Mahtava retkipäivä Helvetinjärven kansallispuistossa

Pirkanmaalla sijaitseva Helvetinjärvi hurmaa jylhillä maisemillaan ja sopii monentasoiselle retkeilijälle.

Oikeastaan Helvetinjärvi osui silmiin sattumalta, kun googlasin yhtenä päivänä Etelä-Suomen kansallispuistoja. Pirkanmaalaisille paikka lienee tuttu. Itse en ollut tästä Ruovedellä sijaitsevasta, 50 neliökilometrin kokoisesta alueesta kuullutkaan.

Meiltä Vantaalta matka Helvetinjärvelle kestää kolme tuntia, joten otimme suosiolla välietapiksi Lempäälän, jossa yövyimme Kaisan ja Mikon luona (kiitos ruhtinaallisesta ylöspidosta Hakaloille). Samalla porukalla päätimme tehdä päiväreissun Ruovedelle.

Sellainen muuten vinkiksi, että jos haluatte päästä näkemään kansallispuiston suosituimman nähtävyyden, jylhän Helvetinkolun, naputelkaa navigaattoriin ravintola Helvetin portti. Näin pääsette puiston itäpuolelle, jonka kupeessa on Kankimäen pysäköintialue. Päivän aikana vastaan tuli eräs seurue, joka oli pysäköinyt vahingossa Iso Helvetinjärven länsipuolelle, Haukanhiedalle, josta Helvetinkolulle ja takaisin kertyy matkaa 11 kilometriä. Kiva reitti tuokin toki, mutta pidempi.


Helvetinjärven kansallispuistosta kiinnostavan tekee maaston monimuotoisuus. Täältä löytyy jyrkkiä kallioita, sammaleista suomaastoa, kuivaa männikköä, järvimaisemaa, rotkoja, kauniita pitkospuita ja lautapolkuja. Tasaisemmissa metsissä on usein vähän se ongelma, etteivät ne jää mieleen. Helvetinjärvi jää. Myös nimensä puolesta, joka juontaa juurensa vanhaan taruun. Sen mukaan eräs isäntä olisi ottanut luvatta hauen vieraasta merrasta, joka aiheutti melkoisen taistelun. Nahinan päätteeksi noita oli loitsunnut, että mokomasta "helvetinjärvestä" ei tarvitse paljon haukisaaliita odottaa.


Helvetinjärven nimi on inspiroinut monia. Myös ravintola Helvetin porttia, jonka sivuilla lukee kutsuvasti "tervetuloa helvettiin". Paikan erikoisuuksia ovat omalla tilalla kasvatettu strutsin- ja villisianliha, mutta kalaa ja kasvisruokiakin listalta löytyy. Me ostimme vain jäätelöt.

Poikkeusolojen vuoksi ravintolan sisätila ei ollut vielä viime viikonloppuna auki, mutta burgereita ja muita herkkuja myytiin ulos pihakojusta.

Aikuinen strutsi voi painaa jopa 170 kiloa. Ei tehnyt mieli mennä tekemään jättiläisten kanssa tuttavuutta (eikä se ole sallittuakaan).


Puiston suosituimman patikkareitin nimi on osuvasti Helvetistä itään. Neljän kilometrin mittainen rengasreitti kulkee aluksi kauniin ja tasaisen männikön halki. Alkumatka on vielä helppokulkuista lautapolkua ja suhteellisen tasaista maastoa. Lauantaina reitillä oli väkeä melkoisesti, mutta sopu antoi sijaa. Ihanteellisinta tänne olisi tietenkin tulla arkena, jolloin on rauhallisempaa.

Sellainen juttu kannattaa muuten myös huomioida, että kännykät ovat kansallispuistossa monin paikoin katveessa.

Helvetinjärven puissa on runsaasti naavaa. Tätä ilman puhtaudesta kertovaa jäkälänsukuista kasvia ei pääkaupunkiseudun metsissä usein näe.


Rengasreitti johdattaa upealle näköalapaikalle, josta luotisuorat kalliot laskevat suoraan pitkulaiseen järveen. Maisemat olivat niin komeat, että pakkohan se oli eväsleiri kalliolle pystyttää. Niin oli tehnyt moni muukin. Telttailijoita oli muuten viikonloppuna kosolti liikenteessä. Jos suunnittelet samaa, katsasta leiriytymispaikat etukäteen tästä kartasta. Helvetistä itään -reitin varrelle ei saa telttaa pystyttää.

Helvetinkolulta aukeaa upea näkymä alas Iso Helvetinjärvelle.
Timppa, Kaisa ja Mikko huilaavat.
Kaffepaussi.
Videokuvauksesta innostunut Anni oli aivan fiiliksissä jylhistä maisemista.


Jos haluat paistella makkaraa, nuotiopaikka tulee vastaan, kun laskeudut opastettua polkua pitkin alas järven rantaan. Portaat ovat melkoisen jyrkät, joten liikuntaesteiselle tämä osio ei enää sovi. Idyllisessä niemenkärjessä on muuten myös päivätupa sekä kuivakäymälä.

Iso Helvetinjärveen olisi kiva tutustua meloen. Se onkin mahdollista, sillä täällä järjestetään opastettuja retkiä. Palveluntarjoajat löydät täältä!

Vesi oli vielä vilpsakkaa, mutta mielettömän kirkasta.
Saniaiset ja sammalmatot kasvavat pystysuoran kallion seinässä.


Puiston suosituin nähtävyys on tietenkin Helvetinkolu, joka on syntynyt 150-200 miljoonaa vuotta sitten maanrepeämän tuloksena. Vaikuttavaa solaa pääsee ihailemaan aluksi ylhäältä päin, mutta jos parimetrisen kivikon läpi haluaa kulkea, se kannattaa tehdä alhaalta ylöspäin. Järven rannalla olevalta nuotiopaikalta vie polku Helvetinkolun alapäähän.  Aluksi isojen kivenlohkareiden ja kantojen päältä kipuaminen arvelutti, mutta ei tämä 40 metrin mittainen reitti mahdoton ole, kun malttaa kulkea rauhallisesti ja ottaa kallionseinämästä tukea. Sateella en ehkä menisi, sillä todennäköisesti maa on silloin mutainen ja liukas.

Puiden sitkeys jaksaa hämmästyttää. 
Kolun kipuaminen on hyvää jumppaa.


Koska meitä jäi vielä kutkuttamaan Helvetinjärven toiset reitit, poikkesimme rengasreitiltä Haukanhiedalle vievälle polulle. Maisema täällä oli myös todella lumoavaa ja vaihtelevaa. Ensin laskeuduimme portaita jyrkkään laaksoon, jonka pohjalla pitkospuut kulkivat vetisen suon poikki. Kallioiden reunustamalta suoetapilta reitti nousi jälleen jyrkkiä rappuja ylös mäennyppylälle, jossa Mikko bongasi puusta sitkeän naputtajan. Pikainen googlaus paljasti, että kyseessä oli pohjantikka.

Pohjantikka on täällä keväisin tuttu nakuttaja (kuva oikealla: Francesco Veronesi, Wikimedia Commons).


Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisimme voineet jatkaa aina Haukanhiedalle saakka, jossa on muun muassa vedenottopiste, sekä nuotio- ja telttapaikka. Palasimme kuitenkin takaisin rengasreitille, jonka loppuetappi kulki laajan suoalueen halki. Kaikkiaan tuli patikoitua kahdeksan kilometriä. Vaikka matkaa ei kertynyt tuon enempää, jalkapohjat ja reisilihakset olivat hellinä. Korkeuserot tekevät liikkumisesta täällä rankempaa.

Summa summarum: upea paikka, jota suosittelen retkikohteeksi koko perheelle, sillä reitin pituuden voi valita oman kunnon mukaan.

Lisätietoa Helvetinjärvestä löydät täältä!

P.S. Jos et vielä ole muuten osallistunut Scandicin hotellilahjakortin arvontaan, löydät skaban täältä. Aikaa on enää 31.5.20 saakka!