Hippibussilla halki Euroopan

Ensimmäisestä roadtripistäni on 33 vuotta, mutta muistan reissun kuin eilisen.

Aina kun epäröin, onko perheen maailmalle retuuttamisessa mitään järkeä, muistelen tätä reissua. Olin seitsemänvuotias, kun pakkauduin äidin, isän ja papan kanssa rättikatto-Volkkariin. Kolmen viikon kesäloman aikana ajoimme Turusta Torremolinokseen ja takaisin. Monen mielestä jo idea oli mielipuolinen.

Reissu on jäänyt mieleen hurjana seikkailuna, jolloin tein monia asioita ensimmäistä kertaa. Liitelin pilvien yläpuolella Alppien vuoristoteillä, tuuletin päätä auton rättikatosta ja nukuin Volkkarin peräboksissa. Samana kesänä opin lukemaan tienvarsikylteistä ja uimaan ilman kellukkeita.

Alunperin matka piti tehdä jo vuotta aiemmin, 1981, mutta tuolloin pääsimme vain puoleen väliin. Volkkari (vm. -67) lorautti öljyt alleen Saksassa. Kotipuolessa Sonderbussiin vaihdettiin moottori, jonka jälkeen soturi oli valmis uuteen taisteluun. Reitti kulki Ruotsin, Tanskan, Hollannin, Saksan, Itävallan, Sveitsin, Italian, Monacon ja Ranskan kautta Espanjaan, jossa sentään maltoimme löhöillä viikon. Nyt naurattaa ajatuskin 9600 kilometristä kahdessa viikossa. Ei ihme, että isällä ja äitillä oli välillä hermo kireällä.

Pappa olisi sen sijaan paahtanut vaikka minkä preerian läpi (suurin innoittajani). Tämänkin matkan tunnelmat hän on taltioinut reissupäiväkirjaansa:

“Nizza on samanlainen kuin Monacokin: rantaa kaartava bulevardi, sen takana rykelminä kerrostaloja ja torneja. Ajoimme palmujen reunustamaa bulevardia. Kuumaa. Filmifestivaalien Cannes oli seuraava. Siellä osui kameraan Monacon prinsessa Caroline autosta noustessaan, kun filmasin kattoluukusta katukäytävän vilinää.”

Luoja, että ajoimme! Aina ja koko ajan. Pikkukylien halki, suurkaupunkien reunoilta, vuoristoteitä, moottoribaanoja. Idyllisten leirintäalueiden sijaan yövyimme useimmiten parkkipaikoilla. Euroa ja pankkikortteja ei ollut, joten valuuttaa oli vaihdettava päivittäin. Volkkarin takaikkunaan kerättiin eri maista muistoksi tarroja.

“Alkaa tulla öljynvaihto ajankohtaiseksi, laskeskelee Juha. Samalla öljyllä ajettu yli 5000 km, osa jo suomen puolella. Pankit kiinni Narbonnessa klo 12:00, kun kesäaika. Meiltä menee sormi suuhun, eikä VW-huoltoa osu näköpiiriin.”

Ei paljon navigaattoreita ja kännyköitä tarvittu:

“Valencian lähellä päätämme kokeilla puhelinsoittoa kotiin, kun International-puhelinkoppi on parkkipaikan laidalla. Ihme ja kumma, saamme heti yhteyden Suomeen. Muutamalla 50 pesetan kolikolla voi puhua tärkeimmät kuulumiset. Mummu ihmettelee langan päässä, että miten puhelimia voi olla näin harvassa.”

Ruoka kokkailtiin kaasukeittimen päällä Volkkarissa:

“Leila keittää hernekeittoa palmun varjossa. Auton kattoluukku on auki. Tunnelma kuin ulkoilmaravintolassa. Tää on mukavaa, oispa aikaa koko kesä tai vuosi.”

Samaa olen usein haaveillut.

Kuvat: Juha Hämäläinen