Katastrofeja New Yorkissa

Terveisiä New Yorkista! Täällä on kuljettu kriisistä kriisiin. Joskus täytyy.

Tätä kirjoittaessa köllöttelemme vielä hotellihuoneessamme Queensissa. Kiitos eilisillan viimeisimpien hodarien, jotka veivät kyllä nälän, mutta toivat kuopukselle ruokamyrkytyksen. Onneksi tuo näyttää olevan nopeasti ohimenevää sorttia. Enää jäljellä kuume (think positive!).

Eikä tässä vielä kaikki. Paskamaisin episodi tapahtui ihan reissun aluksi. Olimme tsekkaamassa sisään hotelliin, kun hokasin, että kännykkäni on kadonnut. Olen yleensä hysteerisen tarkka tavaroistani taskuvarkaille otollisissa paikoissa, mutta niin vain kävi, että joku vikkelä veijari oli käynyt taskullani metrossa tai lentoaseman tuloaulan härdellissä.

Ensin iski paniikki. Sitten raivo. Päivä meni sähköpostin ja erinäisten some-tilien salasanoja vaihdellessa, ja ympäriinsä soitellessa. En nyt viitsi tässä käyttää sitä rumaa v-sanaa, mutta todettakoon, että fiilikset eivät olleet parhaasta päästä. Kun tähän liittää mojovan jetlagin, niin voitte arvata, missä tunnelmissa täällä ollaan 5th Avenueta talsittu.

Tässä kohtaa ihmisen luonne totisesti punnitaan. Voi valita, jääkö vellomaan ketutuksen suohon vai jättääkö kuran taakseen, ettei koko loma mene pilalle.

Päätimme valita jälkimmäisen. Eilen olikin jo parempi pössis. Kävimme veneilemässä vapaudenpatsaan ohi, tepastelimme Times Squarella ja söimme jätskiä Central Parkissa.

Enää pitäisi selvittää, miksi luottokorteillamme ei saa nostettua käteistä. Jotain pientä puuhaa täytyy ihmisellä aina lomallakin olla...

P.S. Huomenna Washingtonia kohti!

Näkymä Sleep Inn -hotellimme ikkunasta Manhattanille ja Queensboro-sillalle.

Manhattanin eteläkärki Staten Island -lautalta katsottuna.

Ei olla vielä sorruttu New York -univormuun.

Hieno hetki: ei ollut vielä ruokamyrkytystä.

Central Parkin hepat, joilla Anni haluaisi käydä heittämässä kierroksen.

Paras tapa tienata rahaa katutaiteilijana: käy ensin salilla, heitä sitten paita pois.

Perhematkailijoiden määrä New Yorkissa on muuten selvästi kasvanut.

Heillä on ilmeisesti liputuspäivä joka päivä.

Monen unelma.

Käännytystyö on vielä kesken: tää sopisi niin hyvin Timpalle.

Luulin katutaiteilijaksi (en rouvaa) ja melkein tiputin lantin kippoon. Olikin oikea patsas.

Donald, anna meille pari donaa!

Kuulivat, että Walleniukset ovat tulleet. Ei vaiskaan: WTC:n kupeessa oli tulipalo.

No ei me nyt olla ihan murheen murtamia. Ei New Yorkissa voi olla.

Empire State Building toivottaa meille aina iltaisin hyvää yötä.