Mariposa – kylä kuin karkki

Jokin pikkukylissä on aina viehättänyt minua. Ehkä siksi ihastuin Mariposaankin.

Kalifornian Mariposassa ei ole Saudi-Arabian kokoisia shoppailukeitaita, eikä pakollisten nähtävyyksien suorittamista. On yksi raitti ja kyläläiset, jotka tuntevat toisensa. Ehdotin isännälle, että muutettaisiin tänne ja ryhdyttäisiin kullankaivajiksi.

Aarteiden perässä ne muutkin Mariposaan kuulemma 1800-luvulla tulivat, sillä kylän uumenista löytyi tuolloin valtavia kultakimpaleita. Nykyään raha taitaa valua tänne lähinnä Yosemiten turistien mukana. Kylän keskusta on täynnä sympaattisia kahviloita ja ravintoloita, joista ehdimme testata vain Sugar Pinen. Kahvila on sisustettu klassiseen Amerikan-tyyliin ja siellä on järjettömän hyvät aamiaiset. Sääli, että lounaat ja päivälliset jäivät maistamatta.

Mariposa Lodge -motellille on pakko antaa myös viisi pistettä. Nettivarauksessamme oli ollut jotain häikkää, mutta motellin ystävällinen isäntäpari malttoi pitää huoneen meitä varten, vaikka tulimme vasta iltakymmeneltä. Huoneessa oli kaikki mitä tarvitsimme: ilmastointi, hyvä suihku, jääkaappi, mikro, kahvinkeitin ja upottavan pehmeät sängyt. Iltaisin rentouduimme Lodgen uima-altaassa.

Jos muuten joskus ajelette Mariposan ohi (hihii, ihan kuin tätä tapahtuisi joka viikko), käykää testaamassa Yosemite Zipline. Meidän piti käydä liukumassa vaijereilla jo Las Vegasissa, mutta onneksi lysti siirtyi Mariposaan. Hillittömän hauskaa touhua!

Aitoa Amerikan-tunnelmaa Sugar Pine -kahvilassa.

Näillä eväillä jaksoi kiipeillä.

Ähky.

Mariposan kylänraittia.

Joku muukin oli pysähtynyt tankkaamaan.

Viiden tähden motelli, Mariposa Lodge.

Hän oli vastassa.

Kuin olisi kotiin tullut.

Jos ei tästä ilahdu, niin sitten ei mistään.