Minkälaisen kunnon ja välineet alppivaellus vaatii?

Näin mielessäni Veikka Gustafssonin, köydet ja valjaat. Olin taas väärässä.

Tämä matka toteutettiin yhteistyössä STS Alppimatkojen ja Haglöfsin kanssa. Mielipiteet ovat omiani.

Lenkkeilin hulluna ennen Itävallan-matkaa. Ajattelin, ettei kunto muuten kestäisi pyöräilyä ja vaellusta ohuessa alppi-ilmastossa.

Vaelluspäivän aamuna tapasin retkeilykaverini, ryhmän 60-70-vuotiaita rouvia ja herroja kävelysauvojen kera. Olihan se yllätys. Olin kuvitellut näkeväni kolmekymppisiä kiipeilijämiehiä hakut tanassa ja köydet olalla. Oppaamme Hanne tuumasi, että eipä tämä mitään: edelliselle vaellukselle oli osallistunut jopa yli kahdeksankymppinen reippailija.

Hyvällä peruskunnolla pärjää ainakin Bad Gasteinin reiteillä mainiosti. Satasen sprinttejä juoksevat pinkojat voivat Alpeilla hyvinkin hävitä keski-ikäiselle sauvakävelijärouvalle, jonka säännölliseen viikko-ohjelmaan kuuluvat parin tunnin juorulenkit naapurin rouvan kanssa. Alppivaelluksella tarvitaan ennen kaikkea kestävyyttä ja kärsivällisyyttä. Hosumalla päätyy maitohapoille tai rotkoon.

Vaellusreitit on merkitty värikoodein samaan tapaan kuin laskettelumäissä: punainen on vaikea, vihreä ja sininen helpompia. Me köröttelimme ensin tuolihisseillä Graukogelin rinteelle, josta lähdimme kipuamaan 5,7 kilometrin keskitasoista reittiä. Patikointipolku kulki huikeissa maisemissa ja välillä jyrkkien vuorenrinteiden reunamilla. Reitin korkein piste on reilussa parissa kilometrissä, joten ilmakin tuntuu kivutessa tosiaan ohuemmalta. Puolivälin krouvissa meitä odotti kaunis Palfnersee-järvi, jonka 15-asteiseen veteen hurjimmat pulahtivat. Vaikka matka ei tuntunut kartalla pitkältä, koko etappiin meni aikaa melkein 6 tuntia.

Koska sää vuorilla voi kesälläkin olla ailahteleva, kannattaa reppuun pakata sateenkestävä, hengittävä takki. Varrelliset vaelluskengät ovat sitäkin tärkeämmät. Ne suojaavat nilkkoja nyrjähdyksiltä kivikossa, eivätkä muutu luistimiksi märällä alustalla. Me saimme testattavaksi Haglöfsin varusteet, jotka joutuivatkin ultimaattiseen koetukseen loppumatkan rankkasateessa.

Ai niin, tärkein varuste tulee tässä: hyvä opas. Vaikka Bad Gasteinin reitit on merkitty kohtalaisesti, en ainakaan itse lähtisi ensimmäiselle vaellukselle yksin. Tämä on toki makuasia.

Lisätietoa vaelluksista ja reiteistä: STS Alppimatkat ja Bad Gasteinin nettisivut.

Pilvet roikkuivat alhaalla vaelluspäivänä Bad Gasteinissa.

Tiinaa ja Jussia ihan selvästi jännittää. On muuten melkoisen eri meininki istua tuolihississä ilman suksia ja pakkasviimaa.

Tällaisiakin kavereita voi tulla vastaan.

Patikoijan todellinen kestävyys mitataan.

Niin on vetävä askel (vielä). Kuva (vas): Jussi Ovaskainen.


Graukogelin reitti on kohtuullisen helppo, mutta kyllä tämänkin varrelle jyrkkiä pudotuksia mahtuu.

Haglöfsin varrelliset vaelluskengät pitivät nilkat ehjinä ja sukat kuivina. Höttöisissä city-lenkkareissa kulkevalta napakka kenkä vaati ensin totuttelua. Kuva: Jussi Ovaskainen.

Ei parane Helunan peruuttaa.

Tiina ja minä. Vähän valloittajien elkeitä meillä tässä.

Hanne Mäkinen luotsaa vaellusryhmiä Bad Gasteinissa kesäisin.

Antin, Harrin, Tiinan ja Johannan huilitauko.

Värimaailma Palfnersee-järvellä on epätodellisen kaunis.

Jonkun sortin tarkkailupönttöjä, veikkaan.

Paluumatkalla alkoi sataa. Haglöfsin Gore-Tex piti kosteuden poissa. Kuva: Jussi Ovaskainen.

Paluukyydin näkyvyys oli hieman heikompi.