Lensitkö syyslomalle ja salasit sen ilmastohäpeän pelossa?

Elämme kuplassa, jossa valehdellaan ja selitellään enemmän kuin koskaan aiemmin. Tekeekö se maailmasta paremman paikan?

Kuten moni teistä aktiivisista seuraajista on ehkä huomannutkin, olen päivittänyt blogia kuluneena vuonna huomattavasti harvemmin. Tämä foorumi on ollut intohimoni ja rakkauteni jo yli yhdeksän vuoden ajan, mutta viime aikoina olen ollut sen kanssa pahassa kriisissä. Ensimmäistä kertaa blogin olemassaolon aikana olen pohtinut vakavissani jopa koko sivuston sulkemista.

Miksi? Koska...

Matkailusta on tullut teennäinen performanssi

Viime vuosina koko keskustelu matkailun ympärillä on vinoutunut ja vääristynyt. Matkustamisesta on tullut teennäinen performanssi, jossa jokaisella osallistujalla on vain yksi sallittu rooli: esittää matkustavansa mahdollisimman vähän ja vastuullisesti. Toimittajana näen ilmiön vahvistumisen myös mediassa: kaukomatkakohteiden määrä lehdissä on viime vuosina radikaalisti vähentynyt. Freelance-toimittajana saan paljon todennäköisemmin myytyä lehtiin matkajutun Seinäjoelta kuin Thaimaasta. Blogit, somekanavat ja lehdet tyhjensivät pandemian aikana tehokkaasti Suomi-pankin ja nyt edessä on haastavin vuodenaika: kuinka saada pimeä ja räntäsateinen härmä näyttämään kiehtovalta unelmakohteelta, joka päihittää turkoosit paratiisirannat?

Olen itsekin moninkertaistanut blogissa lähikohteiden määrän: raportoin ilolla kansallispuistoista, staycationeista, kylpylöistä, Tukholmasta ja Tallinnasta. Toivon, että minulla on jatkossa aikaa ja resursseja toteuttaa myös junamatkoja Eurooppaan ja antaa konkreettisia esimerkkejä niiden hinnoista ja käytännön järjestelyistä. Aihe kiinnostaa minua junamatkailun elämyksen vuoksi, ei vain ilmastonäkökulmasta.

Matkailun uusi ryhmä: selittelijät ja salailijat

On vaikea uskoa, että nykyinen, syyllistämiseen ja valkoisiin valheisiin perustuva matkailuperformanssi muuttaisi maailmaa toivottuun suuntaan. Lentokentät ovat olleet syyslomaviikollakin piukassa porukkaa. Vaikka emme postaisi someen ainuttakaan kuvaa Karibian rannoista tai Barcelonan ravintoloista, ihmiset lentävät yhä, mikäli lystiin vain on budjettia. Osa kaikessa hiljaisuudessa, toiset monipolvisten selittelyjen kera ja julkista synninpäästöä odottaen:

"Meidän kasvisruokaa syövä perheemme ei ole lentänyt vuosikausiin minnekään, mutta nyt oli pakko ostaa päästökompensoidut lennot, jos haluamme vielä nähdä Kanariansaarilla asuvan mummomme elossa...".

Silmiini osui viime viikolla Anna Perhon Instagram-päivitys, jossa hän kertoi New Yorkin matkansa peruuntuneen koronan vuoksi. Harmituksen ohella Anna koki selvästi myös helpotusta siitä, että oli lopulta sairastunut koronaan eikä päässytkään lähtemään varatulle New Yorkin -matkalle. Loma meni mönkään ja rahat hukkaan, mutta eipä tarvinnut vastata someseuraajien nälväisyihin.

Oikeasti: tähänkö pisteeseen olemme tulleet? Missä vaiheessa aloimme käsikirjoittaa aina uudelleen tätä samaa tarinaa, jonka pahiksen arvaa, vaikkei lukisi päivityksiä loppuun?

Tulen yhä lentämään, enkä aio salailla sitä

Yritän pitää kaiken keskellä kiinni linjastani. En halua valehdella tekemisistäni tai esittää ilmastopyhimystä. Tulen lentämään jatkossakin, mutta harkitummin ja vähemmän kuin ennen. Tulen myös kertomaan reissuistani avoimesti somessa ja blogissa sen sijaan, että vaikenisin tai teeskentelisin kitkuttavani resiinalla Phuketiin.

Olen valmis kyseenalaistamaan omia elämäntapojani ja keskustelemaan erilaisista matkailutavoista rakentavasti, kunhan niissä otetaan huomioon realiteetit. Haluan rikkoa ennakkoluulojani ja uteliaalle luonteelleni ominaisesti olen aina valmis kokeilemaan uutta.

Muiden ihmisten syyllistämistä aion jatkossakin vältellä silläkin uhalla, että olen jonkun mielestä hampaaton myötäilijä. Jokainen tehkööt elämässä omat ratkaisunsa niin kauan, kun ne tapahtuvat lain sallimissa rajoissa.

Voisimmeko puhua matkailusta rehellisesti?

Yhden jutun olen pannut viime aikoina ilolla merkille: meillä kaikilla on nyt valtava, patoutunut tarve keskustella matkailusta rehellisesti. Harva uskaltaa vielä tehdä sitä näkyvästi, mutta pinnan alla muhii ja kuplii todella isosti. Huomaan sen saamissani yksityisviesteissä ja erilaisissa kohtaamisissa ihmisten kanssa: alkuviikosta meille kehkeytyi työillallisen osallistujien kesken todella kiinnostava keskustelu juurikin tästä teemasta. Pohdimme, miksi matkailusta on tullut yhtäkkiä tulenarka tabu, josta ei pystytä puhumaan ääneen ilman, että aihe räjähtää heti ääripäiden väittelyksi tai sortuu toistamaan samoja kaavoja.

Riemastuin, kun huomasin, että vastuullisena ja tiedostavana ihmisenä pitämäni toimittaja Laura Friman käsitteli samaa teemaa Instagram-tilillään muutama päivä sitten. Laura "otti riskin" ja rustaili muun muassa seuraavasti:

"Onko ratkaisu silti se, että matkustamme salaa? Se ei vähennä päästöjä tai matkustajamääriä. Voisiko hedelmällisempää olla, että tunnustaisimme julkisesti, että lennämme yhä, niin voisimme miettiä rehellisemmältä pohjalta yhdessä suhdettamme matkailuun ja muovata vähitellen asenteitamme siihen sen pohjalta? Lisäksi voisimme keskustella siitä, onko yksilön syyllistäminen sittenkään tehokkain tapa torjua tai vähentää oikeastaan mitään maailmassa."

Käykää lukemassa Lauran postaus, ja myös siihen liittyvät kiinnostavat kommentit. Toivon todella, että keskustelu matkailun ympärillä muuttuu monitahoisemmaksi eikä pyöri vain oman kilven kiillottamisen, salailun ja viherpesun ympärillä. Tämä ei koske vain yksittäisiä kuluttajia, vaan myös yrityksiä. Mitä realistisemmin ja samaistuttavammin asioita käsittelemme, sitä todennäköisempää on, että pääsemme myös lähemmäksi toivottua lopputulosta.

Sillä täydellisyyttä ei ole olemassa.

Lisää artikkeleita matkailusta ja ilmastonmuutoksesta:

Lentohäpeä ja matkailun kritisointi ilmaston vuoksi
Kriisistä toiseen: minne matka?
Lentokoneissakin jyllää käyttövoimamurros - mikä polttoaine yltää voittajaksi?
Petteri Taalas: Suomen ilmastokeskustelussa on fanatismin piirteitä
Vastuullisuus - ja ilmastokeskustelu vaatii näkökulmien avartamista - ihan kaikilta