Lofoottien-kaunein-ranta

Salaa toivon, etteivät turistimassat löytäisi Hauklandia. Teille uskallan tätä suositella.

Tätähän kaikki Lofooteilta etsivät. Sitä valkoisinta ja perunajauhomaisinta rantaa, turkooseinta meren kohtaa. Valokuvissa Pohjois-Norjan biitsit hämäävät: otokset voisivat olla Aasian paratiisirannoilta. Vain lämpötilalukema on eri: kesälläkin parhaimmillaan vain 18 asteen tuntumassa (merivesi 15 C... hrrr!). Toisaalta haluaisin tulla tänne ehdottomasti myös keväällä: silloin, kun lumiset vuoret häikäisevät kilpaa valkoisten rantojen kanssa.

Ennen reissua googlailin hyviä rantoja mm. kalifornialaisen matkabloggaajan, Codyn sivuilta. Suomalaisista bloggaajakavereista täällä kävivät alkukesästä myös Deep Red Bluesin Kea ja Suvi Höydén.

Haukland löytyy Vestvågøyan kunnasta, Lofoottien keskivaiheilta. Kahdesta rannasta koostuva ihanuus sijaitsee suojaisessa poukamassa ja on hulppeiden vuorten ympäröimä. Huipulle kulkee myös vaellusreitti, mutta me ennätimme ihastella rantaa vain hiukan ylempänä kulkevaa tietä pitkin.

En tiedä, kuinka paljon porukkaa täällä pyörii kiivaimman sesongin aikaan, mutta ainakin elokuun loppupuolella oli mukavan rauhallista. Vain muutamia paikallisia kävi rannalla iltaisin polskimassa. Rannalla on kyltti yöpymiskiellosta, mutta koska muutama muukin karavaanari leiriytyi parkkipaikalle, uskalsimme mekin jäädä yöksi. Kukaan ei tullut pois hätistelemään. Luterilaisena syntisäkkinä podin hetken morkkista, mutta se hälveni äkkiä, kun näin jumalaisen auringonlaskun. Anni ja Lassi bongasivat myös delfiiniparven vain sadan metrin päässä rannasta.

Aamulla heräsimme epävireisten lampaiden määkinään. Näitä sympaattisia karvapalloja tepastelee sadoittain läheisillä vuorilla. Kävin lateja moikkaamassakin aamulenkillä. Eivät olleet ollenkaan niin arkoja kuin Islannissa.