Matkailuautoloma, taivas vai helvetti? (video!)
Perheen ahtaminen pariin neliöön viikoksi kuulostaa rangaistukselta. Oliko se sitä?
Toteutettu yhteistyössä Touring Carsin kanssa. Mielipiteet ihan omasta päästä!
Edellinen muistoni matkailuautoilusta on 1980-luvun lopulta. Isä keksi, että karavaanarihommaa olisi kiva kokeilla. Koska sopivaa autoa ei löytynyt, hän rakensi sellaisen itse. Pisin reissumme suuntautui Norjaan. Jyrkkä vuonoreitti Bergeniin ja Osloon oli huikea, mutta Volkkari oli usein eri mieltä. Moottori huusi kuin Bull Mentula.
Moottorin kuumeneminen ei ollut pahin pelkoni, kun järjestelin elokuussa perheen kamoja vuokra-autoon. Enemmän mietin, miten pärjäisimme Norjan kapeilla teillä ison auton kanssa. Kauhukuvassa näin riehuvat lapset ja itseni ahtaudesta kilahtaneena. Vaikka toisaalta, hitto soikoon, selvisimmehän me Islannin telttareissustakin!
Vuokrasimme matkailuauton Rovaniemeltä, jotta ajomatka Lofooteille ei olisi niin tolkuttoman pitkä. Koska tarkoitus oli karsia kulut minimiin, hamstrasimme Prismassa kärryt täyteen helppoa, kaasuhellalla kokkailtavaa ruokaa. Petivaatteet toimme tullessamme, retkikalusteet, pienen matkagrillin ja navigaattorillisen tabletin vuokrasimme lisävarusteena.
Tässä videoesittely vuokra-autosta:
Matkailuauto: erilainen lomakoti
Parasta karavaanielämässä oli huolettomuus. Majoituksia ei tarvinnut buukata etukäteen, eikä tiettyyn reittiin hirttäytyä, sillä koti kulki koko ajan mukana. Autossa oli kaksi isoa kaasupulloa, joista emme saaneet edes ensimmäistä kulutettua loppuun, vaikka sillä pidettiin käynnissä jääkaappia, lämmityslaitetta ja hellaa. Pari kertaa tuli testattua suihkuakin. Ahdasta oli, mutta mitä sitä ei olisi valmis tekemään puhtauden eteen.
Vuokraamamme Fiat Argos oli rekisteröity kuudelle hengelle, mutta kyllä neljä on mielestäni siihen maksimi. Näin keskiosan pöytää ei tarvitse venkslata edestakaisin: lapset nukkuivat ohjaamon päällä olevassa vuoteessa, me Timpan kanssa peräpään kerrossängyssä.
Säilytystila on matkailuautossakin tietysti haaste. Tavarat ovat aina "jonkin alla tai takana". Ehkä kokemus tekisi mestarin (niin varmaan!). Vastuualueiden jakaminen on näin pienessä tilassa elinehto. Timppa hoiti ajohommat, lapset retkikalusteet ja jääkaapin (ajon aikana virta akulle, parkissa kaasulle tai sähköpistokkeelle). Meikäläiselle jäivät kokkaushommat ja vessatankin tyhjennys (ei ollut niin paha nakki kuin aluksi pelkäsin). Jokaisella leirintäalueella oli septitankin tyhjennyspaikka, vedenottopiste, sekä viemäri harmaan veden laskua varten.
Kaiken kaikkiaan viikosta jäi hyvä fiilis. Osasyynä tietysti reitin taivaalliset maisemat, ja hyvä keli. En tiedä, olisinko samaa mieltä, jos olisi vihmonut kunnolla vettä. Tai jaksaisinko matkailuautoilua kahta viikkoa putkeen. Mutta näin oli hyvä.
KETUTUKSET TOP3
Lapset: "Ihan tyhmää, kun netti ei toimi!"
Timo: "Onko pakko renkuttaa kännykästä sitä samaa biisiä 600.kertaa?"
Sanna: "Kuka perkele on jättäny kamat taas keskelle lattiaa!"
Lue myös:
Postikorttimaisemia Lofooteilta
Isän, äitin ja siskon kanssa asuntoautoilemassa joskus 1980-luvun lopulla.
Tuskin olisimme saaneet hotellihuonetta tällaisesta maisemasta.
Jokaisella omat puuhat.
Sisustuskuvat: mission impossible. Tavarat tasaisesti levällään.
Plussaa: tuli syötyä aina yhdessä.
Kokin maisema. Herkullinen tilanne kytätä muita.
Italian pata valmistumassa. Matkailuautoon kannattaa valita helpot appeet.
Vessa muuntautuu myös suihkutilaksi. Vesi lämpenee kaasulla.
Emäntä kiillottaa legot.
Kauppaostokset suoraan jääkaappiin.
Sängyn alta löytyi auton levyinen säilytystila.
Operaatio Paskahuussin tyhjennys.
Grilli kuumaksi Kilpisjärvellä.
Lapset olisivat karavaanailleet pidempäänkin.
Illan paras hetki.