Minkälainen on hyvä blogi? Osa 2.

Blogimenestykseen ei ole yhtä reseptiä, mutta tietyt elementit yleensä toistuvat.

1. “Ei tehrä tästä ny mitään numeroo!”

Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana tavannut kymmeniä pöytälaatikkobloggaajia, joilla on hurja vimma toteuttaa itseään. Ongelma on, että kukaan ei tiedä siitä. Pöytälaatikkobloggaaja tuhertaa salaa itsekseen, koska “tämä on nyt vain tämmöinen, eikä tätä kehtaa kenellekään näyttää”. Herraisä, MIKSEI! En ikinä jaksaisi käyttää blogiin näin paljon aikaa, jos nysväisin tätä vain yksikseni. Yhteisöllisyys on tässä harrastuksessa juuri parasta: kommunikointi lukijoiden ja muiden bloggaajien kanssa. Tee blogistasi niin hyvä, että voisit ostaa sille vaikka etusivun mainoksen Hesarista. Ole ylpeä siitä mitä osaat.

2. Koukuttavan blogijutun salaisuus

Vaikka itse kirjoitan matkustamisesta, seuraan blogeja laidasta laitaan. Tällä hetkellä olen koukussa Maija Ilmoniemen Mailife-blogiin. Kolmekymppisessä Maijassa tiivistyy kaikki, joka saa lukijan addiktoitumaan: rohkeat elämänvalinnat, itsensä likoon heittäminen, heikkouksien paljastaminen. Maija on uskaltanut jättää epätyydyttävän työn, muuttaa miehen perässä Tukholmaan ja videoblogata työhakemuksensa ruotsiksi. Muun muassa. Nyt Maija asuu Norjassa ja työskentelee kalatehtaan siimankoukuttajana. Vaikka blogissa pyöritään paljon oman pään sisällä, lukijan on helppo samaistua Maijan ajatuksiin. Maija pitää myös videoblogia:

Olen aina syttynyt suoruudesta ja mustasta huumorista. Sellainen on esimerkiksi Sari Helinin Huono Äiti, joka on muuten samalla malliesimerkki blogin onnistuneesta brändäyksestä.

Jaa, mistä en syty? Pitkistä ja kuivista asiajorinoista en ainakaan. Tai kielioppivirheitä vilisevistä blogeista, joissa joka julmetun yhdyssana on kirjoitettu erikseen. Poikkeus vahvistaa säännön. Tämän lintumiehen tarinointion niin herkullisen provokatiivista, että annan anteeksi pilkkuvirheet.

P.S. Julkaise juttuja vähintään kerran viikossa tai lukijat unohtavat sinut.

3. Miltä sen pitäisi sitten näyttää?

Perussääntö: keep it simple! Mitä nopeammin lukija löytää blogin pääelementit ja perustiedot (kuka olet ja mistä kirjoitat), sitä pidemmäksi aikaa hän jää tutkimaan sisältöäkin. Valitse helppolukuinen fontti, ja satsaa isoihin kuviin. Tämä ei välttämättä tarkoita järjestelmäkameraan investoimista. Kännykälläkin voi saada laadukkaita otoksia, jos niitä muokkaa kuvankäsittelyohjelmilla. Itsellesi sopivan tyylin löydät parhaiten googlettamalla muiden blogeja. Kun vastaan osuu kaunis sivu, laita bloggaajalle rohkeasti viestiä ja kysy, mille alustalle hän on oman bloginsa perustanut. Suosikkejani ovat Kaukokaipuun, Panun matkojen, Rimman blogit, joita yhdistävät laadukkaat valokuvat. Visuaalinen itsensä toteuttaminen on suurimpia syitä myös oman blogin perustamiseen. Olen harrastanut valokuvausta yli kymmenen vuotta, ja halusin rakkaimmille otoksille jonkun foorumin.

P.S. Muista lisätä sivulle Facebook-, Instagram- ja Twitter -tiliesi linkit, sillä ne ovat oleellinen osa blogin brändäystä!

4. Kuka niitä videoita jaksaa katsoa?

Tätä olen pohtinut paljon. Olen videoiden kuvaajana ja editoijana vasta aloittelija, minkä vuoksi liikkuvan kuvan tuottamiseen menee kohtuuttomasti aikaa. Pitkälti kyse on myös sukupolvierosta: olen huomattavasti laiskempi klikkaamaan videoita auki kuin esimerkiksi omat mukulani ( 10 ja 11 vee), jotka fanittavat täysillä teini-vloggaajiaan. Toistaiseksi olen kuvannut videot musiikkivoittoisina järkkärikameralla (Canon 6D) ja editoinut Photoshop Premiere Pro -ohjelmalla. Jos haluaisin videoihin mukaan puhetta, pitäisi melkein investoida jonkunlaiseen mikrofoniin kunnollisen äänenlaadun takaamiseksi.

Toisaalta: hirveän vaikea on nähdä itseään “Smokahontaksena”, vaikka tätäkin Sara Maria Forsbergin videota on katsottu YouTubessa yli 13 mljoonaa kertaa:

Tee siis videoiden kanssa juuri niin kuin itsestä tuntuu. Jos esiintyminen kameran edessä on luontevaa ja juttua riittää, niin miksi et perustaisi omaa YouTube- tai Vimeo -kanavaa. Millään en silti usko, että blogin suosio olisi videoista kiinni. Persoonallisesti kirjoitettu ja kuvitettu juttu päihittää koska tahansa keskinkertaisen videoräpellyksen.

LUE MYÖS:

Kannattaako bloggaaminen? Osa 1.

10 asiaa, jotka olen oppinut bloggaamisesta