Mikkelin Musiikkijuhlat – kyyneliä, yllätyksiä ja huikea Lontoon Philharmonia

Mikkelissä voi käydä niinkin, että päätyy Lontoon Philharmonia-orkesterin kanssa jatkoille ja jalkapallo-otteluun.

Kaupallinen yhteistyö: EU:n osarahoittama LakeSaimaa 2.0 -hanke, jonka rahoittajaviranomaisena toimii Etelä-Savon maakuntaliitto.

Tunnustan, etten nukkunut tätä reissua edeltävänä yönä kovin hyvin. Syy: sain tehtäväkseni haastatella Lontoon arvostetun Philharmonia-orkesterin soittajia.

"Yritänkö teeskennellä klassisen musiikin asiantuntijaa vai paljastanko suosiolla olevani amatööri?" kysyin paniikkipäissäni puolisolta.

"Kysy, mikä heidän lempiruokansa on. Se murtaa jään aina", mies ehdotti, enkä yllättynyt. On aivan sama, ketä olen menossa jututtamaan, puoliso tyrkyttää joka kerta ratkaisuksi suosikkiaan, LEMPI-juttusarjaa.

Äiti lähti Mikkeliin seuraksi eli tavallaan sain jo kyytiini yhden muusikon. Eikö sellaista titteliä voi jo käyttää, jos on opetellut soittamaan ukulelea Youtube-videoiden avulla? Ihan vielä ei Finlandia taitu, muttei paljon puutu.

Matkalla mietimme, miksi klassisen musiikin konsertteihin liittyy niin paljon ennakkoluuloja. Mistä on tullut se mielikuva, että katsomoon voisivat istahtaa vain mestarit, jotka osaavat Sibeliuksen sinfoniat etu- ja takaperin tai tunnistavat teoksen ensisävelistä, onko kyse Bachista vai Chopinista? Mikä on ylipäätään oikea tapa nauttia musiikista?

Tätä lähdimme selvittämään 3.–11.8.24 järjestetyille Mikkelin Musiikkijuhlille.

Tiesitkö tämän Mikkelin Musiikkijuhlista?

1. Musiikkijuhlia on järjestetty Mikkelissä vuodesta 1993.
2. 1993–2022 Mikkelin Musiikkijuhlia johti kapellimestari Valeri Gergijev, joka tunnetaan myös pietarilaisesta Mariinski-teatterista. Yhteistyö päättyi Ukrainan sotaan, sillä Gergijevillä oli turhan läheiset välit Putinin kanssa.
3. Musiikkijuhlien taiteellisena johtajana toimii nykyään kapellimestari Erkki Lasonpalo ja festivaalijohtajana Mirva Helske.
4. Musiikkijuhlilla on ainutlaatuinen yhteistyösopimus Santtu-Matias Rouvalin johtaman London Philharmonia Orchestran kanssa vuosiksi 2023-26.
5. Viime vuosina ohjelmistoa on uudistettu: 1,5 viikon Musiikkijuhlien aikana Mikkelissä on tarjolla tapahtumia ilmaiskonserteista sinfonioihin.
   

Mikkelin Mikaeli konserttipaikkana

Olen käynyt Mikkelissä useasti, mutta komea konsertti- ja kongressitalo Mikaeli on jäänyt aiemmilla kerroilla kokematta. Arto Sipisen suunnittelema tapahtumakeskus on yllättävän monipuolinen: syksyllä ohjelmistossa on esityksiä stand upista musikaaleihin ja konserttisalikiertueisiin.

Mikkelin Musiikkijuhlat levittäytyivät tänäkin vuonna ympäri kaupunkia ja lähitienoota eli tapahtumia oli Mikaelin lisäksi mm. Pitäjänkirkossa, kauppakeskus Stellassa, lomakeskuksissa sekä sodan ja rauhan keskus Muistissa.

Pelimusiikkia sinfoniakonsertissa

Vaikka perinteistä on hyvä pitää kiinni, niiden vangiksi ei pidä jäädä. Tämä onkin oivallettu Mikkelin Musiikkijuhlilla, jota Mirva Helske ja Erkki Lasonpalo ovat uudistaneet rohkeasti. Tänä kesänä katsojat pääsivät kokeilemaan virtuaalilasien avulla, miltä sinfoniakonsertti näyttää ja kuulostaa lavalta koettuna. Mirva kertoi, että nuoremman festariyleisön suosikiksi nousi Game Music Collectiven konsertti, joka koostui tietokone-, kännykkä- ja konsolipelien teemamusiikista.

"Pelit ovat nykyään täynnä sinfoniaorkesterien soittamaa klassista musiikkia. Moni ei vain tule ajatelleeksi sitä."

Mikkelin Musiikkijuhlilla vierailee oheistapahtumat mukaan lukien vuosittain yli 14 000 kävijää. Persoonallisen festivaalin ovat löytäneet myös keskieurooppalaiset.

"Toivoisin, että Suomessa ymmärrettäisiin, kuinka iso merkitys tällaisilla tapahtumilla on pienille paikkakunnille. Ne tuovat meille matkailijoita ja myös uusia asukkaita. Jos kulttuuria ei ole, uhkana on, että koko Suomi on pian täynnä pelkkiä isoja ketjuliikkeitä", Erkki Lasonpalo pohti.

En voisi olla enempää samaa mieltä: maakuntien tienvarsilla on jo pelottavan tiuhaan ABC-huoltamoita ja toistensa kopioilta näyttäviä kauppakeskuksia.

Bruckner + me = itkuksi meni!

Kävimme äidin kanssa kahdessa Philharmonian konsertissa. Ensimmäisenä iltana kuulimme Anton Brucknerin mahtipontisen Sinfonia nro 7:n, jota johti ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali. Tosin konsertti käynnistyi herkemmällä Sibeliuksella (Myrsky-sarja nro 2, op. 109 nro 3), joka soi parvelle saakka sellaisella intensiteetillä, että kyynelpadot murtuivat noin 30 sekunnin kohdalla.

Mikä siinä onkin, että jousisektioita kuunnellessa käy aina näin! Ensin liikutus tuntuu rintakehässä, sitten se etenee möykyksi kurkun kohdalle ja kohoaa sieltä silmiin. Jousiosuuksien voimistuessa alaluomet ovat lopulta niin täynnä suolavettä, että mikään silmien räpyttely tai hihaan pyyhkiminen ei auta. Kaikki tulvii yli äyräiden sisä- ja ulkopuolelta. Vieruskaveria katsomattakin tiesin, että äidin puolella oli menossa sama taistelu. Konsertin loppuvaiheessa jo nauratti: herkkyys lienee meillä sukuvika.

Mutta ei se ole muuten helppoa kapellimestarillekaan. Kun Rouvali tuli jutustelemaan yleisölle väliajalla, hän totesi:

"Hankalinta Brucknerissa on yrittää pysyä paikoillaan ja muistaa, ettei tarvitse huitoa käsillä niin paljon. Antaa musiikin vain soida."

Oopperaklassikot + me = taas silmässä roskia!

Lauantaina oli Philharmonian Oopperagaalan vuoro. Orkesteria johti Ville Matvejeff ja lavalle nousivat Marjukka Tepponen ja Sonja Herranen sekä tenori Johan Krogius ja basso Timo Riihonen.

On mielenkiintoista, miten koko konsertin dramaturgia muuttuu heti, kun mukana ovat solistit. Illan aikana kuultiin valikoituja paloja mm. Cosi fan Tutten, Taikahuilun, Faustin, Macbethin, Toscan ja Madame Butterflyn oopperoista. Hiukan kuin olisi tehnyt pikamatkan Savonlinnan oopperajuhlille klassikoiden voimin: varsinkin nelikon yhteisesitykset olivat huikeita. Suurimman vaikutuksen teki Sonja Herranen, josta piti heti käydä googlaamassa tietoa väliajalla. Ei uskoisi, että Sonja on vasta 27-vuotias. Huikea lahjakkuus!

Kun ajelimme illan hämärässä takaisin hotellille, oli pakko kajauttaa Spotifysta vähän La Traviataa. Tämä viikonloppu muistutti jälleen, ettei musiikista nauttimiseen tarvita ohjekirjaa. Riittää, kun on sydän auki.

Tulossa 2025: Lord of the Rings -konsertti

Nythän on niin, että tutkin täällä jo ensi vuoden Mikkelin Musiikkijuhlien ohjelmaa, jonka päätapahtumat on juuri julkaistu. Lontoon Philharmonia palaa Etelä-Savoon ensikin kesänä ja luvassa on muun muassa Taru sormusten herrasta -konsertti sekä Mozartin rakastettu Requiem. Kiinnostaisi päästä kuulemaan myös Sinfoniaorkesteri Vivoa, jonka nuoret taiturit hurmasivat katsojia Mikkelissä tänäkin vuonna.

Philharmonian James ja Alex: "Ainutlaatuinen festari!"

Mietitte ehkä, miten ne haastattelut menivät. No, päädyin jututtamaan Lontoon Philharmonian bassopasunisti James Bucklea ja sellisti Alexander Roltonia, joiden kohtaamista jännitin turhaan. Tavattoman mukavia heppuja. Molemmat ovat olleet Philharmonian vakituisia soittajia jo kuusi vuotta.

Miltä tuntuu, kun on 80 työkaveria?

James: "Tämä on nuoruuden toteutunut unelma. Philharmonia on maailman paras orkesteri, jolla on spesiaali soundi ja huikeat soittajat. Tunnen itseni etuoikeutetuksi, että saan olla osa tätä ryhmää."

Alex: "Monissa muissa orkestereissa ihmiset voivat jakaantua pieniin kuppikuntiin, mutta meillä kaikki tulevat toimeen keskenään eikä mitään kähinöitä synny. Toki luonnollisesti tulee hengailtua enemmän oman sektion soittajien, kuten muiden sellistien kanssa."

Onko Philharmonialla oma WhatsApp-ryhmä?

Alex: "Totta kai! Tosin joudun hiljentämään sen aina välillä, kun ihmiset alkavat postailla sinne liikaa kissavideoita."

Mikä työssänne on raskainta?

James: "Kiertueiden pitkät työpäivät. Mikkelissäkin meillä on ollut harjoitukset heti aamuyhdeksältä ja sitten kaksi esitystä: iltapäivällä ja myöhään illalla, jonka jälkeen on tullut usein vielä lähdettyä jonnekin."

Alex: "Matkustaminen on ehdottomasti rankinta. Se, että olet koko ajan poissa kotoa ja istut lentokoneissa tai busseissa. Pelastukseni on se, että kykenen nukkumaan melkein missä tahansa. Kierrämme nyt Euroopassa, ensi vuonna vuorossa on Japani ja USA. Uudessa-Seelannissa ja Australiassa haluaisin päästä vielä käymään."

Soitatte usein miljoonakaupunkien konserttitaloissa. Mikkelin Musiikkijuhlat taitaa olla aika erilainen kokemus?

James: "On, ja pelkästään positiivisessa mielessä. Parasta on pienen kaupungin kodikas tunnelma. Mikkelissä matkat ovat niin lyhyet, että täällä voi kävellä joka paikkaan ja pulahtaa vaikka järveen ennen työpäivää. Yövymme yliopiston kampuksella, jonka asuntolan jääkaapissa on aina syötävää ja kylmää olutta. Meille järjestetään myös illallisia ja lounaita. Isommissa kaupungeissa meistä ei pidetä ollenkaan näin hyvää huolta."

Alex: "Tämä on jo kolmas kertani Mikkelissä ja tykkään paikasta aina vain enemmän. Ihmiset ovat todella ystävällisiä ja katsomot täynnä Musiikkijuhlien konserteissa.

Mikä Musiikkijuhlien konserteista oli soittajan kannalta mielenkiintoisin?

James: "Santtu-Matiaksen johtama Bruckner ehdottomasti. Bruckner on niin äänekäs ja mahtipontinen, että sitä soittaessa tunteet ottavat helposti vallan. Joudun välillä ihan hillitsemään itseäni, etten innostuisi liikaa."

Alex: "Kaikki konsertit olivat niin erilaisia, että niitä on vaikea verrata keskenään. Mutta ehkä näistä on sanottava Bruckner. Sinfonia nro 7 on ainutlaatuinen."

Jatkoilla sinfoniaorkesterin kanssa: "Pilkkuun asti painetaan"

Brucknerin jälkeen pohdimme äidin kanssa, miten soittajat mahtavat jaksaa, sillä konsertti näytti jo fyysisesti rankalta ponnistukselta. Olin varma, että jokainen muusikko uinahtaa keikan jälkeen samantien instrumenttinsa viereen.

Vielä mitä! Hyvä, kun ehdimme ulos salista, kun orkesteri oli jo kuoriutunut frakeistaan ja juhlapuvuistaan ja hyppäsi Mikaelin edessä odottaviin busseihin. Mekin saimme äidin kanssa kutsun jatkoille Landhaus Kekkolaan, jossa italialainen keittiömestari Marco oli pannut parastaan. Juustot, parmankinkut, lasagne ja viini tekivät kauppansa (ehkä ne ovat sitä lempiruokaa).

"Odottakaa siinä. Käyn hakemassa teillekin juotavaa", uusi ystävämme James touhotti ja houkutteli muusikoiden pöytään. Kynttilät loimottivat ja salissa raikui naurunremakka. Kun teimme puolen yön aikaan lähtöä, porukka oli vielä suuntaamassa saunaan ja uimaan.

Aamulla sama jengi istui jo särmänä sinfoniaorkesterin treeneissä.

Muusikoilla täytyy olla jokin ylimääräinen energiavarasto, ei tämä muuten ole selitettävissä.

Missä välissä ne ehtivät pelata jalkapalloakin...

Sunnuntaina löysimme itsemme Mikkelin Hänninkentän laidalta, jossa oli käynnissä festivaalin odotetuin ohjelmanumero: Philharmonian ja Mikkelin Musiikkijuhlien välinen jalkapallo-ottelu. Kotijoukkueen vahvistuksena nähtiin Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn, joka mökkeilee kesäisin synnyinseudullaan.

"Tämä on kiva perinne, johon olen osallistunut monta kertaa ennenkin. Musiikkijuhlat on tärkeä osa Mikkelin kulttuurikesää, tapahtumalla on valtava merkitys alueelle", hikinen Rehn tuumi, kun vaihdoin hänen kanssaan pari sanaa ottelun jälkeen.

Oli muuten tasainen matsi: melkoisen väännön jälkeen Mikkeli voitti Lontoon 4-3.

En itkenyt kentän laidalla, mutta huusin senkin edestä. Tunteisiin meni tämäkin.