Maaginen Kilpisjärvi
Käsivarren Lapissa tajuaa, että Suomi on jotain muuta kuin Helsinki.
En ole koskaan ollut Suomessa Kittilää ylempänä. Ylläs, Levi ja Rovaniemi ovat olleet käsitykseni Lapista. Monotanssit ja minttukaakao talvilomalla.
Kun vuokrasimme elokuussa Rovaniemeltä matkailuauton, meinasimme ensin suhauttaa suoraan Ruotsin läpi Lofooteille. Sitten iski hillitön uteliaisuus. Saakeli! Ajetaankin Kilpisjärvelle.
Ja niin ajettiin. Ensin Pelloon ja siitä E8-tietä Ruotsin rajaa ylös. Reitin valitseminen oli helppoa: tämä tie oli ainoa. Etelän ihmisen näkökulmasta jo Rovaniemi on arktista pohjoista. Mutta Rollostakin on Kilpisjärvelle vielä viiden tunnin ajomatka. Tämän matkan aikana maisema ehtii muuttua täysin. Ensin on kilometritolkulla kuusi- ja mäntymetsän reunustamaa tietä. Poroja jolkottelee vastaan.
Sitten puusto alkaa harventua. Bensa-asemia ja kyliä osuu kohdalle yhä harvemmin. Ajamme kymmeniä kilometrejä aivan yksin. Siellä täällä on yksinäisiä tupia. "Asuuko täällä oikeasti joku?", lapset kysyvät. Olen juuri miettinyt samaa. Tänne pitäisi jokaisen helsinkiläisen, tamperelaisen ja turkulaisen tulla. Lompsahtaisivat asiat perspektiiviin. Nolottaa, että olen joskus valittanut leffateatterin (5 km) tai juna-aseman (4 km) kaukaisuutta... Suomi on täynnä pieniä pitäjiä, joissa katsotaan samoja uutisia maahanmuuttajista ja yhteiskuntasopimuksista, mutta eletään aivan toisenlaista arkea.
Perillä leiriydymme Kilpisjärven retkeilykeskukseen, Saana-tunturin kupeeseen. Kaikki tarpeellinen löytyy: sähköpistoke autoa varten, suihkut ja vessat meille.
Vaelluspolku 1029 metriä korkean Saanan huipulle lähtee heti retkeilykeskuksen kupeesta. Ensin kuljetaan kauniin vaivaiskoivikon läpi pitkospuita pitkin. Sitten luoteistunturin kylkeen rakennettuja portaita harppoen. Lapset hyppelevät 747 askelmaa hetkessä. Me pysähdymme Timpan kanssa tämän tästä hyperventiloimaan kuin astmapotilaat. Loppumatka taivalletaan kivikossa. Vaikka reitti on suhteellisen helppo, 4 kilometrin siivu tuntuu pitkältä.
Ja silti matka on jokaisen hikipisaran ja jalkarakkulan arvoinen. 360-asteinen näkymä Saanan huipulta on mieletön. Alhaalla uinuvat Kilpisjärvi ja Mallan luonnonpuisto, ympärillä lumihuippuiset tunturit ja oranssinsävyinen karu erämaa. Jos ei täällä stressi kaikkoa, niin sitten ei missään.