Meretniemen purjehtijaperhe: "Olemme päässeet eroon kiireen tunteesta"

Riikka ja Tuomo Meretniemi kirjoittivat kirjan maailmanympäripurjehduksesta. Tässä herkkupaloja uutukaisesta!

Kaksi vuotta sitten tavallinen kirkkonummelaisperhe pudotti uutispommin, joka loksautti monen suomalaisen leuat auki. Tuomo ja Riikka Meretniemi ilmoittivat lähtevänsä lastensa kanssa kuuden vuoden maailmanympäripurjehdukselle. Viime kesänä sain Tuomon Facebookin kautta kiinni Kolumbiasta ja tein juttua perheen ensimmäisestä purjehdusvuodesta tänne blogiin.

Nyt Tuomo, Riikka, Aarre, 9, Kerttu, 7, ja Martta, 5, ovat ennättäneet 57-jalkaisella Panacea-veneellään Tahitille. Aina, kun vanhemmat ovat purjehdukselta ja arkipyöritykseltä ehtineet, he ovat kirjanneet ylös kokemuksiaan seikkailun ensimmäisistä vuosista. Syyskuussa yksi Tuomon ja Riikan unelmista toteutuu, kun Matka kotina -kirja ilmestyy. Sain huiman tarinan luettavaksi ennakkoon ja ahmin sen hetkessä. Vaikka olen viettänyt melkein kaikki lapsuuteni kesät purjeveneessä, yllätyin, kuinka erilaista elämä on, kun seilataan vähän isommilla vesillä. Kirjassa valotetaan konkreettisesti muun muassa hankkeen kustannuspuolta, kerrotaan lasten koulunkäynnistä ja perheen terveyshuollosta, sekä annetaan ruoka- ja matkakohdevinkkejä. Hauskinta on, että kirjassa jokainen perheenjäsen pääsee ääneen. Lapset kertovat reissusta omista näkökulmistaan ja vanhemmat kuvailevat rehellisesti, miten tällainen elämänmuoto vaikuttaa parisuhteeseen tai kuinka kokemus muuttaa suhtautumista maailman uutisiin ja työelämään.

Tässä teillekin nautittavaksi muutamia valikoituja paloja. Sain myös kolme kirjaa arvottavaksi. Linkin kilpailuun löydät postauksen lopusta!

Kuvat: Tuomo ja Riikka Meretniemi. Lainaukset kirjasta Matka kotina.

Raskas harjoituspurjehdus Välimerellä

"Hellettä oli päivällä yli 40 astetta, mutta onneksi jääkaappimme toimi hyvin. Vähän liiankin hyvin. Pakastin oli niin kylmä, että luukku jäätyi kiinni ja kun avasin sitä väkivalloin, onnistuin telomaan käteni oikein kunnolla. Tytöt olivat molemmat vielä vaipoissa, joten voitte vain kuvitella, millainen haju istumakaukalon laatikosta nousi, kun siellä oli kiloittain käytettyjä vaippoja. Yhtenä iltana valtava kärpäsparvi valtasi veneemme ja kärpäsiä oli aivan joka paikassa. Hermoja kiristi. Lapset itkivät ja tappelivat. Riikka valvoi yöt, kun Martta itki ja halusi syödä rintaa koko ajan. Huusimme Riikan kanssa toisillemme, mutta en edes muista, mistä. Silloin mietin, että mihin soppaan olen käteni laittanut."

Miltä tuntuu hyvästellä koti, työ ja ystävät?

"Tällaiseen projektiin ryhtyminen on melkoinen valinta. Jos jotain haluaa oikein kovasti, on uskallettava päästää irti vanhasta. Taloudellisesti tällaisessa ratkaisussa ei varmaankaan monen mielestä ole mitään järkeä. Elämä on kuitenkin paljon enemmän kuin ura tai raha. Ihmiset ovat ihmiselle se tärkein asia. Ajatus siitä, ettei kavereita tai perhettä tapaa pitkään aikaan, on pelottava. Menetämmekö ystävämme tai riistämmekö lapsiltamme tärkeät lapsuusmuistot esimerkiksi isovanhempien kanssa? Varmaa vastausta tähän emme osaa vielä antaa, mutta on ollut hienoa huomata kuinka hyvin yhteyksiä voi ylläpitää matkojenkin takaa. Uskomme, että oikea ystävyys ja rakkaus kestää myös pitkän välimatkan ja vuosien eron. On luovuttava jostain, jotta voi rakentaa ja kokea uutta. Luopuminen on mahdollistanut meille uskomattoman määrän hienoja yhteisiä kokemuksia perheenä, joita emme perusarjessa olisi koskaan saaneet."

Mitä purjeveneessä eläminen maksaa?

"Rahaa kuluu pääosin ruokaan, vakuutuksiin ja veneen ylläpitoon. Asumiskuluja ei ole, kun killuu ankkurissa. Satamassa käymme vain pakon edessä. Sähkölaskua ei tule,
koska energia otetaan auringosta, tuulesta ja vedestä. Vaatteita ei paljon tarvita, mitä nyt auringonpolttamat uikkarit pitää uusia silloin tällöin. Uintiharrastukset ovat ilmaisia, meikkejä ei tarvita ja tukka leikataan itse. Valtaosa ruuista tehdään veneellä ja leivät leivotaan itse. Venettä ei juuri voi sisustaa, eikä hienolla elektroniikalla tee mitään, koska laajakaistaa ei kuitenkaan ole saatavilla. Autoja ei ole, eikä elokuviin usein pääse, vaikka haluaisikin. Yhteensä rahaa kuluu noin 1600 euroa kuukaudessa. Tämän lisäksi tulevat suuremmat veneen huollot ja korjaukset, kanavamaksut ja muut poikkeukselliset kulut."


Miten lasten koulunkäynti veneessä onnistuu?

"Venekoulussa ei opetella ulkoa mitään, ei edes kertotauluja. Emme pidä oppitunteja, joilla lapset istuvat hiljaa ja kuuntelevat. Oppimista tapahtuu kaikkialla ja kaiken aikaa. Ajattelemme, että lasten luokkahuone voi olla koko maailma kaikkine vivahteineen. Jos oppimisen voi sitoa osaksi jokapäiväistä toimintaa, lapsi ymmärtää, miksi asioita opitaan. Mehän opimme siksi, että opituista asioista olisi meille jotain hyötyä. Teemme koulutehtäviä silloin, kun siihen on hyvä tilaisuus ja siltä tuntuu. Meillä ei ole tarkkaa lukujärjestystä, jossa koululle olisi varattu aina tietty aika päivästä. Joskus Aarre on tehnyt koulutehtävät jo ennen kuin me vanhemmat heräämme. Joskus Kerttu innostuu laskemaan laskuja iltapalan jälkeen ja silloin nukkumaanmenoa voidaan viivästyttää. Viikonlopuilla ja normaaleilla loma-ajoilla ei meidän elämässämme ole juuri mitään merkitystä."

Kutsumattomat vieraat

"Tuomo teki pasta carbonaraa Marokon rannikolla ja tarjoili sen minulle avotilaan. Jouduin kysymään, että oletko kulta rouhinut tähän oikein mustapippuria päälle? – En, eihän meillä ole pippurimyllyä! Mustat pilkut osoittautuivat ensimmäiseksi kohtaamiseksi keitettyjen riisihäröjen (weevils) kanssa. Sodimme myös muurahaisyhdyskuntaa vastaan kuukausia. Riikka löysi vasta Panamassa emopesän keulapiikin spinnuvaraston alta. Torakat ovat suurin pelko. Torakan munat saattavat tulla kaupasta pahvipaketin saumoissa tai kenkien mukana kaupungilta. Ötökät voivat kiivetä laiturilta köysiä myöten veneeseen, tai jopa lentää suoraan ikkunoista sisään. Olemme kuulleet kyllä pahemmistakin vieraista. Muutamaan tuttuun veneeseen on uinut ja kiivennyt rotta. Sen hävittäminen vaatii kuulemma lainakissoja tai maailmanluokan myrkytysoperaatioita. Monet suojelevat venettään laittamalla köysiin booraksihappoa ja erilaisia muovivirityksiä ötököitä ja rottia vastaan."

Pelottaako Atlantilla?

"Kun alkumatkan adrenaliineista on päässyt ja rytmi on löytynyt, ei pelkoa enää ole. Myrskyrintaman kohdalla pelkoon ei ole aikaa, vaan kaikki energia menee toimintaan. Milloin reivataan, onko tavarat kiinnitetty sisällä hyvin, ovatko lapset sängyissään niin, etteivät putoa? Isoja aaltoja ajaessa ei pelkoon ole oikein mahdollisuutta. Fokus on koko ajan seuraavan aallon suunnassa ja omassa suorituksessa. Kuun vaiheesta riippuen yöt ovat mustia tai tosi mustia. Synkimpinä öinä tuskin näkee vieressä kuohuavaa merta saatika mitään muutakaan. Kelluvia rahtilaivoista karanneita kontteja tai nukkuvia valaita ei kannata ajatella."

Mitä matka on tähän mennessä opettanut?

"Suurin muutos on tapahtunut omissa asenteissamme. Paahtavassa, hikisessä helteessä voi olla vain tyytyväinen, jos on saanut yhden asian hoidettua päivän aikana. Aiemmat minämme olisivat keskittyneet murehtimaan kaikkia niitä tekemättömiä tehtäviä ja saavuttamattomia asioita. Jos päivän aikana on normaaleiden askareiden lisäksi saanut vaikkapa siivottua kaksi ruokakaappia tai korjattua ankkurivinssin, on päivä onnistunut."

Rohkeudesta

"Ihminen selviää halutessaan melkein mistä vain. Kun asioita katsotaan vuosien päästä, onnellisimpia ovat ne, jotka ovat uskaltaneet heittäytyä tuntemattomaan, ottaa riskejä, oppia ja tehdä asioita loputtoman unelmoinnin sijaan."

Osallistu kilpailuun!

Jos palat halusta lukea lisää, osallistu tästä linkistä kilpailuun, jossa arvon kaikkien 26.8.2018 mennessä osallistuneiden kesken kolme kappaletta Tuomo ja Riikka Meretniemen Matka kotina -kirjaa (34,90 €).

HUOM! Kilpailu on päättynyt. Matka kotina -kirja lähtee Kirsi Kyllöselle Vääksyyn, Anu Myyrälle Helsinkiin ja Kalle Kangasmaalle Vaasaan. Onnea!

Jos onnetar ei suosinut, mutta haluaisit päästä lukemaan kirjaa, löydät tilauslinkin täältä. Muista, että voit seurata perheen matkaa myös Sail for Goodin nettisivuilta tai Facebookista!