Laiskanpulskea lomailija all inclusive -hotellissa

Kun kohteessa on saatavilla kaikki herkut, turisti taantuu laitospotilaan tasolle.

"Niin, missä kaikkialla kävittekään Meksikossa? Oliko hyviä ravintoloita?", kaveri kyselee reissumme jälkeen.

Yritän kuumeisesti miettiä kahden viikon tapahtumia, mutta muutamaa päiväreissua lukuunottamatta ei tule juuri mitään mieleen. Nolottaa. Mikä maailmanmatkaaja tällainen on, joka ei kierrä pieniä kalastajakyliä, ajele paikallisbusseilla, eikä eksy edes sivukujien kuppiloihin!

Syytän ja kiitän hotelliamme Viva Wyndham Aztecaa.

All inclusive -resortissa kaikki on käden ulottuvilla. Ruokaa ja juomaa piisaa melkein kellon ympäri. Riittää, kun jaksaa raahautua paikalle. Kun paratiisin portit aukaiseva muoviranneke on käteen napsautettu, voi unohtaa laskujen, rahojen ja rasittavien tippien kanssa puljaamisen. Sitä painelee kuin lapsi huvipuistossa: otanpa tuosta kolmannenkin lautasellisen, kun on ILMAISTA!

Ensimmäisinä päivinä se tuntuu unelmalta. Lapset juoksevat monta kertaa päivässä tilaamassa baarista jäätelöä ja limuja. Kotona eivät ole koskaan yhtä omatoimisia. Äitille ja isille maistuvat vahvemmat liemet: pitäähän sitä jo aamupäivästä yksi mojito tilata, tai joku muu drinkki kilometrin mittaiselta listalta. Hellepäivä ja nestehukka, juu nou. Muchas gracias, amigos!

Kun bikinit alkavat kiristää, huvipuistoihminenkin tajuaa, ettei tämä ilottelu voi jatkua loputtomasti. Sitä ryntää vesijumppaan, hytkyttää selluliittia zumbassa, jyystää ilmastoimattoman kuntosalin juoksumattoa, pyöräilee ympäri Playacarin loma-aluetta ja hikoilee kuin sika. Siitä onkin luonteva siirtyä uima-altaan kautta päivälliselle ja vetää uudet ähkyt hotellin buffassa. Hulvattoman iltashow'n jälkeen mieli on keveä: ei tänne ole nipottamaan tultu. One more Tequila!

Reissun ehtoopuolella aamiaismunakkaat ja hedelmät alkavat tympiä. Sitä ikävöi yksinkertaisia asioita: ruisleipää ja Juhlamokkaa. Pienetkin ponnistukset (aurinkorasvan levittäminen, illalliselle siirtyminen ja vessassa käyminen) tuntuvat työläiltä projekteilta. Semmoista se on, all inclusive -lomailu. Huoletonta ja mukavaa sopivina annoksina.

Hotelli itsessään oli muuten kiva. Rehevällä puutarhalla maisemoitu, hiukan reissussa rähjääntynyt mutta silti kodikas. Palvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Alla vielä tarkempi kurkistus alueeseen.

P.S. Lue myös: Suuri kohdevertailu: Thaimaa vai Meksiko?
Kannattiko viettää joulu Meksikossa?

Meille kävi mäihä. Saimme huoneen maaterassin kera aivan rannan tuntumasta, merinäköalalla.

Hotellin aula oli meksikolaisittain vaatimaton. Viva Wyndham Azteca onkin luokiteltu monella sivulla kolmen tähden hotelliksi.

Tunnelmallinen keskusaukio oli hotellin sydän. Täällä nautittiin aamiaiset ja illalliset ja sometettiin silloin, kun wifi sattui toimimaan.


Puutarhan maya-tunnelmaa.

Siivoojamme mielikuvitus oli loputon.

Perussiistit huoneet ja todella mukavat sängyt. Ilmastointi pelasi hyvin. Jääkaappi, safetyboksi ja tilava kylppäri kuuluivat varustukseen.

Kerrankin hotelli, jossa ei tarvinnut tapella rantatuoleista. Allaspyyhkeet sai käydä vaihtamassa päivittäin.

Usein rantalomilla tulee pulikoitua melkein enemmän altaassa. Tällä kertaa vastustamaton Karibianmeri vei voiton.

Hotellin fillareita sai lainata ilmaiseksi. Playacarin ympäri kiersi kuuden kilometrin reitti.

Toivon, että tämä huvila löytyy airbnb:stä.

Lapset asuivat ensimmäiset päivät hotellin biljardihuoneessa. Playacarin alueella riittää tekemistä golf-harrastajillekin.

Tämä kaveri paistoi muuten aamiaisen parhaat munakkaat.

Hotellissa oli allasbaarin lisäksi kaksi ravintolaa, joista tämä meksikolainen oli ehdoton suosikkimme. Illallista syötiin sirkkojen laulua kuunnellen.

Aamiaisen terveellisin osasto: valmiiksi paloitellut hedelmät ja tuorepuristetut hedelmämehut. Lapsi valitsi sokerimurot.

Kymmenen minuutin kävelymatkan päässä oli sisarhotellimme Viva Wyndham Maya, jonka palvelut kuuluivat hintaan.

Jos ruoka alkoikin loppulomasta hiukan tympiä, tähän maisemaan ei voi kyllästyä ikinä.