Monumentteja ja mökötystä Washingtonissa

Tuskin missään oppii niin hyväksi valtakunnansovittelijaksi kuin matkalla esiteinien kanssa.

"Mun kurkkua kutittaa."

"Mitä järkeä mennä katsomaan tollasta rumaa patsasta?"

"En haluu syömään tonne."

"Mä haluan."

"Miks täällä on näin ärsyttävän kuuma! Tykkään enemmän Suomesta."

"Laita toi ilmastointi pois. Mä jäädyn."

"Etkä laita."

"Onks ton pakko koko ajan ärsyttää?"

"En puhu sit mitään."

"Osta mulle Oreo-jätski."

"Kuinka pitkä matka pitää vielä kävellä?"

"Miksei vieläkään haettu Oreo-jätskejä?"

"Siis eiks Washingtonissa oo mitään biitsejä? Miten nää ihmiset kestää asua täällä?"

"Kauhee vessahätä."

"Ihan kuppanen toi valkoinen talo. Ja noi kaikki muutkin näyttää samalta."

"Mennään jo hotelliin."

"Mä arvasin, ettei saada niitä Oreo-jätskejä. Huomenna sit ostatte."

Washington on siistimpi kuin New York. Ei ole roskavuoria, eikä löyhkääviä viemäreitä.

Tästä nähtävyydestä tykkäsimme kaikki. Olli Orava söi kädestä.

Mall-puisto on valtava. Läntisestä päädystä löytyy Lincolnin muistomerkki.

Suihkulähteillä on rauhoittava ja viilentävä vaikutus.


Perhematkailun perussääntö: joskus pitää saada olla itsekseen.

Capitol Hill oli rempassa.


Pojalla on hikisempi kesätyö (30 C).

Smithsonianin ilmailu- ja avaruusmuseo on huikea. Kerron lisää myöhemmin.

Thomas Jeffersonin muistomerkki on hieno (äitin ja isin mielestä).


Lassi haaveilee Oreo-jäätelöstä.


Washington on muuten tällä hetkellä täynnä teinejä. Luokkaretkiaika.

Onnistunut tulikoe. Ravintola, jossa koko pöytäseurueen oli tilattava sama ruoka.

Eisenhowerin toimistorakennus on komeampi kuin Valkoinen talo.

Hyvä on: iltavalaistuksessa White House on kieltämättä vaikuttava.