ihanin hetki on yleensä se, kun astuu ensimmäistä kertaa varaamaansa huoneeseen. Lakanat ovat vielä neitseellisen puhtaat ja sileät. Kylppärin halvat pesuainepullot näyttävät vähintään Chanelilta, ja baarikaapin shampanjat ansaituilta lahjoilta.
Standardissa suurimman vaikutuksen teki näköala. Vaikka huoneeni sijaitsi vain 11. kerroksessa, seinän levyinen maisema Hudson-joelle ja ala-Manhattanille oli aivan mieletön. Pötkötinpä queen size –vuoteella miten päin tahansa, New York katsoi minua suoraan silmiin. Aamuisin ruuhkassa matelevana autojonona, iltaisin Hudson-joen taakse laskevana aurinkona, ja yöllä pimeyden keskeltä tuikkivana valomerenä.
Jos kalenteri ei olisi ollut aivan piukassa työtapaamisista, olisin varmasti rollotellut hotellihuoneessa viisi päivää putkeen ja tuijotellut ikkunasta. Onneksi heräilin aikaerosekoilun takia joka päivä niin aikaisin, että ennätin leikkiä prinsessaa ja maleksia huoneessa kylpytakki päällä.
Tekemistä Standardissa piisaisi muutenkin, sillä sen alakerrassa sijaitsee hotellin ravintolaksi poikkeuksellisen laadukas Standard Grill. Söin siellä aamupalaksi järjettömän hyviä vohveleita tuoreiden marjojen, vastapuristetun appelssiinimehun ja latten kanssa. Yhtä herkkua oli illalla testaamani tryffelirisotto.
Ja jottei hehkutus tähän loppuisi, Standardin ylimmässä kerroksessa sijaitsee New Yorkin kuumin yökerho, Boom Boom. Sara La Fountain tiesi myöhemmin kertoa, ettei sinne ole viikonloppuisin mitään asiaa ilman VIP-kutsuja tai erityisen hyviä kontakteja. Minulle kävi tuuri. Hotellin asiakkaat pääsevät ainakin rauhallisempina arki-iltoina Boom Boomiin tekemällä respasta pöytävarauksen.
Tähän ravintolaan olisin ollut kyllä valmis jonottamaankin. Boom Boomissa on 360 asteen kaupunkinäköalat ja mahtavat livebändit. Minun visiitilläni siellä jammaili 40-luvun jazzia soittava orkesteri (kuva löytyy tämän jutun galleriasta). Pukukoodi kävi selväksi jo Boom Boomin tarjoilijatyttöjä katsellessa: jokaisella misulla oli vesirajaa hipova satiinimekko.
Puuh. Nyt on vissiin käytävä läpi se pakollinen paha. Hinnat. Drinkit Boom Boomissa maksoivat yli 20 dollaria, aamiainen Standard Grillissä 50 dollaria (ei tietenkään kuulunut huoneen hintaan) ja yöpymishinta huoneesta riippuen 270 dollarista yli tuhanteen dollariin saakka. Jos menisin Standardiin lomalle, majoittuisin tuonne luksustelumielessä korkeintaan yhdeksi yöksi.
P.S. Löysin muuten vasta viimeisenä hotelliyönä huoneestani lapun, jossa muistutettiin, että niistä valtavista ikkunoista näkyy sitten läpi myös kadun puolelta. Viereisen rakennustyömaan äijillä on varmasti ollut hauskaa, kun eräs suomalainen juntti on esitellyt koko New Yorkille aluskalsarinsa. Toisaalta huonomminkin olisi voinut käydä. Standardissa kuvattiin muutama vuosi sitten seksiaddiktiosta kertovaa Shame-elokuvaa (Häpeä), jossa näyttelijä Michael Fassbender joutui tekemään rakastelukohtauksia hotellihuoneen ikkunoiden ääressä.
