Mitä muuta Sansibarilla voi tehdä kuin maata rantatuolissa?

Sukellus Sansibarin nähtävyyksiin ja kulttuuriin paljastaa, että saariryhmä on muutakin kuin rantakohde. Tässä muutama kohdetärppi.

Lehdistömatka: TUI Suomi.

Sansibarin kaupunki: sulttaaneja ja Freddie Mercury

Jos nyt menisin parin viikon lomalle Sansibarille, saattaisin hyvinkin ottaa muutamaksi päiväksi hotellin saaren nimikkokaupungista. Työmatkalla ennätin piipahtaa Sansibarissa vain päiväretkellä, mutta sekin teki vaikutuksen. Länsirannikon puolella sijaitseva vanha merenrantakaupunki on täynnä elämää: pelkästään Mizinganin rantakadulla ehtii nähdä höyryäviä katukojuja, satamaan lipuvia kalastusveneitä, korkean muurin päältä mereen hyppääviä pikkupoikia, vesipiippua polttelevia kaveriporukoita ja arabityyliin koristeltuja rakennuksia. Silmään osui esimerkiksi kaunis Mizingani Seafront hotel, joka valmistui vuonna 1865 kuninkaallisten häämatkakohteeksi.

Rantakadulta voi bongata vuonna 1889 rakennetun sulttaanin palatsin, House of Wondersin, joka on parhaillaan isomman restauroinnin kohteena: Unescon maailmanperintökohde on niin huonossa kunnossa, että pari vuotta sitten suuri osa rakennuksesta romahti maan tasalle.

Sansibarilla on muuten myös Freddie Mercuryn museo, sillä Queenin legendaarinen laulaja vietti täällä lapsuusvuotensa. Museo toimii samassa talossa, jossa Freddien perhe asui.

Huonehinnat Mizingani Seafront Hotellissa näyttäisivät olevan 100-150 euron välillä.
Paikallisten lasten huvia: hyppiä Sansibarin vanhalta muurilta veteen.

Turismi ja naisten asema Sansibarilla

Sansibarin pääkaupungissa kannattaa vierailla jo siksikin, että se antaa paremman käsityksen saaren kulttuurista ja historiasta. Islaminuskon ja sukupuoliroolien vaikutus konkretisoitui ainakin itselleni vasta kaupungissa. Tajusin jossain vaiheessa, että valtaosa kaduille kerääntyneestä porukasta on miehiä. Naiset ovat täällä yhä aika tiukasti kotiin ja lastenhoitoon sidottuja. Toisaalta matkan jälkeen ilahduin penkoessani materiaalia aiheesta. Muun muassa tämä Maailman kuvalehden juttu naisten uimakoulusta muistutti, että meille itsestäänselvät asiat ovat Sansibarin naisille mullistavia. Itsellenikin jäi Sansibarilla se mielikuva, että naiset ovat havahtuneet oikeuksiinsa. Moni haaveilee opiskelusta, työpaikasta ja itsenäisemmästä elämästä. Ehkä se on tullut kasvavan turismin, netin ja länsimaisen mallinkin myötä.

Se on tietysti selkeästi nähtävissä, että Sansibaria on muokattu turismi edellä. Pääsaaren kupeessa oleville pikkusaarille, kuten Mbemballe ja Chumbelle on noussut luksusresortteja, joissa yöpymishinta voi olla yli tuhat euroa. Vaativampaan makuun majoitusta löytyy myös isommalta Pemban saarelta. Sansibar tavoittelee noin puolta miljoonaa matkailijaa vuosittain ja haluaisi, että matkailu työllistäisi yhä enemmän myös paikallista väestöä. Turismista toivotaan taloudellista vetoapua myös maataloudelle ja kalastukselle.

Oppaanamme ollut Heri harmittelikin pandemiaa, joka oli melkoinen isku Sansibarin matkailulle. Silloin rahaa saarelle toivat vain venäläiset, joilla koronarajoitukset olivat löyhemmät. Nyt Ukrainan sota on muuttanut jälleen peliä.

Sansibarin kaupungissa on paljon hyvätasoisia ravintoloita. Capetown Fish Market Zanzibar tarjoaa nimensä mukaisesti kalaruokaa, mutta myös pitkän drinkkilistan ja merinäköalan.

Stone Town: basaaritunnelmaa

James Bond! Se oli ensimmäinen fiilis, kun sukelsimme Sansibarin kaupungin vanhaan osaan, Stone Towniin. Ränsistyneillä kaduilla oli kuumaa ja tungosta. Ohi puikkelehti mopoja, vihanneskärryjä ja jopa veneen perämoottoria kantava mies. Hyvin siihen olisi yksi vihollisia jahtaava Daniel Craigkin sopinut. Olisin voinut vain ottaa päivystyspaikan jostain seinänvierustalta ja seurata sirkusta koko päivän.

Valokuvaamista rakastavalle Stone Town on tosin haastava kohde, sillä paikalliset eivät liiemmin välitä kameran tai kännykän kanssa osoittelevista turisteista. Tässä kohtaa kannattaakin noudattaa hienotunteisuutta: kysyä joko lupa tai keskittyä kuvaamaan enemmän maisemia ja muita yksityiskohtia.


Katosten suojassa oleva Stone Townin basaari on huima paikka. Toripöydät notkuvat vihanneksia, hedelmiä, kalaa ja värikkäitä maustepusseja, joissa on muun muassa currya, inkivääriä, kanelia ja pippuria. Ostin ison nyssäkän mausteita 5 dollarilla tingittyäni hinnasta ensin noin puolet.

Eniten Stone townista saa irti opastetulla kävelykierroksella, joka maksoi 28 euroa.

Basaarin kojujen herkkuja.

Synkkä menneisyys: orjakaupan muistomerkki

Sansibarin hurjalta historialta ei voi sulkea silmiään, mutta Stone Townissa se tulee konkreettisesti iholle. Täällä oli 1700-1800-luvulla yksi maailman vilkkaimmista orjakaupan keskuksista, jossa ihmiset teljettiin ahtaisiin kellareihin. Kolkoissa kammioissa ei ollut peseytymismahdollisuuksia tai edes vessoja. Orjia myös ruoskittiin: mitä enemmän orja kesti kipua, sitä korkeampaa hintaa hänestä saatettiin markkinoilla pyytää. Näin jälkipolville on ainakin kerrottu.

Oli totuus yksityiskohdista sitten mikä tahansa, orjakaupan kammottavuutta ei voi kukaan kieltää. Stone Townin museo (sisäänpääsy 5 dollaria) antaakin hyvän käsityksen mielipuolisesta aikakaudesta ja maasta, jota ovat hallinneet vuoroin arabit, portugalilaiset ja britit.

Pieni mietiskelijä Stone Townissa.
Emerson Spice Hotel on visiitin väärti jo kattoterassilla olevan ravintolan vuoksi. Livemusiikkia on 6 iltana viikossa.

Mausteplantaasi: onko tämä muka kaneli?

On hämmentävää saada käsiinsä ruohotupsu, lehti tai pala puun kaarnaa, joiden tuoksun tunnistaa heti. Sitruunaruohoa! Ihan selvästi kanelia! Tämä on inkivääriä! Siis kasvaako pippuri oikeasti pensaassa? Ja ananas maassa? Itsensä tuntee jatkuvasti tyhmäksi, kun tutuista raaka-aineista paljastuu uutta. Saaren kostea ja kuuma ilmasto on ihanteellinen maanviljelyyn, ja puutarhat ovatkin täällä reheviä.

Vierailu Spice Farmilla kuuluu ehdottomasti Sansibarin-matkaan. Mausteplantaaseja on pitkin saarta, mutta tiiviimpi rykelmä löytyy noin kymmenen kilometrin päässä pääkaupungista, Mndosta. Kaikki plantaasit noudattavat suunnilleen samaa kaavaa: ensin vieraat saavat opastetun kierroksen farmille, ja lopuksi syödään lounas. Meidän retki oli TUI:n kautta ja maksoi 34 euroa. Retken hintaan kuuluivat kyydit hotellilta sekä opastus ja ruoka.

Tunnistitko muskottipähkinän?
Pippuri kasvaa kaukana.
Maustetyttö koristeltiin.
Kuva: Chris Willan, Chako Zanzibar.

Chako edistää kiertotaloutta Sansibarilla

Sansibar on hyvä esimerkki kohteesta, joka joutuu taiteilemaan turismin haittojen ja hyötyjen välimaastossa. Pieni saari tarvitsee kipeästi matkailijoiden tuomaa tulovirtaa. Huonona puolena on turistien visiiteistä syntyvä jätevuori, joka on uhka ainutlaatuiselle luonnolle. Lisäksi paikallisten parissakin on vielä paljon tietämättömyyttä luonnonsuojelun suhteen, eikä Sansibarilla muutenkaan ole kunnon jätehuoltojärjestelmää.

Yhdeksi haasteiden ratkojaksi saarella on ryhtynyt kiertotalouteen erikoistunut yritys nimeltä Chako, jonka idea on jatkojalostaa hotellien muovi- ja lasijätettä ja myydä niistä kehitetyt uudet tuotteet takaisin hotelleille sekä yksittäisille kuluttajille. Vuonna 2010 perustettu yritys on kerännyt saaren hotelleista ja ravintoloista jo 5100 kiloa muovia ja 1,8 miljoonaa kiloa lasipulloja. Niistä valmistetaan käsityönä mm. valaisimia, kynttiläkippoja, maljakoita, astioita ja jopa pöytiä.

Chakossa ei kaunistella Sansibarin jätetilannetta: tietoiskut konttien kyljessä kertovat, että 80 % saaren jätteistä syntyy hotelleista ja ravintoloista.


Vierailimme Mndossa (aivan mausteplantaasien vieressä muuten) sijaitsevassa Chakossa, joka on siis avoinna myös yleisölle. Teräskonteista rakennetussa kierrätyskeskuksessa on töissä 50 paikallista, jotka nikkaroivat pajalla lasia, muovia ja puuta. Tämä onkin Chakon toinen missio: kouluttaa varsinkin nuoria ja erityisesti naisia, joiden on vaikea löytää työtä Sansibarilla. Lisäksi chakolaiset kiertävät kouluissa ja kyläyhteisöissä lisäämässä ympäristötietoisuutta.

TUI on sitoutunut rahoittamaan hanketta vuosiksi 2022-25. Toivon sydämestäni, että hanke jatkuu ja laajenee, sillä maalaisjärjelläkin on pääteltävissä, että tästä hyötyy koko Sansibar.

Chako työllistää erityisesti naisia.
Chakossa on pajan lisäksi pieni kahvila ja puoti, josta voi hankkia tuliaisia.

Hikeä Jozanin kansallispuistossa

Sansibarin eteläpuolella sijaitseva Jozanin kansallispuisto on elämys, vaikkakin hikinen sellainen. Mykistävintä on, että 50 neliökilometrin kokoinen alue lepää osittain vanhan koralliriutan päällä. Valkoisia koralleja näkyykin reiteillä pitkin matkaa. Pääosin metsä koostuu mangrovepuista ja saniaisia muistuttavista pensaista. Jozani on mm. villisikojen, antilooppilajien, kameleonttien, trooppisten lintujen ja sadan perhoslajin koti. Ainutlaatuisin asukas on sansibaringueretsa (yläkuvassa), joita asuu vain tällä saarella noin 1500 yksilön verran. Mekin näimme punertavaselkäisen apinan ihan vierestä. Sympaattinen oloinen kaveri!

Jozaniin on viisainta mennä oppaan kera, sillä vaikka metsä ei olekaan kovin suuri, ei täällä mielellään eksyisikään. Sekin hyvä puoli on, että retken hintaan kuuluvat yleensä kyyditykset hotellilta (Hinta TUIn kautta: 48 e).

Ai niin: muista hyvä ihminen ottaa mukaan vesipullo ja joku rätti. Itse valuin hikeä taukoamatta päästä varpaisiin, sillä Jozanissa on melkoinen kosteusprosentti.

Kuumaa on, vaikka aurinko ei Jozaniin porotakaan.
Oppaasta on hyötyä näillä poluilla.
Jozanissa voi kompastua vaikka koralliin.

Sansibarin pikkusaaret ja koralliriutat

Jos olisin voinut viettää Sansibarilla pidemmän aikaa (työmatka kesti vain vajaan viikon), olisin ehdottomasti halunnut tutustua tarkemmin sen pieniin saariin ja koralliriuttoihin. Sansibar on sukellusta ja snorklausta harrastavan unelma, sillä vesi on käsittämättömän kirkasta. Sansibarilla järjestetään esimerkiksi retkiä, joilla voi päästä uimaan delfiinien kanssa tai tutustumaan suojeltuihin jättikilpikonniin. Muista saarista kehuja ovat keränneet ainakin Prison Island, Nakupenda Sandbank ja Pemba. Yllä olevan kuvan nappasin pienkoneesta, kun lensimme päiväksi mantereen puolelle Tansaniaan safarille. Huimasta kokemuksesta kerronkin enemmän seuraavassa postauksessa.

Mitä rokotuksia ja asiakirjoja kohteeseen vaaditaan? Entä milloin on paras aika matkustaa Sansibarille? Koostin kohteen tärkeimmät faktat tänne.

Sansibarista kirjoitti muuten hiljattain myös Seikkailijatteret-blogin Laura, jonka kokemuksia saaresta löytyy täältä.

Sansibarilla voi päästä myös purjehtimaan tai purjelautailemaan joko omatoimisesti tai kyydillä.