Keittiöremontti vai roadtrip?

Järkevä ihminen investoisi asuntoon. Hullu haaveilee roadtripistä Amerikkaan. Kumman valitsisit?

Istuimme Timpan kanssa eilen aamukahvilla ja luimme päivän lehtiä. Jotenkin eksyimme selaamaan oman alueen asuntoilmoituksia. Mikään myynnissä olevista taloista ei sytyttänyt. Oma koti tuntuu yhdeksän vuoden jälkeenkin yhä täydelliseltä.

Tosin joka nurkka on alkanut vähän repsottaa. Vessanpytty vuotaa, seinät huutavat uutta maalikerrosta ja hellanlevy on halki. Oikeastaan koko keittiö pitäisi remontoida, sillä nykyinen on ollut alusta saakka aivan liian pieni ja epäkäytännöllinen.

Näiden kaikkien projektien toteuttaminen tosin maksaa. Jos niihin ryhtyy, voikin unohtaa reissaillut vähäksi aikaa. Haluammeko sitä? Kuopus täytti juuri viisitoista ja esikoinen kuusitoista. Olisi mahtavaa toteuttaa oman perheen kanssa vielä yksi isompi roadtrip ennen kuin mukulat lähtevät omille teilleen. Rankimpina uhmaikävuosina tämä vaihe tuntui täysin epätodelliselta. Nyt ymmärrän, mitä tarkoittaa sanonta "lapset ovat meillä vain lainassa". Se on nostanut mieleen haikeuden tunteen ja orastavan pelon luopumisesta. Vielä tulee päivä, jolloin meitä on neljän sijasta kaksi.

Olemme toteuttaneet Amerikkaan kaksi pidempää reissua: ensimmäisen Kaliforniaan, Nevadaan ja Arizonaan vuonna 2013. Toisen pari vuotta myöhemmin, jolloin Anni oli 12 ja Lassi 11. Tuolloin ajoimme New Yorkista New Orleansiin Washingtonin, Smoky Mountainsin, Nashvillen ja Memphisin kautta. Molemmat ovat olleet koko perheen mielestä ikimuistoisimpia reissuja. Elämyksiä, joiden rinnalla viikon etelänmatka tuntuu vain laihalta korvikkeelta. Ensiavulta, joka hujahtaa ohi liian nopeasti ja jossa palaa aikaan ja kokemuksiin nähden tolkuttomasti rahaa.

Meillä on ollut usein puhetta Floridasta ja Karibian-risteilystä. Molemmat kuuluvat sarjaan "once in the lifetime". Olen kytännyt jo jonkin aikaa edullisia lentoja Miamiin ja suunnitellut, milloin matka olisi järkevä toteuttaa. Toisaalta muistelemme yhä ekstaasissa Yosemiten ja Smoky Mountainsin kansallispuistoja: mitä enemmän reissaa, sitä enemmän alkaa arvostaa luontokohteita. Niin siinä vain käy.

Onneksi nykyään on mahdollisuus seikkailla, vaikkei poistuisi kotoaan mihinkään. Eilen pyörittelimme maapalloa hurmiossa Google Earthissä ja tutkimme satelliittikuvista, minkälaista seutua Yhdysvalloista löytyy. Googlasimme myös säätilastoja, jotka muistuttivat, että kesäkaudella keli Floridan suunnalla on epävakaista, sadetta on enemmän ja hurrikaanivaarakin vaanii. Koska lapset eivät voi olla koulusta pois viikkokaupalla, meidän pitäisi kuitenkin toteuttaa matka kesälomalla.

Näin päädyimme länsirannikon pohjoisosiin, joiden nähtävyyksistä olemme haaveilleet pitkään. Tämänhetkisenä suunnitelmana on ottaa lennot San Franciscoon ja matkustaa sieltä rannikkoa pitkin junalla Portlandiin, josta voisimme vuokrata autoon ja ajaa Seattleen. Tuolta on puolestaan enää 2,5 tunnin matka Kanadan puolelle Vancouveriin. Takaisin päin haluaisimme ajaa Idahon ja Wyomingin osavaltioiden kautta, koska ne ovat täynnä Yellowstonen kaltaisia legendaarisia kansallispuistoja. Samalle reitille osuisi kätevästi myös Salt Lake City ja Utahin osavaltio, josta tulevat mieleen punaiset hiekkakivimaisemat ja luonnon muovaamat kivipyramidit.

Koska tällainen reissu on vähintään keittiöremontin hintainen (todennäköisesti yli), on pakko alkaa säästää matkaa varten jo nyt. Paras onkin tämä vaihe: suunnittelu, kustannuksien kartoittaminen ja kaikenlainen salapoliisityö. Jos olet seikkaillut samoilla seuduille, kerro ihmeessä kokemukset ja vinkkisi.

Kun kaivoin juttuja edellisistä roadtripeistämme, muistin heti, miksi ne ovat olleet kaiken vaivan väärtejä. Samalla fiilis on nostalginen senkin vuoksi, että ensimmäiseen Amerikan-seikkailuun kiteytyy koko blogin syntymä. Sen ansiosta aloin jakaa kanssanne kuusi vuotta sitten näitä tarinoita.

Kotimme San Franciscossa
Huitsin Nevadassa
Kyyneliä Grand Canyonilla
Murtovaras vei kesämökkimme
Synttärit alligaattorien kanssa
Tältä näyttää Elviksen kotona
Aavekaupunki Bodie ja raivohullu sheriffi