Menneisyys on yhä läsnä Katanpään vankilasaarella

Kustavin Katanpää näyttää tavalliselta vierasvenesatamalta, mutta kätkee sisäänsä hurjia tarinoita.

Olen viettänyt Turun saaristossa koko lapsuuteni, mutten ole ikinä ennen kuullut Katanpään vankilasaaresta. Alkukesästä kävi tuuri, kun pääsin Kustavin-reissun yhteydessä käymään täälläkin.

Voisi sanoa, että sijainti on määritellyt Katanpään kohtalon. Saari on strategisesti otollisessa paikassa, sillä siitä on suora näkyvyys saaristomeren laivaväylille. Tämän takia Katanpäätä pidettiin jo 1800-luvulla sotasatamana.

Saman huomasi Venäjän tsaari Nikolai II, joka keksi vuonna 1915, että Katanpää olisi loistava lisä Itämeren linnoitusketjuun. Siinä ei kauan aikailtu, kun Katanpäähän oli jo roudattu laivalastillinen Mantsurian hunguuseja tositoimiin. Saarelle rakennettiin merivartiotorni, kasarmirakennuksia, bunkkereita, tykkipattereita ja katukivillä päällystetty tie. Suuri osa näistä on yhä tallella ja nähtävissä.

Kun Katanpää siirtyi takaisin Suomelle itsenäistymisen jälkeen, sinne perustettiin vankila (1931-1940). Vankien tehtävänä oli nakutella isoista murikoista noin 80 katukiveä viikossa. Katanpään vankien urakoimia kiviä löytyy kuulemma yhä Eurooppaa myöten.

Vuodesta 1999 Katanpää on ollut avoinna myös yleisölle, mutta sinne ovat eksyneet lähinnä veneilijät. Vanhat kasarmirakennukset olivat muutenkin pahasti rapistumassa, kunnes yrittäjäpariskunta Jukka Grönblom ja Merja Siekkinen otti saaren hoitaakseen.

Tunnelma saarella on yhä autenttinen. Tykkien ja bunkkerien luona voi kuvitella, minkälaista täällä on ollut väijyä pahassa myräkässä. Katukivistä rakennettua pitkää tietä kävellessäni mietin, kuinka rankkaa hommaa tämänkin väylän nakuttaminen on 1900-luvun alun välineillä ollut.

Jukalle ja Merjalle on annettava pisteet jättiurakasta: saarelle on rakennettu vessat, suihkut ja saunat, ja siellä toimii tilausravintola, käsityöpuoti ja taidegalleria.

Katanpäähän on kuljetuksia sekä Uudestakaupungista että Kustavista. Lisätietoa kyydeistä ja palveluista löydät täältä!

P.S. Jos saaren historia muuten kiinnostaa laajemmalti, niin Johanna Pakola on kirjoittanut kirjan Kustavin Katanpää.

Matka Kustavin rannasta Katanpäähän kesti puolisen tuntia. Maisemat olivat upeat.

Vierasvenesatama on suojaisessa poukamassa. Yöpymismaksu: 20 €.

Satamatoimisto.

Merja ja Jukka kertovat kävijöille saaren historiasta mielellään.

Jälkiruuaksi kahvia ja emännän leipomaa pullaa.

Tsaarinaikainen koristeellisuus näkyy yhä rakennuksissa.

Kasarmituvasta löytyneitä aarteita.




Täältä näki tähystää vihollisia.

Saaren neljä tykkipatteria ovat yhä tallella, mutta deaktivoitu.

Katanpään kasvillisuus on monipuolinen yhdistelmä kuivaa kangasmetsää ja rehevää lehtoa.


Kustavin kunnanjohtaja Veijo Katara ja vapaa-aikatoimesta vastaava Maritta Jalonen lähtivät myös seuraksi Katanpäähän.

Rantapuodista tuliaiset.