Kuusi vuotta purjeveneessä: mitä Meretniemen perheelle kuuluu nyt?

Meretniemien purjehdusseikkailu on kestänyt vuoden. Tavoitin idoliperheeni Kolumbiasta. Tässä kuulumiset!

Tutustuin edelliskeväänä mieheen, joka kertoi mielipuolisesta ideastaan, kuuden vuoden purjehduksesta vaimon ja kolmen pienen lapsen kanssa. Vaikutuin Tuomo Meretniemen kohtaamisesta niin, että tein hankkeesta jutun blogiin.

Yhtä liekeissä tästä vaihtoehtoisesta elämäntavasta on ollut meillä muukin perhe. Tuomon, Riikan, Aarteen, Kertun ja Martan videoita katsoessa on tuntunut siltä kuin olisimme itse mukana reissulla. Suosittelen ottamaan siis seurantaan paitsi Sail for goodin nettisivun, myös Facebookin. Tuolta löytyy säännöllisesti uusia kuvia ja tunnelmia sitä mukaa, kun matka etenee.

Parhaillaan Meretniemet ovat Kolumbiassa. Sain Tuomon kiinni meilitse ja kyselin, mikä on meininki nyt.

Kuvat: Tuomo Meretniemi.

1.Miltä eka vuosi veneessä on tuntunut? Suurimmat yllätykset ja oivallukset?

Ensimmäinen vuosi on mennyt hienosti ja aika on todella vilistänyt nopeasti. Kesti melkein vuoden ennen kuin oma tahti tasaantui, osasimme ottaa vähän rennommin ja jokainen löysi oman paikkansa veneessä. Veneessä on aina jotain korjattavaa, mutta kun asiaan suhtautuu rennosti, kaikki kyllä hoituu. Suurin oivallus on ollut varmaankin se, että mennään oikeasti tuulten mukaan. Kukaan ei ole sanelemassa meille aikataulua tai reittisuunnitelmaa.

2.Mitkä ovat olleet upeimpia maita ja satamia tähän mennessä?

Olemme käyneet jo 20 maassa ja mielenkiintoisimpia ovat olleet Albania, Montenegro, Kap Verde ja Kolumbia. Bonifacion huikea vuonosatama Korsikalla on ollut ehdottomasti hienoin satama.

3.Oletteko joutuneet myrskyihin?

Pahat myrskyt olemme onnistuneet välttämään. Joissain paikoissa olemme odotelleet sopivia tuulia kaksikin viikkoa, mutta se kannattaa aina. Atlantin ylityksessä oli suurta aallokkoa ja ukkospilviä, mutta se ei useinkaan ole vaarallista, epämiellyttävää kylläkin.

4.Onko teille muodostunut reissussa jo tietyt päivärutiinit ja tehtävät?

Rutiineja on syntynyt, mutta meripäivät eroavat paljon niistä päivistä, kun olemme ankkurissa. Satamassa on aina paljon tehtävää veneen huollon ja muonituksen kanssa. Merellä noudatamme öisin kolmen tunnin vuorojärjestelmää (lapset nukkuvat normaalisti). Päivällä otetaan sitten tirsoja, tehdään ruokaa ja säädetään purjeita. Ankkurissa päivät täyttyvät koulunkäynnistä, uimisesta ja lukemisesta. Lapset heräävät normaalisti jo kuudelta, minä keitän aamukahvit ja teen puuron. Sitten uidaan, tehdään koulutehtäviä tai retkeillään naapurisaarille.

5.Oletteko kaivanneet Riikan kanssa kahdenkeskistä aikaa?

Lapset onneksi nukahtavat jo iltakahdeksalta, joten aikaa jää ihan kivasti. Tarvitsemme molemmat myös ihan omaa aikaa, joten otamme vuorotellen lapset mukaan esim. kaupungille ja toinen saa olla hetken ihan hiljaa ja yksikseen.

6.Miten lasten koulunkäynti on onnistunut merellä?

Oppiminen on sujunut yli odotusten. Aina ei ole helppoa. Välillä kynät ja kirjat lentelevät ja äänet nousevat, mutta tulokset ovat loistavia. Olemme edenneet monessa aineessa kaksi luokkaa vuoden aikana ja esim. matikassa enemmänkin.

7.Onko kohdalle osunut vastoinkäymisiä?

Italiassa sattui pikku onnettomuus, kun Martan jalka jäi polkupyörän pinnojen väliin. Muuten olemme selvinneet pienin vaurioin. Veneessä olemme korjanneet diesel-konetta, starttimoottoria, vedentekokonetta, autopilottia jne. Normihommaa. Vakuutusyhtiömme lopetti yllättäen Euroopan ulkopuoliset vakuutukset ja jouduimme etsimään uuden yhtiön talvella. Siitä tuli parin viikon viivästys Kap Verdellä.

8.Pian teillä on edessä Tyynenmeren ylitys. Kuinka kauan tuo kestää?

Koko Tyynimeri on noin kolme kertaa Atlantin levyinen. Pisimmät legit tulevat olemaan 25-30 päivää. Jos menemme Pääsiäissaaren kautta, ei pisin matka ole kuin 2200 mailia eli sama kuin Kap Verdeltä Barbadokselle. Loppuvuodesta 2018 menemme Uuteen-Seelantiin ja ylitys Fidziltä sinne on tunnetusti hieman hankala. Meillä on kuitenkin kokonainen vuosi aikaa tehdä matkaa, joten eiköhän se siitä.

9.Miten olette valmistautuneet?

Kirjoja on luettu, nettiä selattu ja puhuttu paljon kokeneempien kanssa. Pasaatituulet ovat Tyynellämerellä melko tasaiset, jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan vuodesta. Täällä Kolumbiassa olemme täydentäneet muona- ja lääkevarastoja niin, että pystymme tarvittaessa selviämään puolikin vuotta omillamme. Lisäksi lasten hampaat on tarkastettu ja uudet kartat ladattu. Nyt pitää henkisesti valmistautua siihenkin, että tulevilla vesillä liikkuu krokotiileja ja haita.

10.Minkälaisia asioita kaipaatte Suomesta?

Kaipaamme ystäviä, joihin tosin olemme pitäneet yhteyttä Skypen kautta. Juhannusta vietimme virtuaalisesti Espoon saaristossa ystäviemme mökillä. Lapset kaipaavat lunta, mustikoita ja lihapiirakoita.

Kiitos Tuomo, kun ennätit kertoa meiningeistä! Tsemppiä tuleviin kuukausiin Tyynellämerellä ja terkut koko miehistölle! Tämä on parasta realitya ikinä... ;-)