Näiden ihmisten vuoksi kannattaa matkustaa Kreikkaan

Unohda uutisissa näkemäsi talouskriisi ja pakolaisvirrat. Mene Kreikkaan. Avaa silmät.

"Kreikkaan saapuu tuhansia pakolaisia päivittäin"

"Rajua väkivaltaa Kreikassa - pakolaiset mellakoivat ja riehuvat"

"Kreikan talouskriisi - tätä kaikkea hulluutta Suomi rahoittaa"

Kun varasin keväällä äitin kanssa viikon matkan Kreikan Samokselle, silmä takertui näihin otsikoihin. Näin jo meidät istumassa kreikkalaisessa tavernassa viinillä, kun lohduttomat pakolaismassat marssivat ohi.

Tulimme Samokselta tiistaina. En nähnyt ainoatakaan pakolaista. En tosin liiemmälti turistejakaan. Se muistutti, kuinka valtava median voima on. Kun jokainen otsikko kirkuu kriisiä, todellisuus vääristyy ja mieli alkaa rakentaa naurettavia uhkakuvia.

Minun silmissäni loma oli täydellinen. Rannoilla olimme usein ainoat turistit. Ravintoloissa ei tarvinnut odottaa ruokaa eikä laskua. Hinnat olivat inhimilliset. Jokaisesta ostoksesta sain kuitin, vaikka välillä olisi tehnyt mieli maksaa vuoristokylän köyhille mummoille edes osa pimeänä.

Ristiriitaiseksi riemun teki paikallisten huoli. Sen näki heidän silmistään ja olemuksestaan. Turisteja on vuodenaikaan nähden yhä liian vähän. Moni tunnusti tämän myös ääneen. Silti saimme vilpitöntä palvelua, ystävällisiä hymyjä ja ruuan päälle aina ylimääräiset jälkiruuat. Kreikkalaisten tavaramerkki, aito vieraanvaraisuus on tallella. Vieras hyvästellään poskisuudelmin ja hädässä olevia autetaan, vaikka moni paikallinen kitkuttaa itsekin minimituloilla. Sellainen sydämellisyys jättää sieluun väkisinkin jäljen.

Tämä matka muistutti vanhasta totuudesta: matkailu avartaa. Voimme lukea kuinka monta kirjaa tai lehtijuttua tahansa, mutta jos emme kohtaa ihmistä silmästä silmään, totuus jää puolitiehen.

Hurmaavasta Samoksesta aion kertoa teille vielä paljon lisää, sillä vehreä ja vuoristoinen saari oli todella positiivinen yllätys. Ehdottomasti kokemisen arvoinen. Menkää ja viekää terveisiä näille ystäville!

Kokkarin pieni kalastajakylä oli kuin postikortista.

Osa kavereista odotti ovella jo heti aamusta.

2 kilometriä pitkällä Votsalakian rannalla ei ollut ruuhkaa.

Äiti kerää matkamuistoja.

Hollannista kotoisin oleva Jojanneke ja kreikkalainen Nik pyörittävät Votsalakiassa ihanaa Chesters-ravintolaa. Siitä tuli kantapaikkamme.


Chestersin järisyttävän herkulliset mezet ja samoslainen valkoviini.

Rakkauteni vuoriin kasvoi tälläkin reissulla. Samoksen länsipuolelta löytyy 1433 metrin korkuinen Kerkis.


Keramiikkataiteilija Giorgos tuli vuosia sitten lomalle Manolatesin vuoristokylään, eikä halunnut enää palata takaisin Ateenaan. En ihmettele. Huikea paikka (tästä lisää myöhemmin!).

Nättiä oli Drakein kylässäkin.

Asuimme Livanina-hotellissa, jonka isännän ja emännän tuntevat Votsalakiassa kaikki. Meillä ei ollut yhteistä kieltä, mutta silti kaikki sujui.

Samos yllätti värikkyydellään ja rehevyydellään.

Votsalakian Ioanna on sympaattinen perheravintola, joka on sinnitellyt laman yli. Paikka oli monena iltana melkein täynnä. Ruoka oli loistavaa!

Ioannan seuraava sukupolvi. Ravintola on muuten saanut nimensä kuvassa olevan Ioanna-tytön mukaan.