Tällaista Islantia et näe ilman nelivetoa
Islannin huikeimmat maisemat odottavat ylänköalueella, mutta reitti perille ei ole helppo. Land Rover joutui tositoimiin kivenmurikoiden ja kraaterien keskellä.
Kartalla sadan kilometrin siivu ei näyttänyt pitkältä. Se onkin tyypillisin Islannin-vitsaus: mittasuhteet vääristyvät, kun joka puolella riittää aavaa maisemaa silmänkantamattomiin. Valitsimme Geysiristä sisämaahan päin lähtevän f35:n eli Kjölur-reitin, joka muuttui jo 30 kilometrin jälkeen tasaisesta hiekkatiestä jättikraaterien silpomaksi soraväyläksi. Vaikka ajoimme valtaosan matkasta kävelyvauhtia, vatsalihakset joutuivat töyssyissä koville. Sisämaan F-tiet ovatkin kiellettyjä henkilöautoilta, joiden alustat ja jousitukset hajoavat helposti kovassa rääkissä. Land Rover ei pienestä hätkähtänyt, mutta silti otimme vuokrapelille soravakuutuksen sinkoilevien irtokivien varalta.
Toki Land Rover ei ole se ainoa vaihtoehto (vaikka isäntä tätä mieltä onkin). Pienemmän maasturin saa jo 500-600 euron viikkovuokralla.
Renkaat ehjinä, auto kurassa!
Ai että oliko reitti kaiken ryskimisen väärti? Voi pojat, oli! Islannin sisämaassa koin itseni yhtä pieneksi kuin Grand Canyonin reunalla viime kesänä. Vaikka maisema oli useimmiten todella karu, siihen mahtui uskomaton määrä eri sävyjä. Täällä näimme myös ensimmäistä kertaa jäätikköä, joka reunusti reittiä molemmilta puolilta.
Leirintäalue keskellä ei mitään
Kun uuvuttavan pitkän pomppimisen jälkeen saavuimme Hveravellirin leirintäalueelle, näkymä oli epätodellinen. Kuumien lähteiden, uskomattoman värikkään maan ja jäätiköiden ympäröimä luonnonsuojelualue on kuin Coenin veljesten leffojen outo lavaste. Aavemaisen rauhan keskellä tönötti camping-alueen pieni kahvilabaari, jossa väsyneet matkalaiset lääkitsivät itseään huurteisilla. Leirintäalueella on myös kuuma lähde, jonne oli ihana pulahtaa pitkän ajopäivän päätteeksi.
Yön nukuimme kotoisasti sateen rummuttaessa teltan kattoa. Aamuksi ei tarvinnut virittää herätyskelloa: leirintäalueen kupeessa määki kolmen lampaan lauma.
